Onko koiran hankinta kaduttanut? Jos, niin miksi?
Terv. nimim. Pentu tulossa loppuviikosta ja jotenkin hirvittää
Kommentit (52)
Toivo että pentu pysyy terveenä, eläinlääkäritouhusta on tullut niin röyhkeää rahastusta että oksat pois.
Tonnilla et saa korjattua kasvuhäiriötä tai isompaa tapaturmaa.
Ap tässä. Mua hirvittää ehkä juurikin ne yllätyskulut. Ei ole ensimmäinen koira ja oon miettinyt, miksi tuntuu niin stressaavalta. Edellinen koira ei käynyt eläinlääkärissä kuin rokotuksissa, asuttiin silloin maalla ja tutuissa turvallisissa nurkissa pyörittiin "metsän keskellä". Nyt asutaan kaupungissa ja mietityttää jo etukäteen lasinsirpaleet maastossa ym. Vakuutus toki otetaan, mutta joka tapauksessa ne kulut...
Kyllä on kaduttanut. Meillä oli 2 lasta, kun otettiin eka terrieri. Ilot koirasta: väsymätön lenkkikaveri, iloa lapsille. Haitat: karvaa, kuluja, hajuja, vaivaa, tuhoja, sisäsiisteyden opetus on IHAN HIRVEETÄ, ei kasva ikinä aikuiseksi jne. No, otettiin vielä samanlainen koira. Sen jälkeen saatiin vielä kolmas ihmislapsi, jonka jälkeen etsin koirille uudet kodit, keski-ikäisten, jo lapset tehneiden pariskuntien luota!
Väärään elämäntilanteeseen me otettiin koirat. Se on surku, mutta en tajunnut, KUINKA HELVETISTI koirasta on työtä.
Minulla oli hetken kissan kohdalla jokin blues. Oli 1. ihan oman kodin lemmikki, vastuut ja kulut. Se tunne meni sitten hetken päästä ohi.
Harjaamalla koiran hampaat säästää monta sataa.
Nosto...
Olisko niin, että jos vähänkään epäilyttää, ei kannata hankkia sitä pentua...?
On kaduttanut usein. Mutta tunteita nekin vaan on. Pelkoa, surua, turhautumista.. kai se katumus on ihmiselle tyypillistä kun haluaa eroon negatiivisista tunteista. Sit kuitenkin en oikeasti kadu sillä lailla etten haluaisi koiraani enää pitää.
11v koiranomistusta, nyt 2 koiraa :)
Vierailija kirjoitti:
Nosto...
Olisko niin, että jos vähänkään epäilyttää, ei kannata hankkia sitä pentua...?
Pah. Ei kai tavotteena voi olla ettei koskaan kokisi mitään negatiivista tunnetta!
Epäilys on hyvä, sitä on pakko olla. Täytyy vakavasti punnita sopiiko koira omaan elämää. Ja pitää miettiä "entä jos koira on arka ja aggressiivinen ja itse joudun pyörätuoliin" yms. Ei voi olla niin, että vain he hankkivat koiran jotka katsoo maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi ja kieltää edes mahdollisuuden että ikinä tulis ongelmia.
Minua yllätti rahanmeno. Olin varautunut kuluihin, mutta välillä.niitä tulee liikaa. Yksi kapikuuri ja lasinsiru tassussa samaan aikaan, niin rahaa palaa.
Ja huomaan etten voi tarjota koiralle tarpeeksi ulkoilua. Mielestäni kolme pissatusta päivässä ei ole tarpeeksi. Valitsisin rodun jota voi kuljettaa mukana töissä ja kaikissa mahdollisissa paikoissa. Koira joutuu olemaan liikaa yksin kotona tai liian suuri osa päivästä ja yöstä.menee makoiluun.
Ensimmäisen vuoden kadutti. Pentu oli aivan mahdoton kasvatettava, enkä ikinä ole ollut niin mustelmilla ja raadeltu, kun sillon. Enää ei kaduta ja muistot lähinnä hymyilyttää. Nyt meillä on ihana, viisas laumanvartija.
Ihan uteliaisuudesta.. Millaisista summista puhutaan mitä eläinlääkäriin tulee? Paljonko vakuutus voi auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Minua yllätti rahanmeno. Olin varautunut kuluihin, mutta välillä.niitä tulee liikaa. Yksi kapikuuri ja lasinsiru tassussa samaan aikaan, niin rahaa palaa.
Ja huomaan etten voi tarjota koiralle tarpeeksi ulkoilua. Mielestäni kolme pissatusta päivässä ei ole tarpeeksi. Valitsisin rodun jota voi kuljettaa mukana töissä ja kaikissa mahdollisissa paikoissa. Koira joutuu olemaan liikaa yksin kotona tai liian suuri osa päivästä ja yöstä.menee makoiluun.
Nro 4 lisää vielä kuluihin liittyen. Toinen koirista sai veriripulin, mikä on normielämää joo. Tämän huomasin, kun tulin alakertaan ja oli tarkoitus lähteä töihin. No, pomolle soitto: en pääse, koira ripuloi verta. Sitten lääkäriin, koira tipassa muutaman tunnin. Lasku lähes 600e.
Eli säästöjä pitää olla tai velkaa tulee!
Kyllä, sillä koiralle kehittyi eroahdistus _aikuisiällä_ (n. 5vuotiaana). Sekosi aina kun poistuimme ovesta. Alkoi ulista ja hyppiä ja puri oven karmit pilalle. Tilanne oli selkeästi koiralle stressaava.
Yritimme vaikka mitä: koulutusta, siedätystä ja lääkitystä. Näistä oli lievä apu, mutta eivät parantaneet tilannetta lopullisesti. Lopulta koira meni eläkkeellä oleville vanhemmilleni, joista käytännössä aina vähintään toinen on kotona koiran kanssa.
Uutta koiraa ei ole tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Nro 4 lisää vielä kuluihin liittyen. Toinen koirista sai veriripulin, mikä on normielämää joo. Tämän huomasin, kun tulin alakertaan ja oli tarkoitus lähteä töihin. No, pomolle soitto: en pääse, koira ripuloi verta. Sitten lääkäriin, koira tipassa muutaman tunnin. Lasku lähes 600e.
Eli säästöjä pitää olla tai velkaa tulee!
Vakuutus?
Osaisiko joku sanoa paljon isokokoisen, aktiivsen paimenkoiran ruokintaan menee rahaa kuukaudessa, noin keskimäärin?
Itse kaduin, sillä koira tuhosikin paljon enemmän kuin mitä olimme ajatelleet. Ihan kaikkea ei voi siirtää ylähyllyille ja kaappiin turvaan. Mm. sohva, tv-tason kulmat, perintönä saadun jalkalampun johto+katkaisin, 2 matkapuhelinta, kenkiä, työläppärini johto, keittiön pöydän jalat, keittiön avohyllyt (matalat sellaiset).
Ja kyllä, meillä oli puruleluja ja virikkeitä. Koiran kanssa lenkkeiltiin reilusti ja touhuttiin. Koiran kaksi ekaa vuotta tehtiin jopa töitä niin, ettei koira koskaan ollut 4 tuntia kauempaa yksin. Eli otettiin mielestämme hyvin huomioon koiran tarpeet, mutta tuhoamisvimma oli tuolla yksilöllä vaan poikkeuksellisen kova.
Ei ole kaduttanut. Oli itselle tuttu rotu ja saatiin siitäkin rodusta aivan huippuyksilö. Enemmän pelottaa se, että se mokoma ei todennäköisesti elä juurikaan 15 vuotta pidempään ja luopumisen tuska tulee olemaan aivan kamala.
Tämä meidän karvatupponen tuo elämääni todella paljon iloa ja rakkautta, varsinkin kun lapset ovat kasvaneet ohi syli- ja silittelyiän (aikuisia).
Onhan siinä työtä lenkittelyineen, mutta itse suhtaudun siihen niin, että onneksi karvatuppo lenkittää, muuten makaisin sohvalla.
Ap kohdallasi voisi auttaa asennoituminen. Ajattele tulevasta koirasta positiivisesti ja itsestäsi myötätuntoisesti. Sinulla on ollut koira ennenkin, kyllä se kaupunkiolosuhteissakin onnistuu.
Onnea uudelle pennulle!
Luotettava tukiverkko on hyvä olla, etenkin sinkuilla jotka ottavat koiran. Itselleni kävi niin että ennenkuin otin koiran monet ystävät olivat innoissaan lupautumassa hoitajiksi tai ulkoiluttamaan tarvittaessa, mutta kun apua tarvitsin kaikilla olikin "yllättäen" jotain muuta. Onneksi vanhempani asuivat aika lähellä ja saatoin luottaa siihen että koira ei jäänyt heitteille kun vaikka sairastuin.
Edellisten lisäksi koira sitoo paljon. Jos haluaa tai joutuu olemaan vähänkään pidempään olla pois kotoa niin koiralle pitää hankkia hoitaja.
Se rahanmeno hirvittää ainakin itseä... Joka paikasta lukee, että pitää varautua järkyttäviin kuluihin.