Sairaan lapsen hoidosta ja perheriidasta
Mitä mieltä olette?
Lapsi sairastui viime yönä noroon. Meillä on miehen kanssa sen verran huonot välit, että mies nukkuu lapsen huoneen lattialla ja itse makuuhuoneessa (jatkunut jo vuoden). Nyt kuitenkin kun lapsi oli kipeänä ja mies ei osannut tehdä lapselle muuta kuin pidellä astiaa kun oksensi (ei esim tarjonnut juomaa, ei vuorannut sänkyä tai hellinyt muutenkaan) ja lapsi itki mun perään. Sanoin miehelle (joka siis oli menossa myös töihin, itse olen lomalla), että voisin siirtyä lapsen huoneeseen nukkumaan, johon mies sanoi, ettei siirry. Lopulta jouduin sanomaan miehelle tosi ilkeästi lapsen kuullen, että häivy nyt täältä, jolloin suostui vaihtamaan huonetta. Aamulla sitten herätti meidät ihan tahalteen kovaäänisellä mekastuksella kun oli selvästi pahalla tuulella.
Itse ajattelen, että totta kai minun pitäisi olla lapsen luona kun kerran lapsi erityisesti sitä kaipasi ja en ollut menossa töihin. Mitä mieltä olette?
Kommentit (6)
Ei järin terveeltä tuokaan kuulosta
Olisit heti tietenkin voinut sanoa että mene sinä nukkumaan kun on kerran töitä. Helposti tussa mies ajatellu ettei kelpaa. Varsinkin kun lapsi huutaa toista vanhepaa..
Joskus miehet eivät vaan osaa huolehtia lapsista tai muista sillä tavalla kuin naiset joten jättäsin noi lohduttelut yms. omaan arvoonsa.
Keskustelun paikka ois..
Tiedän että kurjaa on jos varsinkin on ennestään riitaa yms. mut lepyttely vois vähän tehä miehelle hyvää.
mutta ap ajoi hänet pois kun mies ei hänen mielestään "osannut" - ja ihmekös se, että siitä loukkaantuu.
Miksi et voisi antaa lapsen isän hoitaa lastaan? Ei oksentavalle mitään juomaa pidäkään tarjota, juoman vuoro tulee vasta kun pahin oksennus on mennyt ohi. Alkuvaiheessa se ei imeydy, se vaan oksettaa lisää. Enkä mä näe, miksi sänky ehdottomasti pitäisi vuorata, jos lapsi kerran pystyy kumartumaan ämpärillekin? Ja mies on varmasti hellinyt lasta "muuten", vaikkei ehkä sellaisella tavalla, jonka sinä suostuisit näkemään.
Musta on hirveää, että joku voi sanoa sairasta lasta hoitavalle isälle, että "häivy nyt täältä"!
Ja jos olet opettanut lapsesi olemaan noin äidin perään että istkee sua isänsä hoidossa, niin nyt viimeistään sun roolisi olisi pikemminkin tukea isän vanhemmuutta ja isän ja lapsen suhdetta (esim sanomalla sille lapselle että "isä pitää susta nyt HYVÄÄ huolta") eikä missään tapauksessa torpedoida viimeisiäkin komentamalla isä pois lasta hoitamasta.
En ollenkaan ihmettele, että miehesi oli vihainen, enkä ihmettele sitäkään, että teillä on huonot välit muuten.
mistä sä muuten mahataudin ekana päivänä tiedät, että se on norovirus? OIkeinko teit viljelykokeen kotona?
Miten olette niin kauan kestäneet? Ero tai muutos!
olen hyvä isä kun hoidan sairasta lasta ja annan äidin nukkua. Äiti hoitaa lasta kuitenkin huomenna, joten minä voin nyt yöllä olla oksennuksen hajussa vaikka pahaa tekeekin. Lapsikin huomaa että isäkin osaa hoitaa, kun nyt tämän yön olen tässä ja läsnä. On tärkeää että minullakin on luottamussuhde lapseen, vaikka olen enemmän poissa. Ja mitä tekee äiti: rynnistää paikalle ja ajaa isän pois vihaisena.
Meilläkin toistettiin tuota kuviota aikaan, kunnes onneksi tulin järkiini ja tajusin ettei ole minun asiani häilyä koko ajan lähettyvillä, kun isä hoitaa lapsia. Eikä ole minun asiani kiiruhtaa pelastamaan heti, kun jokin menee pieleen. Tosin olen sitä mieltä, että miehenkään ei tarvitsisi aina olla niin herkkänahkainen vaan ottaa joskus se apu vastaan. Meillä kun on saatu riita aikaiseksi myös mm. siitä että menen auttamaan käsineiden etsimisessä, kun mies ja poika ovat 5 minuuttia päivitelleet eteisessä, että minne ne on hävinneet - minä löysin ne 5 sekunnissa pojan repun alta.
Jos tuota tilaa jatkunut jo vuoden, sillä pitää tehdä jotakin. Lapset eivät voi olla vaistoamatta, millaiset välit teillä on. Lasten turva elämässä on se, että vanhempien suhde toimii. Kuinka kauan ajattelit vielä katsella tilannetta? Hae ulkopuolista sovitteluapua, ellet kykene itse aloittamaan. Nyt heti.