Miksi olla parisuhteessa?

Jos et tunne vetoa häneen ja halua rakentaa yhteistä tulevaisuutta, haaskaat molempien aikaa tässä tapauksessa.

Olet parisuhteessa vaikka et ymmärrä miksi olla parisuhteessa?

Koska olen 31 v enkä ole koskaan seurustellut, haluaisin kokea sen. Tuntuu että jään paljosta paitsi kun en ole koskaan ollut suhteessa. Voihan olla että vihaisin sitä mutta nyt en koskaan saa tietää kun en miehille kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Koska olen 31 v enkä ole koskaan seurustellut, haluaisin kokea sen. Tuntuu että jään paljosta paitsi kun en ole koskaan ollut suhteessa. Voihan olla että vihaisin sitä mutta nyt en koskaan saa tietää kun en miehille kelpaa.

Ei miehet innostu kiukuttelevasta uhriutujasta.

Säännöllinen, laadukas ja pervo seksi sekä riittävä fyysinen läheisyys (suuteleminen, halailu, koskettaminen). Ilman parisuhdetta kaltaisellani keskivertomiehellä ei ole tuohon mitään mahdollisuuksia.

Muutkin asiat parisuhteessa ovat mukavia, mutta tuo antaa sen motivaation. Jos en noita tarvitsisi, olisin varmasti sinkku.

Parisuhteen idea on, että punaisena et voi olla violetti, mutta yhdessä sinisen kanssa voit. Ts yhdessä toisen kanssa voit olla enemmän kuin mitä voit olla yksin. Mä en ole itse parisuhdeihminen, koska punainen on ihan kiva väri ja välillä haluan olla oranssi, mikä taas onnistuisi vain keltaisen kanssa. En tiedä, saitko vertauskuvastani kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Koska olen 31 v enkä ole koskaan seurustellut, haluaisin kokea sen. Tuntuu että jään paljosta paitsi kun en ole koskaan ollut suhteessa. Voihan olla että vihaisin sitä mutta nyt en koskaan saa tietää kun en miehille kelpaa.

Onko painoa paljon ?

Zinc

Tunnen miestäni kohtaan vetoa ja ollaan yhdessä suunniteltu tulevaisuutta. Kuitenkaan en osaa sanoa, onko yhteinen tulevaisuus tai parisuhde "tarpeeksi". Varmasti kivaa monella tapaa, mutta en osaa oikein vastata miksi se olisi kokonaisuudessaan parempi vaihtoehto kuin sinkkuus. Jos eroaisimme, harmittaisi menettää mies persoonana/ihmisenä. Itse parisuhteen loppuminen ei harmittaisi, vaikka se hyvälaatuinen onkin. Koen kuitenkin, että pitäisi olla jotain enemmän, mutta kaikki on kuitenkin jo hyvin. Joten pohdin, ymmärränkö parisuhdetta tai enkä vain ole parisuhdeihminen.

T. ap

Ehkä parisuhteet eivät vain ole sinun juttusi. Yksi sukulaiseni on samanlainen. Hän vain tykkää olla itsekseen, tai ainakin näin sanoo.

Minusta on erikoista, että sanot rakastavasi miestä mutta sitten kuitenkin arki ilman häntä ei olisi mielestäsi merkittävästi huonompaa. Tämä kuulostaa minusta ristiriitaiselta. Ainakin oma arkeni olisi ehdottomasti harmaampaa ja ankeampaa ilman puolisoani, vaikka tykkään olla myös itsekseni. Olen parisuhteessa, koska rakastan miestäni ja hänen lämpöisyytensä ja huumorintajunsa tuovat elämääni paljon iloa. En ehkä minäkään mitään maailman syvällisempiä yhteyksiä hänen kanssaan ole kokenut, mutta syvällisempiä kuin muiden kanssa ja koen, että voin luottaa ja tukeutua häneen.

Yksi mahdollisuushan on myös, että 2 vuoden kuluessa "vaaleanpunaiset silmälasit" eli ts. rakastumisen hurma hälvenee biologisesti viimeistään ja tilalle alkaa rakentua rakastumisen sijaan rakastaminen ja kumppanuus. Ehkä elätte ajankohtaisesti tätä aikaa, kun suhteenne alkaa muuttua "tavalliseksi". Tämä herättää monissa tarpeen reflektoida parisuhteen tilaa ja järkevyyttä.

Voi olla, että et ymmärrä sitä ideaa, kumppanisi ei ole sinulle oikea etkä sinä hänelle, vaan kyse on pelkästä tavasta; kun pitää olla joku. Sanot, että olet yksinäinen parisuhteessa? Ehkä et vain rakasta? Tai sitten sinulla on alun alkaenkin ollut parisuhteesta joku siirappinen, leiskuva prinsessa/hollywood-kela päässä ja nyt todellisuus iskeekin harmaana.

Ymmärrän näin introverttina osittain ajatuksiasi, mutta väistämättäkin mietin, rakastatko oikeasti miestäsi/ onko hän sinulle juuri se oikea? Rakastuneena harvemmin lähtee tekemään noin tarkkaa analyysia, vaan tällöin hitsautuu tiimiksi kumppaninsa kanssa. Toki, ihmiset on erilaisia. Mielenkiintoinen aloitus silti!

Vierailija kirjoitti:

Tunnen miestäni kohtaan vetoa ja ollaan yhdessä suunniteltu tulevaisuutta. Kuitenkaan en osaa sanoa, onko yhteinen tulevaisuus tai parisuhde "tarpeeksi". Varmasti kivaa monella tapaa, mutta en osaa oikein vastata miksi se olisi kokonaisuudessaan parempi vaihtoehto kuin sinkkuus. Jos eroaisimme, harmittaisi menettää mies persoonana/ihmisenä. Itse parisuhteen loppuminen ei harmittaisi, vaikka se hyvälaatuinen onkin. Koen kuitenkin, että pitäisi olla jotain enemmän, mutta kaikki on kuitenkin jo hyvin. Joten pohdin, ymmärränkö parisuhdetta tai enkä vain ole parisuhdeihminen.

T. ap

Tämähän on juuri se ihanteellinen ja terve lähtökohta parisuhteelle: nautit parisuhteesta mutta et tarvitse toista ollaksesi onnellinen ja tyytyväinen elämääsi. Parhaat parisuhteet syntyvät juuri tällaisten ihmisten välille. Moni olisi tasapainostasi erittäin tyytyväinen.

Väitän rakastavani kumppaniani. Olen kuitenkin myös hyvin analyyttinen (ja asperger-piirteinen) ihminen. Puntaroin samalla tavalla muitakin ihmissuhteitani ja osa-alueita elämässäni. Minulla on myös ollut aiemmin hyvin negatiivinen käsitys parisuhteesta ja olenkin tässä myös tutkimassa voiko parisuhteessakin olla kivaa. En usko siis itselläni olleen mitään vaaleanpunaista hörsökuvaa suhteista.

Negatiivinen parisuhdekuva on muodostunut jo lapsena, kun omassa ja kavereiden perheissä vanhempien suhde on ollut enemmän valtataistelua ja henkistä väkivaltaa, kuin tukeva sekä lämmin ihmissuhde. Pitkään myös pohdin, voiko laaja-alainen omantilantarpeeni olla este parisuhteen muodostukselle. Onneksi kumppanini antaa minulle paljon tilaa, en tiedä varmaksi saanko sitä kuitenkaan riittävästi. Sinkkuna ollessa oli mukavaa, mutta kuitenkin kaipasin läheisyyttä niin henkisesti kuin fyysisestikin, mitä muut ihmissuhteeni eivät riittävästi tarjonneet.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Väitän rakastavani kumppaniani. Olen kuitenkin myös hyvin analyyttinen (ja asperger-piirteinen) ihminen. Puntaroin samalla tavalla muitakin ihmissuhteitani ja osa-alueita elämässäni. Minulla on myös ollut aiemmin hyvin negatiivinen käsitys parisuhteesta ja olenkin tässä myös tutkimassa voiko parisuhteessakin olla kivaa. En usko siis itselläni olleen mitään vaaleanpunaista hörsökuvaa suhteista.

Negatiivinen parisuhdekuva on muodostunut jo lapsena, kun omassa ja kavereiden perheissä vanhempien suhde on ollut enemmän valtataistelua ja henkistä väkivaltaa, kuin tukeva sekä lämmin ihmissuhde. Pitkään myös pohdin, voiko laaja-alainen omantilantarpeeni olla este parisuhteen muodostukselle. Onneksi kumppanini antaa minulle paljon tilaa, en tiedä varmaksi saanko sitä kuitenkaan riittävästi. Sinkkuna ollessa oli mukavaa, mutta kuitenkin kaipasin läheisyyttä niin henkisesti kuin fyysisestikin, mitä muut ihmissuhteeni eivät riittävästi tarjonneet.

T. Ap

Niin, että kun kaikki on hyvin, pitää kehittää joku ongelma, että olisi ongelma, jota pähkäillä ja pyöritellä mielessä ja joka lopulta pitää ratkaista? Kai olet kumppanisi kanssa puhunut tästä sinun "tunteestasi"? Parisuhde on juuri sellainen, millaiseksi sen teette.

Parisuhde tarjoaa minulle rakkautta, kiintymystä, syvempää läheisyyttä kuin pelkkä ystävyys, parempaa seksiä kuin pelkkä seksisuhde, sitä että on joku jonka kanssa jakaa arki silloin kun sitä haluaa. Parisuhde ei sisällä valtataistelua tai toisen hyväksikäyttöä.

Olen myös samaa ikää kuin sinä AP. Olen introvertti nainen, luova, erityisherkkä, tarvitsen paljon omaa tilaa ja rauhallista elämää, olen kauhean kiinnostunut itseni kehittämisestä, opiskelusta, maailmasta ja haluan kokea lisää uusia asioita elämässä joko sitten yksin tai jonkun erityisen ihmisen kanssa mutta tuo on vain unelmaa eikä haittaa jos se ei toteudu. Pidän yksin olosta. Olen seurustellut eri miesten kanssa 18 vuotiaasta lähtien ja se opetti minulle paljon kuka olen, haluamisen ja oikeiden tarpeitteni eron ja miksi nykyään olen sinkku. Rakastan vapautta ja tosiaan monilla ihmisillä on tarve olla perus suhteessa jossa ei kiinnosta oikeasti sen suhteen kehittäminen eikä kriittinen ajattelu, pahinta on jos mies ei ole avoin uusille asioille ja haluaa omistaa minut, rehellisyys ja luottamus sekä tunteista puhuminen on tärkeää minulle. Monet eivät oikeen tiedä mitä haluavat ja sen takia suhteet eivät oikeen toimineet, samoin myös itselläni nuorempana mutta siinä opin paljon.

Tiedän ja mitä suhteelta haluan minkä takia sinkku olenkin, en laita enään aikaani miehiin jotka tavallaan ovat virran vietävissä eivätkä paneudu suhteeseen saati yritä edes kehittää itseään tai puhua ajatuksistaan. Kukaan ei voi korvata tai parantaa elämänlaatuani jollei oikeasti ole todella upea ihminen ja minä tuon myös hänen elämäänsä enemmän kuten kuuluisi. Mieluummin yksin hamaan iäisyyden kuin väärän miehen kanssa :) Kyllä siis sinkkuus on ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä parisuhteet eivät vain ole sinun juttusi. Yksi sukulaiseni on samanlainen. Hän vain tykkää olla itsekseen, tai ainakin näin sanoo.

Minusta on erikoista, että sanot rakastavasi miestä mutta sitten kuitenkin arki ilman häntä ei olisi mielestäsi merkittävästi huonompaa. Tämä kuulostaa minusta ristiriitaiselta. Ainakin oma arkeni olisi ehdottomasti harmaampaa ja ankeampaa ilman puolisoani, vaikka tykkään olla myös itsekseni. Olen parisuhteessa, koska rakastan miestäni ja hänen lämpöisyytensä ja huumorintajunsa tuovat elämääni paljon iloa. En ehkä minäkään mitään maailman syvällisempiä yhteyksiä hänen kanssaan ole kokenut, mutta syvällisempiä kuin muiden kanssa ja koen, että voin luottaa ja tukeutua häneen.

Yksi mahdollisuushan on myös, että 2 vuoden kuluessa "vaaleanpunaiset silmälasit" eli ts. rakastumisen hurma hälvenee biologisesti viimeistään ja tilalle alkaa rakentua rakastumisen sijaan rakastaminen ja kumppanuus. Ehkä elätte ajankohtaisesti tätä aikaa, kun suhteenne alkaa muuttua "tavalliseksi". Tämä herättää monissa tarpeen reflektoida parisuhteen tilaa ja järkevyyttä.

Eli se, että ei ole varma jos enää haluaa parisuhdetta on merkki siitä, että on kiintynyt kumppaniinsa? Missä universumissa oikein elät? 😂

Vierailija kirjoitti:

Säännöllinen, laadukas ja pervo seksi sekä riittävä fyysinen läheisyys (suuteleminen, halailu, koskettaminen). Ilman parisuhdetta kaltaisellani keskivertomiehellä ei ole tuohon mitään mahdollisuuksia.

Muutkin asiat parisuhteessa ovat mukavia, mutta tuo antaa sen motivaation. Jos en noita tarvitsisi, olisin varmasti sinkku.

Sama, paitsi seksin ei tarvitse olla mitenkään erityisen pervoa ja olen tällä hetkellä sinkku.

M31

Mä nautin kumppanuudesta, siitä että olen jollekin se ihminen jolle hän haluaa ensimmäisenä kertoa uutisensa ja hän on sitä minulle. Kiva tulla kotiin kun siellä odottaa rakas ihminen, kiva tehdä asoita yhdessä, kasvattaa lapset yhdessä ja rakentaa meidän oma vahva perheyksikkö.

Olin aina onnellinen sinkkuna mutta olen jotenkin tyynempi parisuhteessa. Ihanaa että on rakas ihminen joka on aina mun puolella.

N45 naimisissa 15 vuotta.

Mä en ole kyllä ole keksinyt mitään syytä, miksi kattella jotain ukkoa nurkissa. Elämä on paljon ihanampaa yksin. Kaiken tarvittavan saa rahalla tai voi tehdä itse.