Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin kuolla n. 45-50 vuotiaana.
27.06.2020 |
Silloin elämä kai jo eletty ja tulossa on vain sairauksia ja yksinäisyyttä. En ole koskaan ollut onnellinen ihminen. Olen nyt 31-vuotias.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Mieti uudestaan, ei kannata tilata kuolemaa, sillä se voi saapua kun oletkin eri mieltä.
Uskotko nyt tosissasi tuohon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin kuolla ennen 35veetä
Olen nyt 34
Elämällä en ole tarjottavaa enää
Olen jo parhaat hetkeni elänyt
Ehdottomasti pois ennen viittäkymppiä - nyt on jo kärsimystä. Olen 46.
Sama juttu. Olen nyt 44-vuotias ja viimeiset 10 vuotta jatkuvasti sairas ja oireileva.
Elinvoima on lopussa jo tämän ikäisenä mutta se on ihan ok.
Pari vuotta lisää ja olen valmis lähtemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti uudestaan, ei kannata tilata kuolemaa, sillä se voi saapua kun oletkin eri mieltä.
Uskotko nyt tosissasi tuohon?
Olen samaa mieltä, vaikka en yliluonnolliseen uskokaan.
Eli, vaikka elämä olisi surkeaa 31- vuotiaana, voi se olla ihan kivaa 50- vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti uudestaan, ei kannata tilata kuolemaa, sillä se voi saapua kun oletkin eri mieltä.
Uskotko nyt tosissasi tuohon?
Olen samaa mieltä, vaikka en yliluonnolliseen uskokaan.
Eli, vaikka elämä olisi surkeaa 31- vuotiaana, voi se olla ihan kivaa 50- vuotiaana.
Olen aina ollut alakuloinen ihminen enkä oikein saa mistään iloa. Ehkä masennusta, mutta tuntuu että olen vain tälläinen. Jo 19-vuotiaana muistan miettineeni kun muut nuoret biletti ulkona että mitä järkeä on elää.
Mielesi muuttuu todennäköisesti, kun huomaat, että vanhempanakin olet yhä sama ihminen etkä mikään puoliksi haudassa oleva muumio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi teitä, mä olen 49 ja viimeiset 10 vuotta on ollut elämäni parasta aikaa. Suuret odotukset seuraavallekin vuosikymmenelle.
Nuoruus oli ihanaa mutta aika yliarvostettua, nelikymppisenä on jo niin paljon elämää takana että siihen osaa suhtautua kevyemmin ja nauttia enemmän. En olisi mistään hinnasta enää parikymppinen, näytin valokuvien perusteella kyllä silloin upealta mutten sitä itse osannut arvostaa vaan etsimällä etsin virheitä, olin epävarma ja tein tyhmiä valintoja.
Nykyään olen varsin tyytyväinen tähän aikuisen naisen kroppaan ja naamaan, taloudelliseen tilanteeseen ja ihmissuhteisiin.
Mun kärsimykset alkoivat 30+.
50v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mielenterveysongelmat pitää huolen, että sinulla on ihan hauskaa vanhempana.
Hoitakaa itseänne. Muuten kärsitte täysin turhaan vielä vuosikymmeniä.
Elämä lyhenee murehtien, mutta kukaan ei tiedä paljonko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salaa ajattelen, että kunnosta riippuu kuinka kauan haluan elää. Missään tapauksessa en halua elää sellaista elämää, että olen jossain Attendon mummosäilössä hoitajien varassa.
Yleisellä tasolla pidän kaikkea elämää arvokkaana, mutta itseni kohdalla vain siihen asti, kun omatoimisuus riittää itsestäni huolehtimiseen.
Olen 43-vuotias ja olen onnellisempi kuin koskaan. Kaikki on jotenkin hyvässä balanssissa.
Sama. Olen nyt 38. Alkaa olemaan elämän ilot poissa. Seksielämä on pysyvästi ohi kuivien limakalvojen takia, hiuksissa harmaata, naama ryppyyntyy, kropan iho kuivuu ja veltostuu.
Tosi sairaat asenteet, kun ette edes tiedä onko hän tosissaan vai ei. Tsemppiä Ap:lle👍
Vierailija kirjoitti:
Ap saisi kuolla välittömästi.
Miksi ihmeessä?
Mieti uudestaan, ei kannata tilata kuolemaa, sillä se voi saapua kun oletkin eri mieltä.