Jos menehtyisit nyt jostain syystä, minkälaisena ihmisenä sinut muistettaisiin?

Varmaan aika kaksijakoisia. Toiset muistaisivat veemäisenä nipottavana ämmänä, toiset (ne tärkeät) empaattisena lojaalina herkkiksenä. 

Mietin tätä korona-aikana hetken. Minut muistettaisiin varmasti hyvin auttavaisena, ystävällisenä, iloisena ja huolehtivana ihmisenä, joka osaa kuunnella ja tekee mitä lupaa aina.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aika kaksijakoisia. Toiset muistaisivat veemäisenä nipottavana ämmänä, toiset (ne tärkeät) empaattisena lojaalina herkkiksenä. 

Miksi veemäisyys ja nipottavuus?

Suurin osa varmaan "järkyttyisi" kun eivät osaa lukea minua. Yksi henkilö ymmärtäisi miksi halusin kuolla ja miksi niin olisi parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aika kaksijakoisia. Toiset muistaisivat veemäisenä nipottavana ämmänä, toiset (ne tärkeät) empaattisena lojaalina herkkiksenä. 

Miksi veemäisyys ja nipottavuus?

Kaikki eivät aina esimerkiksi ymmärrä, että aikataulut on tehty noudattamista varten ja määräyksiin tai ohjeisiin on olemassa syyt. Palkkansa eteen pitää tehdä töitä. Helpommalla elämässä pääsee, kun pitää sovitusta kiinni. Velat maksetaan eikä valehdella. Heikompia autetaan ja vahvempia kannustetaan.

Luulen että ajateltaisiin, että ehdin elää enemmän kuin moni joka elää pidempään. Tein asioita, en vain aikonut tehdä. Elin hetkessä.

"Sille oli aina kaikki niin vaikeaa, hyvä kun pääsi pois."

Työtä tekevänä. Väsyneenä. Valitettavasti nämä on ne ensimmäiset mitä tulee mieleen.

Koronakevät sai heräämään miten paljon annan elämästäni työlle. Pidän työstäni mutta sitä on liikaa. Vaikea nähdä ratkaisua tähän kun töitä on kuitenkin tehtävä elääkseen, joten en voi vaan lähteä tästä työstä.

Vierailija kirjoitti:

Työtä tekevänä. Väsyneenä. Valitettavasti nämä on ne ensimmäiset mitä tulee mieleen.

Koronakevät sai heräämään miten paljon annan elämästäni työlle. Pidän työstäni mutta sitä on liikaa. Vaikea nähdä ratkaisua tähän kun töitä on kuitenkin tehtävä elääkseen, joten en voi vaan lähteä tästä työstä.

Kulutuksen pienentäminen antaa mahdollisuuden työmäärän leikkaukseen. Ja kannattaa! Ihan omasta kokemuksesta.

Downshiftasin 8 vuotta sitten. Palkkataso puolittui ja sitä ei nykyisellään ole kamalasti käytössä. Sen verran kuitenkin, että tiukalla säästämisellä pääsee kerran kesässä perheen kanssa parin viikon matkalle.

Nyt ei ole juurikaan rahaa, mutta aikaa on ja aika on minulle arvokkaampaa kuin raha. Raha ja sillä ostettu krääsä ei tuo onnea. Kymmenvuotias auto kuljettaa minua samalla tavalla kuin aikanaan uusinakin ostetut, eikä ulkonasyöminen ole onnellisuuden mittari.

Vit tu maisena ku si pää nä.

Kolmijalkaisena miehenä

Hirveänä lehmän ja jokainen ois vaa onnellinen ku pääsivät eroo

Ihmisenä joka usein pelkäsi ja eli oman näköisen elämän.

Up

"Hän jäi etäiseksi ja jotakuinkin arvoitukselliseksi. Olikohan hän edes onnellinen?"

Varmaan jotenkin noin minua luonnehdittaisiin.

Itsekeskeisenä työnarkomaanina.

Minua muistettaisiin pelkästään hyvällä. Kenelläkään ei olisi mitään pahaa sanottavaa. Työpaikalla minut muistettaisiin ahkerana, monista asioista paljon tietävänä, aina valmiina auttamaan, iloisena, hyväntuulisena ja huolehtivana. Tajusin juuri että jos nyt yht'äkkiä kuolisin niin olisivat siellä todella liemessä sillä on paljon työjuttuja jotka hoidan yksin mutta jotka ovat aika olennaisia. Olisivat aika lailla käsille lyötyjä siellä. Ja heillä olisi varmaan ikävä myös persoonaani. En koskaan riitele kenenkään kanssa vaan enemmänkin tuen ja autan.

Mies muistaisi minut rakastavana, hellänä, hemmottelevana vaimona jonka kanssa sai nauraa paljon ja jonka kanssa hän pystyi olemaan oma itsensä. Hänellä olisi todella kova ikävä.

Ystävät ja sukulaiset muistelisivat kivaa ihmistä, jolta sai apua kun tarvitsi.

Vierailija kirjoitti:

"Hän jäi etäiseksi ja jotakuinkin arvoitukselliseksi. Olikohan hän edes onnellinen?"

Varmaan jotenkin noin minua luonnehdittaisiin.

Timanttista melodraamaa :Ddddd

Veemäisenä, hulluna ja sopimattomasti käyttäytyvänä. Narsistina ilmeisesti joku lähimmistä.

Useimmat tutut varmaan muistaisivat minut hyvin erilaisena verrattuna siihen, millainen olen. Olen saanut sen käsityksen, että monilla ihmisillä on minusta aivan väärä kuva jostain syystä.