Miksi olla parisuhteessa?
Taustaa; olen nainen ja hieman erakkoluonne lähempänä kolmeakymppiä. Tämä on ensimmäinen parisuhteeni ja olemme seurustelleet kohta kaksi vuotta, mitä ennen asuin omillani lähes 10 vuotta. Emme asu yhdessä, mutta vietämme arkea tiiviisti yhdessä. Ei ole yhteistä omaisuutta eikä lapsia.
En kuitenkaan tiedä ymmärränkö parisuhteen ideaa, vaikka sellaisessa olenkin. Rakastan miestäni ja hän minua. Kommunikaatio, vuorovaikutus, huumori, kiinnostuksenkohteet, arvot, tulevaisuudensuunitelmat, arki ja seksi toimii, osa jopa käsittämättömän hyvin. Silti, pohdiskelen olisiko sitä kuitenkin parempi olla sinkkuna. Arki olisi yksinkertaisempaa, kun olisi vähemmän muuttujia eikä tarvitsisi ottaa toista huomioon. Lisäksi myös suhteessa sitä on pohjimmiltaan todella yksin. En ole varma vastaako suhde itselleni syvimpiin tarpeisiin. En tosin ole kokenut, että mikään muukaan ihmissuhde vastaisi tai terapeutti tai Jumalakaan. Toisaalta en koe, että toisen rakastaminenkaan olisi mitenkään erityisen ainutlaatuista. Arki oli minusta kivaa sinkkunakin. Nyt siinä on vähän erilaiset plussat ja miinukset, mutta lopputulos ei ole merkittävästi parempi.
Kysymys siis otsikossa. Mikä on parisuhteen idea? Miksi te olette suhteessa? Varsinkin te introvertit ja erakkoluonteet? Pohdin, että nämä ajatukset voivat olla jotain omia lukkoja tai etten vain ole parisuhdeihminen. Tietenkin voi olla, että puoliso on väärä, vaikka kaikki suhteessa tuntuukin olevan hyvin.
Kommentit (44)
Itse koen niin, että mitään varsinaista parisuhteen ideaa ei tarvitsekaan olla. Olen kumppanini kanssa, koska haluan olla, kuten hänkin minun kanssani. En halua olla ilman häntä, vaikka teknisesti en häntä tarvitsekaan mihinkään varsinaiseen tarpeeseen (kuten lapsien hankkimiseen, yhteisen kodin rakentamiseen, talouden jakamiseen, parisuhdestatuksen saavuttamiseen tai yksinäisyyden lievittämiseen). Olemme toistemme parhaat ystävät, harrastamme seksiä vain toistemme kanssa, rakastamme, ymmärrämme ja kunnioitamme toisiamme ja viihdymme yhdessä. Kumppanini on ihminen, jolle haluan puhua ajatuksistani ja tunteistani, ja jonka mielipide merkitsee minulle paljon. Enempää minusta ei tarvitsekaan ymmärtää.
Jos eroajatukset pyörivät mielessä jo silloin, kun parisuhteessa on kaikki hyvin, niin en laittaisi lanttejani likoon suhteesi puolesta.
Haluat olla yksin ja yhdessä, syödä ja säästää kakun.
Selvitä ajatuksesi.
Rakkaus. Tunnen sen todella vahvana ja syvänä tunteena. Haluan antaa ja saada rakkautta. Hyvässä parisuhteessa mulla syntyy myös syvä henkinen yhteys, jota on vaikea edes selittää. Lisäksi parisuhde on parhaimmillaan suurinta ystävyyttä myös. Onko joku, jonka kanssa voi jakaa ihan kaiken. Tuplata ilot ja puolittaa surut.
Ensimmäisenä tuli mieleen, että oletkohan kuitenkaan oikean miehen kanssa yhdessä? Yritin alkaa miettimään, että mitä minulla jää tekemättä avioliittoni takia tai missä asioissa teen kompromisseja. Ei tule yhtään mitään mieleen ja me sentään elämme lapsiperhe arkea. Nuorimmainenkin on alle puoli vuotias. Minulla on kotona mieluista tekemistä ja saan harrastaa niin paljon kuin haluan. Mies ei ole ikinä kieltänyt tai rajoittanut minua. Enemmänkin päin vastoin. Olen myös introvertti, jopa hieman erakko luonne, joten tarvin paljon hiljaista aikaa päiviini. Koen, että mieheni tuo vain lisää elämääni, eikä oikeastaan ole mitään miinuksia. Voisin kuvitella, että sinkkuna olisi silti ihan kivaa. Minulla ei ole pakko olla parisuhdetta.
Saanko kysyä mitä on nämä muuttujat ja miinukset arjessasi miehen kanssa? Tai ymmärrän, kun asutte erillänne, niin tietysti sovittavaa on siitä kumman luona ollaan yms., mutta muuten?