Mitä ajattelette järjestetyistä avioliitoista?

Tämä ei ole nykyaikaa.

No ei kyllä ole enää tätä päivää. Nykyään ei naida sukuja ja maita, vaan yksittäisiä ihmisiä. Naiset oli ennen kauppatavaraa, onneksi ei enää.

Jos asia on molemmilla osapuolille täysin ok, niin mikäpä siinä.

Monissa jutuissa on todettu, että järkiavioliitot onnistuu keskimäärin paremmin kuin nämä länsimaiset ihastumiseen perustuvat liitot, iso syy pienemmät odotukset. Meille romanttinen liitto on eräs iso unemien täyttymys, sitten kun vuosia päästä huomataan ettei se toinen ollutkaan täydellinen niin tulee pettymyksiä. 

Erään tutkimuksen mukaan järjestetyissä avioliitoissa alku voi olla onnetonta, mutta onnellisuus ja tyytyväisyys liittoon lisääntyy vuosien myötä. Sen sijaan rakkausavioliitoissa kulku on yleensä päinvastainen. Minusta ei tätä päivää, mutta uskon, että hyvin järjestetyissä avioliitoissa tai varsinkin "järjestetyissä" avioliitoissa, joissa puolisot ovat itse valinneet toisensa ja saaneet vanhempiensa hyväksynnän voi olla hyvinkin onnellinen.

https://www.thesun.co.uk/news/2217232/arranged-marriages-lead-to-happie…

Vierailija kirjoitti:

Jos asia on molemmilla osapuolille täysin ok, niin mikäpä siinä.

Monissa jutuissa on todettu, että järkiavioliitot onnistuu keskimäärin paremmin kuin nämä länsimaiset ihastumiseen perustuvat liitot, iso syy pienemmät odotukset. Meille romanttinen liitto on eräs iso unemien täyttymys, sitten kun vuosia päästä huomataan ettei se toinen ollutkaan täydellinen niin tulee pettymyksiä. 

Itse uskon että nuo onnistuneet liitot ovat seurausta lähinnä siitä, että avioero on joko laitonta tai muuten vaan erittäin paheksuttu asia, jopa tabu. Hyvähän se on pysyä liitossa kun ei muutakaan voi.

Itse en usko järjestettyihin liittoihin yhtään. En usko että rakkaus voi kasvaa ajan kanssa. Sitä joko on tai ei ole, ja siihen vaikuttavat monet asiat hormoneista ja feromoneista lähtien. Toki pari voi rakastuakin, mutta ei se mitenkään automaattisesti liiton myötä tapahdu.

Mun vanhemmat olisi varmaan valinneet naapurin suomenruotsalaisen pojan, koska sain kuulla koko teini-iän suositteluja No hän oli varsinainen tuuliviiri, teki useita konkursseja ja lopulta itsemurhan alle nelikymppisenä. Hän oli ihan kiva, mutta hänellä oli joku diagnoosi, ehkä kaksisuuntainen, minkä kyllä aavistin jo teininä. Hän ei ollut suosittu toisin kuin mä, vaikka perhe olikin siinä vaiheessa erittäin hyvin toimeentuleva.

Kaikki vanhemmat todellakaan osaisi valita hyvää puolisoa edes siltä pohjalta, että olisi ns. järkiavioliitto.

Onneksi Suomessa ei ole järjestettyjä avioliittoja. Tiedän tismalleen, kenelle minut olisi naitettu. Miehessä ei itsessään ollut mitään isompaa vikaa, mutta hänen äitinsä... Hrr, sellainen anoppi. Ei pysynyt poissa lastensa parisuhteista ja kumpikin lapsista erosi. Että se nainen jaksoi haukkua miniöitään, jotka oli ihan mukavia naisia.

Puolisoni on kotoisin kulttuurista, missä järjestetyt tai ainakin puolijärjestetyt avioliitot ovat edelleenkin nykypäivää, myös koulutettujen kaupunkilaisten keskuudessa. Puolisoni sisaruksista osa onkin järjestetyissä avioliitoissa ja itsekin olen ollut yhdessä tällaisessa häässä. Joskus nuorempana olisin kiehunut raivoissani ajatuksesta järjestettyihin avioliittoihin. Mutta kun esim. olin mieheni sisaren häissä, ei siinä ollut mitään arveluttavaa tai ahdistavaa. Miehen sisko oli naimisiin mennessään 33-vuotias uranainen, joka oli päättänyt ensin kouluttautua ja luoda uraa. Sitten kolmikymppisenä hän oli yhdessä äitinsä kanssa alkanut katsella avioliittotoimiston nettisivuilta valikoimaa ja kirjoitteli muutamien kanssa mutta päätti, ettei halua edes tavata. Vähän kuin Tinder mutta ei kuitenkaan. Kun löysi itseään miellyttävän kandidaatin, oli hänen äitinsä ja miehen suku tekemisissä, vaihdettiin jotain taustatietoja yms. ja nuoret (tai nuoret aikuiset tässä tapauksessa) tutustuivat ja sopivat avioliitosta. Kihlausaika oli yli vuoden ja siinä ajalla tutustuivat lisää. Molemmat olivat avioliitosta varsin onnellisia ja tyytyväisiä. 

Tiedän, että tämä miehen siskon tapaus ei ole koko totuus, varmasti järjestettyihin avioliittoihin liittyy myös hyväksikäyttöä ja särkyneitä sydämiä. Mutta pointtini on, että isolle osalle ihmisiä se on ihan normaali ja myönteinen asia. 

Minulla on paljon intialaisia työkavereita projektissa. Kaikilla heillä on järjestetty avioliitto ja heille se on itsestäänselvyys. Siitä huolimatta sekä miehet ja naiset ovat ahdistuneita ennen avioitumistaan tuntemattoman kanssa. Jo avioliitossa olevista osa vaikuttaa onnellisilta, osa ei. Osa onnettomista tuntuu etsivän sivusuhteita, kun puoliso on kaukana toisessa maassa. Avioero ei tunnu olevan vaihtoehto.

Tuo oli ennen Suomessakin yleistä.

Ei ehkä huono vaihtoehto, jos vanhemmilla viisautta ja ymmärrystä. Rakkaushan on tahdon asia, siitä lähdetään jo vihkivalassa.

Nythän ihmiset menevät naimisiin ihastuksen alkuhuumassa ja ehkä toisen tuntemus ja rakkaus perustuu omaan mielikuvitukseen, jollaisen kumppanin haluaisi, ei niinkään todellisuuteen, vaan se paljastuu myöhemmin ja ero edessä.

Mutta silti ei kuulu tähän päivään.

Ei kaikki pääse naimisiin edes järjestettyjen liittojen kautta. Silloin kun todellakin merkkaa ne raha, koulutus, suhteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asia on molemmilla osapuolille täysin ok, niin mikäpä siinä.

Monissa jutuissa on todettu, että järkiavioliitot onnistuu keskimäärin paremmin kuin nämä länsimaiset ihastumiseen perustuvat liitot, iso syy pienemmät odotukset. Meille romanttinen liitto on eräs iso unemien täyttymys, sitten kun vuosia päästä huomataan ettei se toinen ollutkaan täydellinen niin tulee pettymyksiä. 

Itse uskon että nuo onnistuneet liitot ovat seurausta lähinnä siitä, että avioero on joko laitonta tai muuten vaan erittäin paheksuttu asia, jopa tabu. Hyvähän se on pysyä liitossa kun ei muutakaan voi.

Itse en usko järjestettyihin liittoihin yhtään. En usko että rakkaus voi kasvaa ajan kanssa. Sitä joko on tai ei ole, ja siihen vaikuttavat monet asiat hormoneista ja feromoneista lähtien. Toki pari voi rakastuakin, mutta ei se mitenkään automaattisesti liiton myötä tapahdu.

Rakkaus on tahdon asia, se sanotaan jo vihkivalassa.

Ja toisaalta, suurin osa rakastaa pyytettömästi omaa lastaan heti kun on syntynyt, tietämättä edes millainen hirviö se on tai teki lapsi mitä tahansa tai käyttäytyisi miten huonosti, yleensä rakkaus säilyy eliniän, kun on suuri tahto rakastaa.

Eipähän tarvi kuunnella muijan ininää siitä kun ei kosita eikä itse kosi.

Järkevää. Tarjoaa pariutumismahdollisuuden myös tavallisille miehille.

Järjestetty ei ole sama kuin pakotettu. Moni järjestetty on hyvinkin onnellinen liitto kun on vakaasti harkittu minkälaiset henkilöt toisensa naivat omasta vapaasta tahdosta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli ennen Suomessakin yleistä.

Ei ehkä huono vaihtoehto, jos vanhemmilla viisautta ja ymmärrystä. Rakkaushan on tahdon asia, siitä lähdetään jo vihkivalassa.

Nythän ihmiset menevät naimisiin ihastuksen alkuhuumassa ja ehkä toisen tuntemus ja rakkaus perustuu omaan mielikuvitukseen, jollaisen kumppanin haluaisi, ei niinkään todellisuuteen, vaan se paljastuu myöhemmin ja ero edessä.

Mutta silti ei kuulu tähän päivään.

Ensinnäkään nykyisin ihmiset eivät mene naimisiin ihastuksen alkuhuumassa, vaan elävät pitkäänkin avoliitossa ennen avioliittoa. Jos nyt yleensä naimisiin menevätkään.

Toiseksi en ole koskaan ymmärtänyt puhetta rakkaudesta tahdon asiana. Avioliitto perustuu rakkauteen eli molemminpuoliseen voimakkaaseen mieltymykseen, ei tahtoon ollenkaan. Avioliitto ei myöskään ole "työtä" ja itse asiassa kaikki jotka ovat tuota korostaneet, ovat eläneet mielestäni itse vaikeassa suhteessa ja myöhemmin eronneet. Olen ollut mieheni kanssa 32 vuotta ja yksikään päivä ei ole perustunut tahtoon eikä työhön, vaan haluun olla yhdessä, rakkauteen, ystävyyteen ja kiintymykseen. 

Tahdonvoima on rajallinen voimavara, kukaan ei pysty tahdonvoimalla saamaan sopimatonta sopivaksi. Jos pitää tehdä töitä ja tahtoa ollakseen liitossa, on mielestäni parempi erota. Ja tunteita ei voi kehittää tyhjästä, sen takia järjestetty avioliitto ei toimi. Toisen tuoksu on naiselle yksi tärkeimmistä asioista esimerkiksi seksin toimivuuteen, vaikka se onkin tiedostamatonta. Järjestyt avioliitot ovat kulttuureissa, missä seksuaaliset tarpeet ja tunnetarpeet voi tyydyttää avioliiton ulkopuolella helposti. Koska keskinäistä sopivuutta ei ole, on vain järki ja tahto ja ulkopuolinen paine olla naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asia on molemmilla osapuolille täysin ok, niin mikäpä siinä.

Monissa jutuissa on todettu, että järkiavioliitot onnistuu keskimäärin paremmin kuin nämä länsimaiset ihastumiseen perustuvat liitot, iso syy pienemmät odotukset. Meille romanttinen liitto on eräs iso unemien täyttymys, sitten kun vuosia päästä huomataan ettei se toinen ollutkaan täydellinen niin tulee pettymyksiä. 

Itse uskon että nuo onnistuneet liitot ovat seurausta lähinnä siitä, että avioero on joko laitonta tai muuten vaan erittäin paheksuttu asia, jopa tabu. Hyvähän se on pysyä liitossa kun ei muutakaan voi.

Itse en usko järjestettyihin liittoihin yhtään. En usko että rakkaus voi kasvaa ajan kanssa. Sitä joko on tai ei ole, ja siihen vaikuttavat monet asiat hormoneista ja feromoneista lähtien. Toki pari voi rakastuakin, mutta ei se mitenkään automaattisesti liiton myötä tapahdu.

Rakkaus on tahdon asia, se sanotaan jo vihkivalassa.

Ja toisaalta, suurin osa rakastaa pyytettömästi omaa lastaan heti kun on syntynyt, tietämättä edes millainen hirviö se on tai teki lapsi mitä tahansa tai käyttäytyisi miten huonosti, yleensä rakkaus säilyy eliniän, kun on suuri tahto rakastaa.

Vihkivala perustuu kristinuskoon ja kristinusko perustuu kulttuuriin, jossa nainen ei saanut valita puolisoaan eikä varmaan mieskään. Juuri sen takia tahtoa piti korostaa eikä tunnetta ja omaa halua.

Eräs ystäväni (ykisinkku nainen) on haaveillut tällaisesta. En ole raaskinut sanoa, että järjestelyt meneivät aiankin ennen niin, että paritetaan sosiaaliselta statukselta ja varallisuudeltaan sopivat henkilöt.

Ystäväni on köyhyysrajalla elävä, soviteltua työttömyyskorvusta saava henkilö, jolla on lievähkö, mutta parantumaton mielenterveyshäiriö. Hän itse tavoittelee keskituloista ja kiinnostavassa ammatissa työskentelevää tervettä miestä. Järjestetty avioliitto toisi jotain ihan muuta.

Jos molemmat osapuolet ovat täysi-ikäisiä ja jutussa täysillä mukana niin sitten ok. Järjestetyt liitot kestävät paremmin kuin romanttiseen rakkauteen perustuvat.

Tässä ajatellaan heti jotain m usli mi maita mutta järjestettyjä liittoja on paljon esim. itä-aasiassa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni (ykisinkku nainen) on haaveillut tällaisesta. En ole raaskinut sanoa, että järjestelyt meneivät aiankin ennen niin, että paritetaan sosiaaliselta statukselta ja varallisuudeltaan sopivat henkilöt.

Ystäväni on köyhyysrajalla elävä, soviteltua työttömyyskorvusta saava henkilö, jolla on lievähkö, mutta parantumaton mielenterveyshäiriö. Hän itse tavoittelee keskituloista ja kiinnostavassa ammatissa työskentelevää tervettä miestä. Järjestetty avioliitto toisi jotain ihan muuta.

Entisaikaanhan näitä köyhiä naisia paritettiin sitten selvästi vanhemmille leskimiehille, joilla oli liuta edellisen vaimon tekemiä lapsia huollettavanaan ja tarvitsivat äitiä.  Ihan köyhiähän ei edes paritettaisi vaan joutuisivat palvelusväeksi vauraammille.