Sivut

Kommentit (76)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aiemmassa työpaikassa työpaikan narsisti huomautteli kuinka olen hiljainen ihminen. Pitää paikkansa sillä olin todellakin hiljainen hänen seurassaan mutta muiden työntekijöiden seurassa juttu kyllä luisti.
Mulle on käynyt samoin. Ainoa ihminen jolle mun hiljaisuus oli ongelma oli juuri se työpaikan juorukello ja muista pahaa puhuva tyyppi. Muut oli ihan fine ja jopa tykkäsi, kun olin sellainen perusmukava asiallinen tyyppi joka ei kuitenkaan liikaa kotkota. Se yksi tyyppi kuitenkin jatkuvasti piilovit tuili ja "ihmetteli" ylidramaattisesti kahvihuoneessa mun kalpeutta siten, että kaikki muut varmasti kuulee sanoen "et sinä kyllä hirveästi taida ulkoilla tai käydä missään". Oli se hellekesä 2010 ja olin paikassa kesätöissä. Palan helposti ja joo en todellakaan ulkoile jos on liian kuuma ja aurinko paistaa liian pilvettömältä taivaalta. 

Vierailija

En ole minäkään missään somessa. Mun kohdalla tosin onkin syy masennus. Ahdistun todella herkästi liiasta ärsykkeestä koska päässäni pyörii turhia keloja ilmankin. Siksi elän mahdollisimman yksinkertaista ja tylsää elämää, mitään jännittävää en jaksa. Enkä ihmisiä, muuta kuin sen mitä on pakko siis töissä lähinnä.

Olin facebookissa ennen kuin masennukseni meni vakavaksi. Kyllä siellä oloni huononi melkoisesti, varsinkin kun se oli tavallaan ainut sosiaalinen kontaktini ihmisiin ja siellä niin pinnallista ja häilyvää niin se kyllä sekoitti pääparkaani entisestäänkin. Oloni on ollut paljon parempi kun lähdin sieltä pois, vaikka se toki tarkoitti että siinä menetin ainoat sosiaaliset "piirit" mihin kuuluin.

Kyllä minusta ihminen voi olla ja todennäköisesti onkin elämäänsä tyytyväinen kuulumatta sosiaaliseen mediaan. Eikös sitä ole tutkittukin, että some aiheuttaa ihmisissä paljon ahdistusta?

Vierailija

Minun 50v työkaveri. Päivittää fb ja instaan joka päivä kymmeniä postauksia. Lähettelee itsestään muokattuja kuvia, joissa näyttää 25v. On kukkia, ruokia jne. Jos joku laittaa kuvan, tykkää alta 5s. Tykkää kaikista ja kaikkien päivityksistä. Jos käy rannalla, ei nauti näkemästään kuin kameran kautta. Kumpiko on terveempää? Sosiaalinen media on maailman kauhein keksintö joka pilaa ihmiset.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa samalta kuin mun päälle 50v tuttava. Sillä ei tosin ole miestä, lapsia eikä ilmeisesti ystäviäkään. Lähestulkoon ainoa puheenaihe on seuraava työvuoro. Töistään ei sen enempää puhu mutta kohkaa työvuoroistaan ja kun puheenaihe erehtyy johonkin muuhun niin palaa jälleen siihen samaan työvuorojankutukseen. Millainen mahtaa olla työkaverina, en tiedä, mutta uskoakseni aika raskas ja ainakin itse koen hänet valitettavasti sellaisena. Usein naama happamana, laiska kuin mikä ja veikkaan että jotain mielenterveysongelmia on myös.

Yrittää pitää sinua käsivarren etäisyydellä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmassa työpaikassa työpaikan narsisti huomautteli kuinka olen hiljainen ihminen. Pitää paikkansa sillä olin todellakin hiljainen hänen seurassaan mutta muiden työntekijöiden seurassa juttu kyllä luisti.
Mulle on käynyt samoin. Ainoa ihminen jolle mun hiljaisuus oli ongelma oli juuri se työpaikan juorukello ja muista pahaa puhuva tyyppi. Muut oli ihan fine ja jopa tykkäsi, kun olin sellainen perusmukava asiallinen tyyppi joka ei kuitenkaan liikaa kotkota. Se yksi tyyppi kuitenkin jatkuvasti piilovit tuili ja "ihmetteli" ylidramaattisesti kahvihuoneessa mun kalpeutta siten, että kaikki muut varmasti kuulee sanoen "et sinä kyllä hirveästi taida ulkoilla tai käydä missään". Oli se hellekesä 2010 ja olin paikassa kesätöissä. Palan helposti ja joo en todellakaan ulkoile jos on liian kuuma ja aurinko paistaa liian pilvettömältä taivaalta. 

Jos sattuisit tapaamaan hänet tänään ja tunnistaisit, voisit todeta, että "kyllä näkyy, että olet viettänyt ulkoilmaelämää" - on nimittäin taatusti melkoisesti ryppyisempi hipiältään kuin 10 vuotta sitten :D

T. toinen auringon karttaja

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa täysijärkiseltä tapaukselta kun ei kaikkea elämäänsä somessa jaa.

Ihmiset eivät ymmärrä mitään kyberturvallisuudesta. Älä jaa mitään, mitä kuka vain ei voisi saada tietää. Itse esimerkiksi ihan testimielessä selvitin työkaverini osoitteen rapun ja kerroksen tarkkuudella nopeasti parvekkeelta jakamastaan kuvasta. Muuten ei mitään, mutta hänellä kuitenkin salatut yhteystiedot työn luonteen vuoksi, kuten itsellänikin, eikä turhan tarkasti rajaa jakeluaan... tällaista ei osata varoa ja joku kerta voi joku olla sitten ovella.

Vierailija

Olen ihan samanlainen: 40v enkä käytä mitään somealustoja. Tykkään olla rauhassa kotona kissojeni kanssa, käyn lenkillä, luen, kokkaan, leivon yms. Viihdyn erinomaisesti yksin. Ap:n kaltaiset yliuteliaat kyselijät ovat todella raivostuttavia - kaikki eivät halua kertoa elämästään työkavereille- ja tuo masennusdiagnoosien jakelu sometilien puuttumisen perusteella vasta huvittavaa onkin! En ole lainkaan masentunut, viihdyn vain yksin. Miksi jakaisin elämäni netissä, en keksi yhtäkään syytä. Sairas maailma.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ole kaikissa sosiaalisissa medioissa omalla nimellään?

Samaa mietin tässä... kasvoin juuri siinä ajassa kun ensimmäiset sodiaaliset mediat tuli, ja todella harva oli omalla nimellään. Siksi minua ihmetyttääkin tämä nykyinen meno jossa kaikki on joka paikassa sillä omalla nimellä. Vaikka en postaakkaan mitään erikoista, en halua että ihan kaikki puolitutut pääse tutkimaan mitä teen netissä.

Vierailija

Ilmeisesti joillekin se, ettei ole somessa, ei käy baareissa, ravintoloissa eikä muissakaan riennoissa = et ole olemassa. Kyllä on aika yksipuolinen maailmankatsomus eikä ymmärrä ihmisyydestä mitään, jos noin ajattelee. Itse en voi käsittää nuoria ihmisiä, joilla on kokoajan puhelin nenässä kiinni, kokoajan pitää kavereille jotain viestittää tai seurata muiden menemistä ja tulemista, siis vaikka ollaan kylässä tai siinä nokan alla on se paras kaveri, jonka kanssa puhua, niin ei, aina käsi hakeutuu siihen kännyyn. Aivan yhtä hullua on lähteä matkoille ja sen sijaan että ihailisit katseellasi niitä maisemia, niin ei, pitää ottaa kokoajan kuvia ja videoita ja jakaa muille. Muistaako sitä edes missä tuli käytyä, kun kameran linssin läpi pitää elää elämäänsä.

Vierailija

Mistä sä tiedät, että jollakulla ei ole sometilejä, vai oletko tentannut kaikilta työkavereilta, mitä tekevät netissa? Mulla on instagramissa suosittu englanninkielinen nukketili, mutta en hitossa ole mainostanut sitä töissä, eikä löydy mun nimellä. Jos joku kysyy, sanon, ettei ole instagramia. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä olen voinut henkisesti paremmin, kun poistuin facebookista.

En tykkää siitä. Samankaliaset jutut pyörii. Ei kiinnosta kytätä niitä.

Ihan tareeksi on ärsykkeitä tässä arjessa.

Instaggram ei ole minun juttuni alkuunkaan ollut.

Käyn salilla ja lenkielen ja hoidan asioitan ja olen perheen kanssa ja teen työni.

Mun mielestä tää on ihan kivaa elämä. Ite tykkään. Muutamia ystäviä tapaan tai soittelen.

En ole kiinnostunut bilettämisestsä.

Josku kippasin ja olin baareisa paljon. Se aika meni. Eikä ole ikävä.

Työkaverit käy ulkona joskus töitten jälkeen. En ole siitä ollut oikein kiinnostuntu. Joskus oon käynyt. Tulen milelläni kotiin töistä. Ehkä joskus menen. li aika, kun en tosiaan halunnut mennä, nykyään voin, jos siltä tutnuu.

Hassua. En tiedä parempaa palvelua, missä olisi yhdessä ja samassa paikassa lähes kaikki. Tänään viimeksi olen kolmeen eri asiaan saanut vinkkejä ja ohjeita ihan pelkästään FB:n kautta. Ei ole tarvinnut googlata ja etsiä yhteystietoja ja sivustoja vaan olen mennyt kyseisten aihepiirien ryhmiin ja kysynyt niiden jäseniltä. En tiedä, mitkä ovat niitä samankaltaisia juttuja, jotka siellä pyörivät tai kuka siellä kyttää ja ketä.

Kun suunnittelin kesälomareissua täällä kotimaassa, useimpien kohteiden sivuilla oli linkki Febuun ja FB:stä näin heti, millaisia kommentteja ja palautteita kyseiset majoituspaikat olivat saaneet. Olisin tottakai voinut käydä katsomassa ne TripAdvisoristakin, mutta yhtä lailla somen käyttöä sekin olisi ollut ja vienyt vähintään yhtä paljon aikaa.

Minua kiinnostavista aiheista tulee uutisia ja päivityksiä ilman, että minun tarvitsee mennä niitä erikseen hakemaan. Löydän paikkakuntien tapahtumat Eventseistä, jälleen puhdasta ajan säästöä kun ei tarvitse googlata kyseisen lomakohdekunnan tapahtumapalstaa.

FB tarjoaa minulle nimenomaan lisää aikaa nauttia kesästä, kun aikaa vievä googlettelu jää pois.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse poistin fb:n ja ig:n, tapaan ihmisiä joista pidän ja vietämme aikaa yhdessä, matkustan, luen paljon, käyn näyttelyissä ja elokuvissa, olen sosiaalinen työpaikalla, mutta kaiken kaikkiaan siellä olevat henkilöt ovat lähinnä työkavereita. Kilpailen juoksussa ja harrastan pilatesta. Minulla on perhe ja läheinen suku. Olen 45.

Ennen käytin somea liikaakin, mutta silloin olin tyttö, nyt olen nainen. Nautin elämästäni oikeastaan enemmän, kun en keskity kuviin ja teksteihin vaan ihmisiin, tunnelmiin ja tapahtumiin.

Uteliaisuudesta kysyn:

- kun suunnittelet matkoja, mistä haet tietoja majoituksista, nähtävyyksistä, paikallisista tapahtumista jne?

- miten some ja lukeminen sulkevat toisensa pois? Itse ainakin olen saanut somesta paljon hyviä lukuvinkkejä, vaikka en edes kuulu mihinkään kirjallisuusryhmään

- mistä etsit/saat tiedot kiinnostavista näyttelyistä ja elokuvista?

- oletko koskaan miettinyt, että somen juoksu- ja pilatesryhmissä voisi olla sinua kiinnostavia vinkkejä harrastukseesi liittyen?

En yllytä ketään somen käyttämiseen, ihmettelen vain että miksi hakea tietoa monista eri paikoista ja ylpeillä sillä, sen sijaan että suurimman osan siitä saisi lähes tarjottimella liittymällä sopiviin ryhmiin ja seuraamalla tapahtumia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samanlainen: 40v enkä käytä mitään somealustoja. Tykkään olla rauhassa kotona kissojeni kanssa, käyn lenkillä, luen, kokkaan, leivon yms. Viihdyn erinomaisesti yksin. Ap:n kaltaiset yliuteliaat kyselijät ovat todella raivostuttavia - kaikki eivät halua kertoa elämästään työkavereille- ja tuo masennusdiagnoosien jakelu sometilien puuttumisen perusteella vasta huvittavaa onkin! En ole lainkaan masentunut, viihdyn vain yksin. Miksi jakaisin elämäni netissä, en keksi yhtäkään syytä. Sairas maailma.

Mikä ihmeen pakkomielle tässä ketjussa on "oman elämänsä jakamiseen netissä"? Olen aika varma, että lähes kaikki nämä kommentit ovat yhden ja saman ihmisen näppikseltä.

Kerro minulle, mistä kysyt neuvoja, jos esimerkiksi leipomisessa jokin asia askarruttaa? Omalla kohdallani nimittäin kaikkein luonnollisin ja nopein tapa selvittää asia on postittaa kysymys omalle aikajanalleni (ystävissäni on paljon leipomisen harrastajia) ja/tai leipomisaiheiseen ryhmään.

Omaa elämääni jaan äärimmäisen vähän. Profiilikuvaanikaan en päivitä edes vuosittain.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minun 50v työkaveri. Päivittää fb ja instaan joka päivä kymmeniä postauksia. Lähettelee itsestään muokattuja kuvia, joissa näyttää 25v. On kukkia, ruokia jne. Jos joku laittaa kuvan, tykkää alta 5s. Tykkää kaikista ja kaikkien päivityksistä. Jos käy rannalla, ei nauti näkemästään kuin kameran kautta. Kumpiko on terveempää? Sosiaalinen media on maailman kauhein keksintö joka pilaa ihmiset.

Samaa mieltä!

Joskus kymmenen vuoden kuluttua tajutaan kuinka paska idea se oli.

Vierailija

Minulla on insta, yli tuhat seuraajaa, eikä kukaan tuttavista tai työkavereista tiedä siitä yhtään mitään. Ei löydy omalla nimelläni. En muutenkaan halua kertoa yksityiselämästäni tuttaville, miksi se heitä kiinnostaisi edes? Ei minuakaan heidän vapaa-aikansa kiinnosta.
Aika suloista, jos joku pitää minua outona tai masentuneena tämän takia.

Vierailija

En ole somessa, ystäviä ei ole montaa, asun yksin, mutta en ole yksinäinen enkä masentunut. Harrastan liikuntaa ja käsitöitä, ja penkkiurheilua eikä aika käy koskaan pitkäksi. Kesäisin käyn lavatansseissa ja sieltä on virinnyt lyhyitä suhteitakin.

Minullakin on pari uteliasta työkaveria, jotka aloittavat usein keskustelun parisuhde- yms. uteluilla. Onneksi heitä näkee harvoin. Työparini kanssa on työskennelty vuosia ja hän on oppinut, ettei minulta kannata kysyä lomasuunnitelmia henkilökohtaisempaa asiaa. Haluttomuus puhua omista asioista juontaa juurensa omiin vanhempiin, jotka levittivät perheen asioita kaikille. Oli noloa, kun joku minulle täysin tuntematon isän tuttu tiesi teini-iän ongelmistani. Päätin, että miksi puhua omista asioista kun siitä ei koskaan seurannut mitään hyvää.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla