Mitä ajattelette kumppanista, joka puhuu usein, että ei elä kauaa?
Siis vaikka siihen ei ole mitään todettua tai näkyvää syytä? Tai ainakaan hän ei ole kertonut. Ex - kumppani aloitti miltei heti tavatessamme tämä aiheen. Oli silloin vähän yli 30 vuotias. Kun täytettiin 40v, hän kiihtyvällä vauhdilla toisti tätä; "Ettei kannata, kun ei varmaan elä enää kauaa", tai "kokee, että kuolee muutaman vuoden sisällä". No täytettiin 50v ja kaikki asiat junnasi paikallaan, "Kun hän kuolee kuitenkin kohta". En jaksanut enää, vaan erottiin puoli vuotta sitten, kun omakin elämänhalu alkoi hiipua. Luovutinkohan liian helposti😢
Kommentit (11)
Itsetehostusta, kerjää huomiota. Kuvittelee olevansa erikoinen, viettävänsä hurjaa elämää kuten rokkarit, ettei voi elää vanhaksi kuten tylsät tavikset.
Äitini puhui vastaavaa, tyyliin ”en elä kovinkaan vanhaksi”. Kuoli kolme viikkoa ennen kun olisi täyttänyt 71v. Sairastui aivosyöpään 1,5vuotta ennen. Sitä ennen oli täysin terve; ei verenpainetta, ei mitään. Lievää ylipainoa oli.
Jotkut vaistoaa ettei elä vanhaksi.
En osaa sanoa luovutitko liian helposti, mutta jos liitto ei ollut tyydyttävä ja teit eropäätöksen, niin ehkä se oli sitten se oikea päätös.
Tuohan on tosi pelottavaa. Uhriutumista.
Eräänlainen ahdistuneisuushäiriö. Exäni pitää samaa. Hän kuolee kohta ja paljon ei ole enää aikaa jäljellä. On eläkkeellä eikä ole mitään saanutkaan aikaan. Hyvin masentunut ja ahdistunut. Koko ikänsä odottanut kuolemaa ja puhuu siitä, että kohta.
Onko suvussa sairauksia ja kuolleisuutta keskimääräistä nuorempana?
Ex mies puhui myös tuohon tyyliin, oli varma että kuolee ennen eläkeikää.
Kysyin monesti syytä, että miksi puhuu noin... hän vastasi että tietää sen olevan niin.
Hän ei tupakoinut, ei käyttänyt alkoholia. Ei kyllä harrastanut liikuntaa. Mikään asia ei saanut häntä iloiseksi, elämä oli hänelle vain harmaata mössöä. Illat, viikonloput ja lomat makasi kotona tekemättä mitään.
Eromme olikin aika selvää muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, minä en halunnut valua hänen mukanaan tuohon synkkyyden maailmaan.
En tiedä mitä hänelle nykyisin kuuluu, enkä on elossa, ehkä ei.
Mulla on aina ollut tunne etten elä kovin vanhaksi. Muutaman kerran ollutkin hyvin lähellä kuolemaa, en omasta syystäni. Olen terve, elän terveellisesti, en ota hulluja riskejä. Tuntuu että elän jollain jatkoajalla. Mutta en ole tätä ääneen sanonut kenellekään. Nautin joka päivästä jonka saan elää.
Ehkä suvussaan ei olla eletty kauaa.
Ehkä perheessä on ollut tapa puhua noin.
Nykyään riskitekijät on niin vähäiset, jos ei polta tai vedä alkoholia muita päihteitä ja syö ja nukkuu normaalisti, niin eliniän odote on ihan hyvä.
Ehkä se sun ex pelkäsi.
Puhuitteko asiasta koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Onko suvussa sairauksia ja kuolleisuutta keskimääräistä nuorempana?
Ei ole mitään aikaisia kuolemia. Hänellä on esim. paljon isänsä ja äitinsä sisaruksia, ja vain muutama kuollut. Vuosi sitten kävimme erään hänen äitinsä siskon luona, joka oli 85 vuotias. Kunpa omat vanhempani olisivat edes n. 75 vuotiaina niin terveitä. Hänen vanhempansa olivat aikanaan "teini vanhempia", eli varsin nuoria vielä.
En katselis tuollaista, ellei ole joku oikea syy, jonka vuoksi elinaikaa ei tosiaan oikeasti ole luvassa.