Voi että alkoholistista eroaminen on vaikeaa

Paska on siis petetyt lupaukset, epävarmuus siitä millaisessa kunnossa on kun tulen töistä, onko lähtiäks sovittuun menoon jne.

Semmoistahan se rakkaus on.

Vierailija kirjoitti:

Paska on siis petetyt lupaukset, epävarmuus siitä millaisessa kunnossa on kun tulen töistä, onko lähtiäks sovittuun menoon jne.

Kaikista odotuksista luopumisen on tiedetty auttavan joitain alkoholistien puolisoita saamaan itselleen mielenrauhaa.

No minun ei ollut vaikea erota juoppo miehestäni, päin vastoin. Elämäni helpon ja paras ratkaisu.

Jätä se ja ala elää omaa ihanaa elämääsi, jossa asiat järjestyy.

Miksi sitten erositte, jos luopuminen on noin vaikeeta?

Mä erosin päihdekoukussa olevasta, ihanasta ihmisestä. Harmittaa yhä, että se tyyppi siellä päihteiden ”takana” jäi niiden varjoon... Mutta ei ollut muuta mahdollisuutta. Ikävä mullakin. Mutta sitä ihmistä ei oikeasti ole olemassa, ainakaan enää :(

Niin, mutta oletko sinä se, joka uhraa oman elämänsä?

Jos ihminen haluaa raitistua, niin sen on lähdettävä siitä ihmisestä itsestään.

Toki, jos haluat elää vuoristorataelämää, niin kyllä sitä löytyy. Toivon, ettet hanki lapsia siihen vuoristorataan.

Aikuiset kyllä pärjää, mutta isoset on siispä sijaiskärsijöinä. Se on surullista.

Mä otin eron.asutaan omillaan mut minä käyn hänen luona.Tilanne on tosi paha hänellä.En halua jättää kokonaan.Mut ei varmaan moni ymmärtäisi jos hänet nyt näkisi.silti on pitänyt opetella rajojen asettamista77 minunkin.meen silloin kun minä pystyn hänen luokse.Alkoholisti on tosi itsekäs minun on pitänyt olla myös itsekäs että jaksaisin.

Vierailija kirjoitti:

No minun ei ollut vaikea erota juoppo miehestäni, päin vastoin. Elämäni helpon ja paras ratkaisu.

Varmaan. Itse jätin noin vuoden seurustelun jälkeen eli siinä vaiheeessa, kun olin vielä rakastunut tai kun olen.

Siksi varmaan niin vaikeaa. Oli siinä hyvätkin puolensa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska on siis petetyt lupaukset, epävarmuus siitä millaisessa kunnossa on kun tulen töistä, onko lähtiäks sovittuun menoon jne.

Kaikista odotuksista luopumisen on tiedetty auttavan joitain alkoholistien puolisoita saamaan itselleen mielenrauhaa.

Mut onko se sitten elämää? Kai se jonkunlaista on, no mitäpä mä tässä yksinkään odotan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten erositte, jos luopuminen on noin vaikeeta?

Olin koko ajan jättämässä ja se sekoili muiden naisten kanssa. Otti jonkun toisen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten erositte, jos luopuminen on noin vaikeeta?

Olin koko ajan jättämässä ja se sekoili muiden naisten kanssa. Otti jonkun toisen.

Ap

Miksi miinuspeukut?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten erositte, jos luopuminen on noin vaikeeta?

Olin koko ajan jättämässä ja se sekoili muiden naisten kanssa. Otti jonkun toisen.

Ap

Miksi miinuspeukut?

Ap

En alapeukuttanut, mutta olisiko etsinyt muita naisia KOSKA olit koko ajan jättämässä?

Joka tapauksessa kuulostaa siltä että te molemmat väistitte luodin.

Varmaan kivaa olla ihmisen kanssa joka näkee toisen ensisijaisesti alkoholistina eikä ihmisenä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten erositte, jos luopuminen on noin vaikeeta?

Olin koko ajan jättämässä ja se sekoili muiden naisten kanssa. Otti jonkun toisen.

Ap

Miksi miinuspeukut?

Ap

En alapeukuttanut, mutta olisiko etsinyt muita naisia KOSKA olit koko ajan jättämässä?

Joka tapauksessa kuulostaa siltä että te molemmat väistitte luodin.

Nämä jättämiset tai uhkailut liittyivät siis niihin kohtiin, kun oli juonut vaikka lupasi ettei juo. Sovittuja menojakin oli.. vaikeaa oli myös se, että joi autoilessakin. En ollut kyydissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kivaa olla ihmisen kanssa joka näkee toisen ensisijaisesti alkoholistina eikä ihmisenä...

Itseasiassa en edes suhteessamme luokitellut häntä alkoholistiksi, kysyin että onko hän. Ei itseäänkään semmoiseksi luokitellut, sanoi vaan että tykkää juoda. Mut mitkään sopimukset ei kyllä pitäneet sen tykkäämisen rinnalla.

Vieläkin välillä kyselen itseltäni, no oliko se. Jos ei alkoholisti, niin ongelmakäyttäjä kyllä, syitä riitti juomiselle, 2 viikkoa oli varmaan pisin aika juomatta, kun tarkoitus oli lopettaa kokonaan. Aika paljon elämä pyöri sen alkoholin ympärillä.

Ap

Joo, tiedän. Vaikeeta on.

Varmaan se johtuu siis siitä, että ei pysty näkemään toisen todellista tilaa. Enkä nyt tiedä onko ne ihan oikeasti ihania, sitten kun/jos ne lopettaa kokonaan. Vai onko se ihanuus vaan silloin kun voi olla leppoisa juoppo. Ja niin, ainakin meidän seurustelun vaiheessa itse humala ei haitannut (no ehkä jos oltiin menossa jonnekin niin kyllä) vaan ne petetyt lupaukset ja sen että tiedän sen olevan terveydelle haitallista, kun käyttöpäiviä oli kuitenkin enemmän kuin raittiita päiviä. Eli toisin sanoen välitin hänestä aidosti.

Tuolla meidän seurustelun vaiheessa tarkoitan siis, että alkuhuuma vielä oli. Ehkä suhtautuminen olisi ollut erilaista esim. viiden vuoden päästä ja jos oltaisiin muutettu yhteen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kivaa olla ihmisen kanssa joka näkee toisen ensisijaisesti alkoholistina eikä ihmisenä...

Itseasiassa en edes suhteessamme luokitellut häntä alkoholistiksi, kysyin että onko hän. Ei itseäänkään semmoiseksi luokitellut, sanoi vaan että tykkää juoda. Mut mitkään sopimukset ei kyllä pitäneet sen tykkäämisen rinnalla.

Vieläkin välillä kyselen itseltäni, no oliko se. Jos ei alkoholisti, niin ongelmakäyttäjä kyllä, syitä riitti juomiselle, 2 viikkoa oli varmaan pisin aika juomatta, kun tarkoitus oli lopettaa kokonaan. Aika paljon elämä pyöri sen alkoholin ympärillä.

Ap

Sä käyt paskalla joka päivä. Mä voisin pitää sua paskallakävijänä.