Nelikymppinen työkaveri, ei ig, fb, eikä käy missään.

Tai sitten ei halua puhua juuri sinulle, koska olet vain työkaveri.

Me kaikki emme tarvitse kaikenmaailman hössötystä elämäämme. Ei ole masennusta, tervettä järkeä vaan.

Tai sitten on maailman onnellisin ihminen, eikä murehdi turhia.

Minustako puhut??

En ole masentunut. En vain tykkää avautua henkilökohtaisesti ja viihdyn tosi hyvin rauhassa kotona. Lasteni ja puolisoni asiat ovat heidän omiaan ja vaikka aina sinulle ystävällisesti vastaankin, en ole kauhean kiinnostunut Jami-Petterin lätkänpeluusta.

Keskitytään töissä tekemään töitä, jooko?

Kuka normaali nelikymppinen on instassa?

Vierailija kirjoitti:

Kuka normaali nelikymppinen on instassa?

Niinpä. Eikös se villitys lopu ihan viimeistään kolmenkympin korvilla?

Sinä et tässä maailmassa määrittele mikä tekeminen luokitellaan erityiseksi ja mistä asioista ihmisen pitää puhua.

Onnittelen lämpimästi jokaista jolla ei ole some-tilejä. Se että elämäänsä ei jaa internetissä ei tarkoita ettei elämä olisi hyvin rikasta ja onnellista.

Asioitaan levittelevät suurimmaksi osaksi ne joilla on hirveä paine saada tekemisistään palautetta muilta ihmisiltä. Ilman palautetta ilmeisesti tuntuu vähän niinkuin siltä että niitä asioita ei tapahtuisikaan.

Ihan kuin minä. En ole pätkääkään masentunut, mietihän jotain muuta.

Fiksu kaveri. Elämä ei ole somessa.

Ei ole minullakaan mitään sosiaalisen mediaan alustoja. En käy baareissa, en terasseilla, en juo enkä polta.

Työkaverit ovat muutamia kertoja pyytäneet mukaansa mökille, laivalle tms.. en halua lähteä mihinkään enää työpäivien päätteeksi. En jaksa, en halua. En jaksa sitä kaakatusta, ja juoruilua.

Minä käyn salilla, kävelen ja käyn uimassa. Ratkon ristikoita, pelaan pasianssia.

Viihdyn kirjastoissa, museoissa ja kansalaisopistojen kursseilla.

En miellä olevani masentunut. Minulla ei ole viimeisen 10 vuoden aika töistä kuin 5 päivää flunssan vuoksi sairauspoissaoloja. Nukun 7-8h yössä.

Onhan minun elämäni tylsää, mutta se on turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Kuka normaali nelikymppinen on instassa?

Olen kohta kuusikymppinen ja olen instassa. Miksi ihmeessä en olisi?

Ap olet kyllä todella yksinkertainen, ei mulla muuta.

Kovin on sairas maailma, jos some-tilien puuttuminen on jonkun mielestä merkki masennuksesta. Omakohtaisella kokemuksella sanoisin, että ne somessa lähes 24/7 ovat paljon useammin mt-ongelmaisia kuin somettomat. Some kun tuppaa sairastuttamaan kaiken maailman meuhkaamisilla ja luonnottomalla ihmiskuvallaan. Mielestäni on vain terve merkki, jos ihminen keskittyy muiden ihmisten seuraamisen ja jakamisen sijaan ihan elämään sitä omaa elämäänsä. 

Aiemmassa työpaikassa työpaikan narsisti huomautteli kuinka olen hiljainen ihminen. Pitää paikkansa sillä olin todellakin hiljainen hänen seurassaan mutta muiden työntekijöiden seurassa juttu kyllä luisti.

Jaa, no minä en ole facebookissa, instassa kyllä, mutta en omalla nimelläni enkä todellakaan mainosta instaani kenellekään. Tuskin mun työkaverit mun tiliä minuun osaisivat yhdistää, jos sattuisivat siihen törmäämään. En kaveeraa myöskään työkavereiden kanssa erityisesti ja vapaa-aikana tykkään olla paljon kotona. En ole masentunut, ainoastaan introvertti.

Ajatuksia:

Sosiaalinen mediahan tuo tutkimusten mukaan lisää masennusta. Mistä tiedät, että hän ei ole sosiaalisessa mediassa+ Oletko stalkannut? Jos tilit ovatkin salaisia?

Olen samaa ikäluokkaa. Minulla ja ystävilläni on fb vain työn vuoksi. Muuten soittelemme ja tapaamme toisiamme.

Introvertti, jolle  oma perhe ja luontoelämykset tuovat suurimman ilon.

Työkaveri ei halua jakaa kaikkea työpaikalla.

Työkaverin elämä sisältää niin kalliita harrastuksia tai reissuja, että ne toisivat kateutta. Siksi ei puhu niistä, koska palkkatulojen lisäksi hänellä on paljon muita tuloja.

Tuliko yllätyksenä että kaikkien elämä ei pyöri somen ympärillä? Joillakin on vielä ihan normaali elämä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minullakaan mitään sosiaalisen mediaan alustoja. En käy baareissa, en terasseilla, en juo enkä polta.

Työkaverit ovat muutamia kertoja pyytäneet mukaansa mökille, laivalle tms.. en halua lähteä mihinkään enää työpäivien päätteeksi. En jaksa, en halua. En jaksa sitä kaakatusta, ja juoruilua.

Minä käyn salilla, kävelen ja käyn uimassa. Ratkon ristikoita, pelaan pasianssia.

Viihdyn kirjastoissa, museoissa ja kansalaisopistojen kursseilla.

En miellä olevani masentunut. Minulla ei ole viimeisen 10 vuoden aika töistä kuin 5 päivää flunssan vuoksi sairauspoissaoloja. Nukun 7-8h yössä.

Onhan minun elämäni tylsää, mutta se on turvallista.

Eihän tuollaisessa elämässä ole mitään tylsää. Erittäin sisältörikasta ja kehittävää elämää. Paljon mielenkiintoisempaa kuin peppubikinipyllistys-kuvien tuijottelu ja jokaisen hetken jakaminen random tyypeille. 

Kuulostaa samalta kuin mun päälle 50v tuttava. Sillä ei tosin ole miestä, lapsia eikä ilmeisesti ystäviäkään. Lähestulkoon ainoa puheenaihe on seuraava työvuoro. Töistään ei sen enempää puhu mutta kohkaa työvuoroistaan ja kun puheenaihe erehtyy johonkin muuhun niin palaa jälleen siihen samaan työvuorojankutukseen. Millainen mahtaa olla työkaverina, en tiedä, mutta uskoakseni aika raskas ja ainakin itse koen hänet valitettavasti sellaisena. Usein naama happamana, laiska kuin mikä ja veikkaan että jotain mielenterveysongelmia on myös.

Eli ennen vuotta 2004 kaikki olivat masentuneita, koska kellään ei ollut fb, ig tai muitakaan sometilejä. Korkeintaan irc-galleria.