Mä en ymmärrä miksi tedään lapsia vuoden ikäerolla ja sitten kun ovat vanhempia niin

Minusta on ainakin huomattavasti helpompi näin, olen nähnyt useita kymmeniä perheitä jossa se rankkuus tulee nimenomaan ikäerosta, ei siitä että sitä olisi niin vähän, 2 ja 4 vuotiaat saattaa jo olla niin eri maailmasta että siinä on sitten tuplatyö. samoin ku vauva aika, toinen on vasta vauvani toinen on jo tohukas taapero, koita siinä sitten saada rytmitettyä ja keksiä virikkeitä taaperoll ku pieni vfaatii huomiota samalla.



vuoden ikäerolla niin heräämiset menee samalla vanhalla muistilla, vaipan vaidot menee samassa, päiväunet nukutaan samaan aikaan, on ku kaksosia hoitain, muttei läheskään niin rankkaa koska 1 vuotias pärjää jo 5minuuttia itse..

eikö äiti saa olla koskaan väsynyt, on lapsia sitten yksi tai 5?? Varmasti moni valittaa väsymystään, mutta ei silti vaihtaisi päivääkään pois, niin kuin ensimmäinen kirjoittaja totesi. Miksi elämän pitäisikään olla aina helppoa, sitä minä en ymmärrä.

Meillä esikoista yritettiin vuosia, ja toinen tuli sitten ekasta yrittämästä. Että niin paljon sitä tähdättiin ja suunniteltiin, ja ennenkaikkea PÄÄTETTIIN itse, että nytpä tehdään tällainen ikäero! Jos on esim. huono hedelmällisyys, ei ole paljoa mielessä ehkäistä ekan jälkeen, mikäli mielii saada useamman kuin sen yhden lapsen. Raskasta tokin on pienellä ikäerolla, mutta muistaisipa jokainen vastaantulija, kuinka kaikki eivät määrittele kuukauden tarkkuudella lastensa syntymäajankohtia, vaan toisille ne lapset annetaan.

kertarytinällä. Jos haluaa useita lapsia, muttei jaksa elää pikkulapsiaikaa 20 vuotta, voi olla järkevää hoitaa homma suht tiheällä tahdilla. Seuraava perään, ennenkuin vanhemmat ovat unohtaneet miten vauvoja hoidetaan. Tällä menetelmällä myös äiti voi olla kotona putkeen vuosia, ja lasten ei tarvitse viettää välissä aikoja hoidossa.

oli niin raskasta kulkea töissä ja bielttää ja siivota joskus.

4Xäiti

tai niin, että ensimmäionen lapsi on syntynyt monen vuoden yrityksen jälkeen ja tämän takia lopetetaan ehkäisy, kun ensimmäinen oli niin vaikea saada ja PAM raskaana

Eikö? Lapsia voi tulla pienellä ikäerolla monista syistä. Meillekin tuli, ja raskasta oli ja varmasti sen sanoin ääneen monta kertaa. Mutta silti MINÄ en olisi edes pahimpina hetkinä toivonut asioiden olevan toisin. On aivan hurmaavaa, kun lapset ovat niin tärkeitä toisilleen ja jakavat kaikki kiinnostuksen kohteet nyt. Itselläni oli reilu viiden vuoden ikäero pikkusiskooni ja löysimme toisemme ekan kerran kavereina vasta aikuisina äiteinä. Nyt omat lapseni jakavat arkensa jo nyt.

raskasta on ollut ja valvottua on tullut, mutta päivääkään en vaihtaisi tänä päivänä pois=). Pihalla touhuaa kolme kaverusta kaivaen tunnelia lumipenkkaan, pienin 2,5v otetaan mukaan leikkeihin, ja pojat yhtenä rintamana jo puollustavat itseään ja toisiaan asiassa kuin asiassa. Meillä ei koskaan ole sisarkateutta näkynyt, huomionhakua ei ole ollut. Kaikki pojat ovat saaneet rakkautta, syliä ja rajoja tasapuolisesti ja omaan ikäänsä sopivasti. Kateuden ääni taitaa viestistäsi kuulua, tai sitten et jaksa edes sen yhden kullannuppusi kanssa?

Aina väsyneitä ja valittavat kun ei ole omaa elämää lapsen takia.

Tai ainakin niin että monesti suurimmat valittajat valittaa, tapahtuipa heidän elämässään mitä tahansa. Meillä lapsissa on reilu 1 v ikäeroa ja myös olen joskus valittanut väsymystä ym. muuta hei, kukapa äiti ei joskus olisi tehnyt niin...

ei ole aikaa odottaa - loppuu ikä

eli siis, jos lapsilla on kolme vuotta ikäeroa, äiti saa valittaa väsymystä täällä?

Ja kyllä se näyttää raskainta olleen ympäristölleni( neuvolalääkäri esitti osanottonsa kun toisen lapsen alkuraskauden vuoksi tulin vastaanotolle). Toivoin lapset pienellä ikäerolla, jotta heistä toisilleen rakkaat kasvinkumppanit tulisi ja on tullutkin. Nyt ovat 5 ja 6 ja ovat kuin paita ja peppu. Olihan se eka vuosi raskas kahden pienen kanssa, mutta ei mitenkään yllättävän raskas, sen jälkeen onkin saanut ihailla tiiviin sisarussuhteen hyviä puolia.



Mutta eikös se suurin viisaus ole se jälkiviisaus, jolla voi toisten elämää kommentoida. Toiset uskaltaa elää, päivitelkää te toiset :)

Rankkaahan se oli mutta niin kuuluikin olla.



Meillä lapset myös 5 ja 6 ja nyt jo voin sanoa, että kyllä kannatti!

Nyt lasten kanssa on ihana puuhastella, kulkevat kehityspolussa lähes samaan tahtiin.

Kaikkea mitä voi tehdä toisen kanssa, voi tehdä toisenkin.

Ovat parhaat leikkikaverit. Ja tietysti tappelukaveritkin.



Onneksi luonto järjesti asiamme näin:)

Ap on sitä mieltä että ihmiset valittavat silloin kun lapset ovat jo isompia?? Eiköhän ne vauvavuodet ole ne kaikista vaikeimmat. Sittenhän on jo tosi helppoa kun lapset isompia ja heistä seuraa toisilleen!

mutta myös erittäin antoisaa. Itse "kärsin" siitä että pikkusiskoni oli niin paljon nuorempi.

Kun on oikea asenne, lapsetkin ovat helppoja. Jos on hyvä mies, niin mikäs noita lapsia tehtaillessa... ;)

...kuinka meidän pitäisi tehdä "leikkikaveri" pojallemme. Kuitenkin samat ihmiset eivät muuta tee kuin valita elämänsä rankkuutta kahden pienen lapsen kanssa!

ja lapset ovat parhaimmat kaverukset. Halivat toisiaan ja ovat kuin paita ja peppu, nuorempi kehittynyt nopeaan kun leikkii isosiskon ja hänen isompien kavereidensa kanssa. Rankkaa oli ja kyllä siitä varmasti joskus valitin, mutta ovathan nuo upeita lapsia. Kyllä kannatti.



Nämä ovat sellaisia valinta- ja elämäntapakysymyksiä. Jos on jo valmiiksi itsekäs, haluaa jatkaa uransa tekemistä välillä, yms. tokihan moni asia yhden kanssa on helpompaa. Mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta odotella pidempään, eikä lastensa ikäeroon aina itse voi vaikuttaa.

no kyllä mun mielestä on rankenpaa tottelematon ja kiukutteleva lapsi, kuin se ensimmäinen vuosi. Nyt mulla on vanhempi lapsi joka on jo ihan helppo kun taas pienempi ei ole helppo, aina mennyt niin, ettei kummatkin ole olleet samaan aikaan vaikeita.



tämä aloitus lähti siitä kun kaverillani 1,5 vuotias lapsi ja valittaa että kun on niin vaikeeta ja hermot meinaa mennä jne.. no kohta hänelle syntyy toinen lapsi, esikoisenkin kanssa sossun kirjoissa kun ei vaan jaksa



Olen hänelle vähän kertonut että millaista se on sitten kun lapsi on 3v ja vanhempi.. jos hermot menee jo puolitoistavuotiaan kanssa, hänen neiti on pieni enkeli meidän riiviöön verrattuna, onneksi heillä on yli 3v ikäeroa, ettei ole 2 riiviötä talossa samaan aikaan