Sivut

Kommentit (76)

Vierailija

En ole somessa enkä juurikaan töissä kerro henkilökohtaisista asioistani. Olen kaikkea muuta kuin masentunut :D Varmaan itsekin vastaisin jotain tuollaista kun kysytään mitä teen viikonloppuna, ja varmaankin tekisin kyllä noitakin asioita. Tekisin myös paljon muutakin.
Mitä pitäisi kertoa, että ajattelin rakastella pitkään miesystäväni kanssa sen jälkeen kun hän on hieronut minua alasti? Hmm...

Vierailija

Näin nelikymppisenä oivalsin mitä se aikuisuus on. Se on niitä arjen pieniä tekoja, eikä sitä pintaa jota somessa esitellään, eikä kavereiden kanssa skumppalasi kädessä olevaa pakkokivaa, kun ollaan villejä aikuisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Siis ihan perustyyppi? En mäkään ole "käynyt missään" varmaan kymmeneen vuoteen. Ainakaan niin että siitä olisi raportoitavaa töissä. Viihdyn kotona, en somessa. Ei ole ig, twitter, snäppi, mitään tollasta. Elämä on kaunista ja rauhallista.

Vierailija

Minulla on fb- ja twitter-tilit. Mutta eivät työkaverini niistä tiedä. Ne ovat vapaa-aikaa varten ja syystä laitettu sellaisella nimellä, ettei niistä minua tunnista. En halua työpaikan juorukelloja stalkkaamaan. 

Vierailija

Oletko sinä niitä ihmisiä, jotka sitten seuraavaksi kysyy seuraajien määrää, jos erehtyy kertomaan että ig-tili on? Olen nimittäin tällaisiin nyt törmännyt USEIN, ja kysymys on aina yhtä hämmentävä. 

Ei kukaan koskaan kysy, että montako kaveria sinulla on Facebookissa. Tai minulta ainakaan ei ole kysytty. Mutta mikä ihme tuo Instagram on, että sen seuraajamäärä halutaan tietää? Ilmeisesti se on joku samantyylinen mittari joillekin, kuin on auton merkki ja postinumero jossa asuu. Eli on joku määrä, jonka verran seuraajia pitää olla ollakseen kiinnostava. 

Mikähän se määrä on? 

100? 400? Enemmän? 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka normaali nelikymppinen on instassa?

Niinpä. Eikös se villitys lopu ihan viimeistään kolmenkympin korvilla?


No minä ajattelin liittyä. Moni kaveri on pyytänyt tulemaan sinne, olen nyt vain fb:ssa. T. N60v.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka normaali nelikymppinen on instassa?

Niinpä. Eikös se villitys lopu ihan viimeistään kolmenkympin korvilla?


No minä ajattelin liittyä. Moni kaveri on pyytänyt tulemaan sinne, olen nyt vain fb:ssa. T. N60v.

Minuakin kosiskeltiin sinne, lultavasti seuraajien toivossa. En mennyt ja suljin jopa fb tilini, elämässä on niin paljon muuta koettavaa, ei ole tarvetta elää sometilien kautta.

N43

Vierailija

Mä olen voinut henkisesti paremmin, kun poistuin facebookista.

En tykkää siitä. Samankaliaset jutut pyörii. Ei kiinnosta kytätä niitä.

Ihan tareeksi on ärsykkeitä tässä arjessa.

Instaggram ei ole minun juttuni alkuunkaan ollut.

Käyn salilla ja lenkielen ja hoidan asioitan ja olen perheen kanssa ja teen työni.

Mun mielestä tää on ihan kivaa elämä. Ite tykkään. Muutamia ystäviä tapaan tai soittelen.

En ole kiinnostunut bilettämisestsä.

Josku kippasin ja olin baareisa paljon. Se aika meni. Eikä ole ikävä.

Työkaverit käy ulkona joskus töitten jälkeen. En ole siitä ollut oikein kiinnostuntu. Joskus oon käynyt. Tulen milelläni kotiin töistä. Ehkä joskus menen. li aika, kun en tosiaan halunnut mennä, nykyään voin, jos siltä tutnuu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ei halua puhua juuri sinulle, koska olet vain työkaveri.

Tämä. Itse teen juuri samoin. Työkaverini selittää ummet ja lammet omasta perhe-elämästään ja varallisuudestaan. Ei ihan oikeasti kiinnosta enkä halua kuulla. Olen työpaikalla töissä enkä halua olla useimpien työkavereideni kaveri, koska en pidä heistä. Joistain pidän ja pidetään vapaa-ajallakin yhteyttä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ei halua puhua juuri sinulle, koska olet vain työkaveri.

Tämä. Itse teen juuri samoin. Työkaverini selittää ummet ja lammet omasta perhe-elämästään ja varallisuudestaan. Ei ihan oikeasti kiinnosta enkä halua kuulla. Olen työpaikalla töissä enkä halua olla useimpien työkavereideni kaveri, koska en pidä heistä. Joistain pidän ja pidetään vapaa-ajallakin yhteyttä.


Niin tämä. Tulee mieleen entinen työkaveri. Suu vaahdossa selitti kuinka mies sitä ja mies tätä, lapset sitä ja lapset tätä ja bla blaa blaa. Koko elämä suollttiin työkavereille. Puheiden mukaan oli hirveeän sosiaalinen elämä, mutta itselle piirtyi kuva epävarmasta ja muiden hyväksyntää hakevasta, joka maalaili muille täydellistä elämää. Mietin että mies rassukka. On siinä kestämistä kun tuollaista papupataa kuuntelee päivät pääksytysten, mutta tossukka taisi olla mies, sellaisenkin kuvan sai.

Vierailija

Mun työkaveri puolestaan just liittyi fb:hen ja stalkkailee siellä. On näitä 50+ mammoja jotka ei tajua edes laittaa sitä tiliään yksityiseksi. Odotan sitä että siitä kehkeytyy sellainen someangstaaja joka laittelee sinne pahan mielen päivinä, joita todella usein, jotain piilomerkityksellisiä runoja, mietelauseita ja muita ”viisauksia”, joilla tarkoitus avautua kanssaihmisten vuoksi kokemiaan vääryyksiä. Kuten monet jo aiemmin kommentoineetkin, niin parempi kuin ei ole sometilejä ollenkaan kuin se jatkuva päivittäminen ja muiden stalkkaaminen. Työkaverisi keskittyy todennäköisesti vain elämään hyvää elämää. 😚

Ukko37

Mulla ei ole missään somepalvelussa tiliä.
Netissä minusta on tasan yksi kuva, työnantajani sivuilla.
Työajan ulkopuolella en ole yhteyksissä työkavereihin, kun työaika loppuu, laitan puhelimen kiinni.
Työkavereille puhun asioista pintapuolisesti, en halua avata yksityiselämääni heille.

Jos olen outo tai masentunut tämän takia, niin olkoon.

Vierailija

Itse poistin fb:n ja ig:n, tapaan ihmisiä joista pidän ja vietämme aikaa yhdessä, matkustan, luen paljon, käyn näyttelyissä ja elokuvissa, olen sosiaalinen työpaikalla, mutta kaiken kaikkiaan siellä olevat henkilöt ovat lähinnä työkavereita. Kilpailen juoksussa ja harrastan pilatesta. Minulla on perhe ja läheinen suku. Olen 45.

Ennen käytin somea liikaakin, mutta silloin olin tyttö, nyt olen nainen. Nautin elämästäni oikeastaan enemmän, kun en keskity kuviin ja teksteihin vaan ihmisiin, tunnelmiin ja tapahtumiin.

Vierailija

Se työkaveri voi käydä vapaa-ajallaan vaikka parinvaihtobileissä, kuvitteletko että hän ei tee mitään/käy missään, vaikka ei kaikkea teille kerrokaan?

Vierailija

Fb ja muut sosiaalisen median alustat masentavat, kun tajuaa miten tyhjää monen päässä on. Se, että joku laittaa kuvan lenkkipolustaan tai annoksestaan, ei tee hänen elämästään yhtään kiinnostavampaa, kun työkaverisi, joka saattaa myös ulkoilla ja syödä. Mitäpä normaalielämässä on hirveästi kerrottavaa. Samoin hän saattaa ihailla kaunista auringonlaskua ilman tarvetta jakaa tunnetta kaikille. Monilla on tarve tuntea itsensä erityiseksi "katso, ulkoilen", katso, nyt olen matkalla jne. Ei minua kiinnosta jonkun puolitutun matkakuva, jossa maisemankin peittää poseeraus. Eläisin, ja elänkin, ilman tietoa että joku on käynyt jossain tai joku syö kesällä jäätelöä rannassa. Varsinkaan kun moni ei ole ammattikuvaaja, jolloin kuvat voisivat olla esteettisesti tunteita herättäviä. Voin myös itse käydä jossain tai syödä kesällä jäätelöä tekemättä asiasta numeroa. Yhtä hyvältä maistuu.

Mutta siis ihmiset ovat jotenkin hälyttävän tylsiä ja yksinkertaisia ja valitettavasti tekevät tämän vielä näkyväksi somessa muillekin. Tylsyys ei sinänsä haittaa, suurin osa on. Jos ei perusteetta kuvittele olevansa itse jotenkin erityinen ja nosta itseään muiden yläpuolelle tällä valheella.

Vierailija

Voi v, anna ihmisten olla. Mistä lähtien instassa tai/ja naamakirjassa olemattomuus on sairauden merkki? Voi jeesuksen pyssyt ja elämän kevät.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla