Nelikymppinen työkaveri, ei ig, fb, eikä käy missään.

En minäkään käytä näitä some juttuja ollenkaa, minä olen introvertti, enkä halua jakaa elämääni mihinkäänpäin.

Ehkä vaan et ole hänen mieleen, mulla jäi yksi kontakti opiskeluilta joka on myös yli 40v, ja toinen joka parikymppinen, ja itse olen väliinputoaja kolmikymppinen, silti saadaan keskusteluita auki, koska kaikki harrastellaan tietokoneella jonkinverran niin osataan viestitellä erinäisillä ohjelmilla millon mistäkin ja löydettiin jopa yhteinen urheilulajikin mikä sopii kaikille vastapainoksi datailulle.

Eli joko se synkkaa tai ei synkkaa. En minäkään noin addiktoitunutta varmaan ottaisi listoilleni.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samanlainen: 40v enkä käytä mitään somealustoja. Tykkään olla rauhassa kotona kissojeni kanssa, käyn lenkillä, luen, kokkaan, leivon yms. Viihdyn erinomaisesti yksin. Ap:n kaltaiset yliuteliaat kyselijät ovat todella raivostuttavia - kaikki eivät halua kertoa elämästään työkavereille- ja tuo masennusdiagnoosien jakelu sometilien puuttumisen perusteella vasta huvittavaa onkin! En ole lainkaan masentunut, viihdyn vain yksin. Miksi jakaisin elämäni netissä, en keksi yhtäkään syytä. Sairas maailma.

Tuosta masennusdiagnoosista tuli mieleen, että mitä sitten vaikka jollakin olisikin masennus? Sehän on aika yleistä. Mitä ne työkaverit sillä tiedolla edes tekee? Ei kuulu heille ollenkaan.

Minäkin olen sitten outolintu ja masentunut. Sosiaalisista medioista olen vain naamakirjassa ja ikää on 30. Ei lapsia, eikä omia tule. Aika kuluu töiden lisäksi muuten aikapaljolti omissa oloissa.

Oikeasti noloa, kun 45+ äitylit/tätylit tohottavat instaan selfieitä ja parhaimmillaan näihin englanninkielisiä mietelauseita ja "häshtägejä" kylkeen. Myötähävettää ihan järjettömästi, mutta kai se sitten tuottaa heille sisältöä elämään..............

Up

Aika monta työpaikkaa on ollut ja vanhetessa opin, että niiden juorukerhoille en materiaalia tuota. Ihmetelkööt. Mitä vähemmän tietävät, sen parempi. Koskee noin muutenkin ihmisiä, jotka eivät ole lähipiirissä.

Ihmiset on ihan sekaisin nykyään. Normaaliuden mittarinako pidetään Instagramia ja Facea? Tiedoksi: toisilla on ihan oikeaa reaalielämää perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa. Ja ihan oikeita harrastuksiakin, ei somessa roikkumista.

Mulla on yksi työkaveri, jolla ei mikään pysy omana tietonaan. Kaksi työkaveria, joilta ei saa suunvuoroa saatikka että olisivat edes kiinnostuneita kuuntelemaan muita kuin omia juttujaan. Näitä kolmea häiritsee kaikkein eniten mun somettomuus (fb, ig). Keneltäkään muilta ei koskaan ole tullut asiasta kommenttia, ainoastaan näiltä.

Kahden muun työkaverin kanssa, joista toinen somessa toinen ei, puhutaan paljonkin perheistämme, hyvinkin yksityisistä asioista, harrastuksista ym. Molempiin voi luottaa, molempien kanssa vastavuoroisuus pelaa eikä se ole vain sen toisen paatoksen kuuntelemista.

Teen hyvinkin paljon vapaa-ajalla asioita, mutta en yleensä kuuluta niistä missään ennen enkä jälkeen. Huvittava tapahtuma oli viime kesältä, kun aloitin loman samaan aikaan yhden työkaverin kanssa. Oltiin kaikki kuunneltu pari viikkoa hänen lomasuunnitelmiaan ja ne oli kyllä taatusti kaikille selvillä. Olin itsekin jossakin välissä maininnut tälle henkilölle minne lähdetään lomalle. Tältä alkoi sitten tulla lomakuvia työpaikan wa-ryhmään ja päätin minäkin vastoin tapojani laittaa yhden kuvan ja tervehdyksen. Ja mitä tämä ihminen vastaa: "Ai ootteko tekin muka jossain reissussa?!?" Kyyyyl-lä, kannattaisi joskus kuunnella muitakin kuin itseään.

Että ap, pitäisikö ensin vilkaista peiliin ja sitten miettiä, miksi joku on seurassasi pidättyväinen?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minullakaan mitään sosiaalisen mediaan alustoja. En käy baareissa, en terasseilla, en juo enkä polta.

Työkaverit ovat muutamia kertoja pyytäneet mukaansa mökille, laivalle tms.. en halua lähteä mihinkään enää työpäivien päätteeksi. En jaksa, en halua. En jaksa sitä kaakatusta, ja juoruilua.

Minä käyn salilla, kävelen ja käyn uimassa. Ratkon ristikoita, pelaan pasianssia.

Viihdyn kirjastoissa, museoissa ja kansalaisopistojen kursseilla.

En miellä olevani masentunut. Minulla ei ole viimeisen 10 vuoden aika töistä kuin 5 päivää flunssan vuoksi sairauspoissaoloja. Nukun 7-8h yössä.

Onhan minun elämäni tylsää, mutta se on turvallista.

Sinunlaisia ihmisiä saisi olla paljon enemmän, oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse poistinu fb:n ja ig:n, tapaan ihmisiä joista pidän ja vietämme aikaa yhdessä, matkustan, luen paljon, käyn näyttelyissä ja elokuvissa, olen sosiaalinen työpaikalla, mutta kaiken kaikkiaan siellä olevat henkilöt ovat lähinnä työkavereita. Kilpailen juoksussa ja harrastan pilatesta. Minulla on perhe ja läheinen suku. Olen 45.

Ennen käytin somea liikaakin, mutta silloin olin tyttö, nyt olen nainen. Nautin elämästäni oikeastaan enemmän, kun en keskity kuviin ja teksteihin vaan ihmisiin, tunnelmiin ja tapahtumiin.

Uteliaisuudesta kysyn:

- kun suunnittelet matkoja, mistä haet tietoja majoituksista, nähtävyyksistä, paikallisista tapahtumista jne?

- miten some ja lukeminen sulkevat toisensa pois? Itse ainakin olen saanut somesta paljon hyviä lukuvinkkejä, vaikka en edes kuulu mihinkään kirjallisuusryhmään

- mistä etsit/saat tiedot kiinnostavista näyttelyistä ja elokuvista?

- oletko koskaan miettinyt, että somen juoksu- ja pilatesryhmissä voisi olla sinua kiinnostavia vinkkejä harrastukseesi liittyen?

En yllytä ketään somen käyttämiseen, ihmettelen vain että miksi hakea tietoa monista eri paikoista ja ylpeillä sillä, sen sijaan että suurimman osan siitä saisi lähes tarjottimella liittymällä sopiviin ryhmiin ja seuraamalla tapahtumia.

Säälittävää että olet täysin somen ohjailtavissa, uskotkin varmasti kaiken!

Ei sometilien puuttuminen ole merkki masennuksesta eikä se myöskään ole merkki siitä, että elämä olisi jotenkin hirveän rikasta. Ihan kuin ennen somea ei olisi ollut mielenterveydellisiä ongelmia. Ihmiset, jotka pitävät somea jonain saatanana, ovat yhtä naurettavia kuin ne, jotka ajattelevat, että ilman somea ei ole elämää ja on masentunut.

Suurin osa instan käyttäjistä ei tykitä persekuvia randomeille ihmisille. Ne tavallisten ihmisten instat eivät vaan ole kovin seurattuja, koska ketään randomia ei kiinnosta, että kolmekymppinen normaalivartalon omaava Kaisa kävi lenkillä.

Tiedän että tämä on ap:n kaltaisille yllättävä tieto, mutta: elämää on myös somen ulkopuolella. Ehkä jopa etupäässä siellä.

Joo, jos ei ole somessa jokaisessa pilipaliryhmässä, voi silloin tällöin menettää jonkun hyvän tiedonmurusen, mutta mieluummin niin kuin että joutuu seulomaan sen murusen 1000 pas*anpuhumisviestin seasta. 

Kaikki on suhteellista. Olen facessa, mutta tili mahdollisimman tehokkaasti piilotettu ja estetty ettei minulle voi laittaa kaveripyyntöjä. Yksikään työkaveri ei facekavereista löydy. Instassa on tili nimimerkillä ja postaan pelkkiä ruuan kuvia. Töissä puhun minimaalisen verran omista asioistani, jopa siihen asti että suurin osa kuuli esikoisen syntymisestä kun jäin isyyslomalle.

Minä en koskaan töissä puhu omia asioitani, kun työporukka saa herneen nenäänsä vaikka ostaisiin uudet alushousut, puhumattakaan jos jostain kertomisen arvoisesta asiasta puhuisin.

Hauskaa kun täällä somea mollaavat joukolla ihmiset, jotka viettävät vapaa-aikaansa roikkumalla AV:llä. Täällä sitä vietetään aikaa tärkeiden ihmisten kanssa ja kehitetään itseä harrastuksissa!

Sanoisin että instasta löytää paljon laadukkaampaa sisältöä kuin kaikki se silkka skeida, mitä tämä palsta on tulvillaan. (Itse seuraan harrastuksiini liittyviä tilejä, ei niissä mitään persekuvia postailla).

Olen 32-vuotias mies ja odottelen sitä hetkeä, että määräaikaiset työsopimukset vaihtuvat pysyvään ja sitten poistuu kaikki some-höpöhöpöt enkä jaksa enää leikkiä, että kiinnostaisi asiat linkedinissä ja muissa turhuuksissa.