Mitä tehdä kun en pidä miehen lapsesta?

Mielestäni kiintymyssuhde meidän välillemme ei ole päässyt kehittymään äidin negatiivisen vuorovaikutuksen ja lapsen haastavan vuorovaikutuksen takia ja koska biologista sidettä ei ole. Tunnistan ongelman, mutta en osaa korjata tunteitani. Ap

Muista ainakin se, että sinä olet aikuinen ja toinen on lapsi. Auttaisiko jos kävisit juttelemassa jonkun asiantuntijan kanssa?

Lähde pois. Miksi pilaat oman ja tuon lapsen elämän? Älä pidä häntä tyhmänä, vaistoaa kyllä millä mielellä olet. Voitte seurustella miehen kanssa ja asua eri asunnoissa.

Taas tämä sama valitusvirsi täällä.

Ja luuleeko ap olevansa niin tärkeä, että lapsen äiti puhuu hänestä lapselleen pelkkää huonoa.

Ja miksi aloit elää ja olla miehen kanssa, jolla on jo valmiiksi perillisiä, olisit ottanut vapaan miehen, niin ei tarvitsisi täällä ulvoa.

Pistä mies valitsemaan sinun tai lapsen väliltä. Esim seksilakko auttaa varmasti asiaan.

Hanki oma asunto ja vietä siellä lapsiviikot. En ikinä suostuisi jakamaan kotiani lapsen kanssa vaikka se olisi kuinka mukava.

Vaikutat itsekkäältä ihmiseltä ap.

Lapsi on lapsi, häneen aikuisen tulee suhtautua kuten lapseen, eikä haukkua lasta julkisilla palstoilla.

Tokihan tiesit mihin sitoudut kun rupeat seurustelemaan miehen kanssa, jolla on lapsi ja joka asuu puolet ajasta isänsä luona.

Kaikista ei tarvitse hirveästi pitää, mutta tokihan kaikkien kanssa on tultava toimeen.

Sinä pitää lähteä kävelemään tuosta perheestä, sinä kun et sopeudu.

Muista ainakin, että lapsen äiti on aina oikeassa, vaikka olisikin täysin väärässä. Eli ei kannata provosoitua hänen yrityksistään mustamaalata sinua, vaan yrittää käyttäytyä lapsen kanssa asiallisesti ja oikeudenmukaisesti. Kyllä lapsi varmaan jossain vaiheessa huomaa äitinsä olevan väärässä, jos näin on. Lisäksi lapsen asenteessa saattaa olla taustalla myös jotain sellaista, ettei hän halua hyväksyä sitä, että isällä on uusi kumppani, riippumatta siitä, millainen tuo kumppani on. 

Tilanne on hankala ja vaatii ainakin äärimmäisen paljon kärsivällisyyttä. Ehkä asiasta kannattaa käydä juttelemassa jollekin ammattiauttajalle, jos omat tunnelmat alkavat olla siinä pisteessä. Netistäkin saattaisi löytyä myös jotain vertaisryhmiä tai muita apukeinoja asian käsittelyyn, toki myös ihan ammattiapua. 

Voi helvetti mikä neuvo: Että miehen pitäisi valita oman lapsensa ja jonkin naisen välillä.

Kommentoija ei liiku ihan täysillä tässä elämässä, jotain häiriöitä on pääkopassa ja paljon.

Lapsi on isänsä verta ja lihaa, mutta nainen on ihan vieras ihminen.

Tämän vuoksihan myös lapset aina perii isänsä ja äitinsä, koska ovat sukua, puoliso ei ole.

Että isän pitäisi hyljätä lapsensa ja suhteensa lapseen vain jonkin naisen takia.

Siis uskomatonta!

Täälläkin huomaa kuinka saa heti jonkin pahan äitipuolen leiman otsaansa. Minulla on ihan oma lapsi, jonka asioita hoidan. Miehen lapseen vaadin vain neutraalia suhdetta. Eronneetkin ihmiset voivat haluta elää katsokaas yhdessä. Ihmisenä olen kiva ja seurustelimme vuosia ennen yhteenmuuttoa. Lapsen kanssa vain on vaikeaa olla ja kärsin asiasta itse eikä lapsi.

Eroa tai sopeudu. Lapsi ei ole menossa minnekään miehen elämästä, olet aina toissijainen.

En tiedä mikä heti voisi auttaa. Minkä ikäinen lapsi?

Mä inhosin mieheni lasta. Äitinsä täysi seko mutta lapsi ei ollut onneksi kauaa riesana kun heivattiin omaan asuntoon 16-vuotiaana.

Aina jauhetaan että lapsi on lapsi mutta maailmassa myös on todella tyhmiä k-päisiä itsekkäitä ja huonokäytöksisiä lapsia eikä heitä tarvitse sietää. Tää pentu oli ja on aivan kaamea tyyppi. Tapaa isäänsä itse en ole tekemisissä enkä tule olemaan.

Elämänohjeeni on muille neuvoa että älä ota miestä joka on tehnyt lapsen toivottoman mielenterveysongelmaisen kanssa. Ne geenit on kersoissakin.

Mutta nyt menee hyvin kun paha on poissa. Mieti vain ap kuinka monta vuotta jaksat pahaa oloa omassa kodissasi.

Vierailija kirjoitti:

Eroa tai sopeudu. Lapsi ei ole menossa minnekään miehen elämästä, olet aina toissijainen.

No tässä kysyn niitä neuvoja sopeutua?

Vierailija kirjoitti:

Eroa tai sopeudu. Lapsi ei ole menossa minnekään miehen elämästä, olet aina toissijainen.

Itse asiassa hyvin hyvin hyvin monen miehen kohdalla ei pidä paikkaansa. Nainen on miehelle se nro 1. Lapsi toissijainen ja jos nainen ei pidä lapsesta, on aika vähän tekemisissä isän kanssa. Näin se menee hyvin usein halusit tai et. Siihen en ota kantaa mikä on oikein, kerron vaan faktan.

"Lapsi puhuu äidistään"

Eikai, kieltäkää puhumasta. Ei myöskään saa puhua muista itselleen tärkeistä ihmisistä. Pitää vaan istua ihan hiljaa.

Jos oma äiti mustamaalaa, niin lapselle voi sanoa, että päättää ihan itse kenestä ihmisestä pitää ja kenestä ei. Huolimatta siitä, että joku haukkuu.

Voi vaikka kysyä lapselta neuvoa. "Mun kaveri sano yhtä minnaa idiootiksi, mutta en tiedä mitä tehdä, kun mulle minna on ollut ihan kiva aina."

Lapsi ei tullut teidän suhteeseen, lapsi oli jo. Sinä tulit siihen dynamiikkaan ulkopuolelta.

Nyt yritä löytää yhteinen sävel lapsen kanssa. Tehkää jotain kivaa yhdessä, ilman iskää.

Yksinkertaisesti, muuta pois.

Tapaatte sitten silloin kun lapsi ei ole isällään. Ja jonain päivänä se lapsi on aikuinen, jolloin voitte asua taas yhdessä.

Juu no lapsi puhuu äidistä tauotta. Jos teen marjapuuroa niin äiti tekee parempaa. Jos kerron työstäni niin äiti tekee tätä ym. Ymmärrettävää mutta helvetin rasittavaa, kun minulla oman lapseni kanssa ihan yhteinenkin perhe-elämä elettävänä johon ei muita äitejä ns.tarvita. äiti ottaa kantaa joka asiaan muttei hoida vaateasioita ym itse.

Muutit yhteen miehen kanssa, jolla on lapsi, josta et pidä!

Jos kumppanilla on alaikäisiä lapsia, kannattaisi muistaa, että viimeistään yhteen muuton yhteydessä saat riesoiksesi koko paketin.

AP:lle suosittelen erilleen muuttoa, ja erillään asumista, kunnes lapset ovat muuttaneet omilleen. Suhdetta ei hankalan lapsen takia siis tarvitse kokonaan lopettaa, vaan voi asua erillään.

Käyttäjä34355 kirjoitti:

Juu no lapsi puhuu äidistä tauotta. Jos teen marjapuuroa niin äiti tekee parempaa. Jos kerron työstäni niin äiti tekee tätä ym. Ymmärrettävää mutta helvetin rasittavaa, kun minulla oman lapseni kanssa ihan yhteinenkin perhe-elämä elettävänä johon ei muita äitejä ns.tarvita. äiti ottaa kantaa joka asiaan muttei hoida vaateasioita ym itse.

Tuo on tommosta naurettavaa käytöstä kakrulta ja nauttii tosta ja huomaa harmisi. Älä tuota pikku pirulle sitä iloa. Mä toimisin niin että sanoisin että kiva että äiti on taitava tekee puuroa. Saisinkohan häneltä ohjeen jos oppisin tekee yhtä hyvää, ei se pirulainen sua kiusaa sit ku huomaa ettei sua haittaa ollenkaan. Peliin mukaan.

Piilovittuilet todella harkitusti siitä että sinun lapsesi on häntä taitavampi asioissa. Saat siitä sit kostosi. Kun teet sen hyvin epäsuorasti kukaan ei voi syyttää sua. Sitä on itse asiassa aika helppo tehdä. Loukata sitä ärsyttävää skidiä kiertoteitse ”vahingossa”,

Vaikka lapsi on hankala, niin miehesi toivon mukaan ymmärtää tilanteen haastavuuden. Pakkohan sinun on päästä jakamaan avoimesti hankalaksi kokemasi tilanne. Uskon, että lapsi voi olla vaikea. Käsittämättömän tyhmiä kommentteja olet saanut ja mikä kertoo karua tarinaansa siitä, miten uusioperheissä on vaikeaa kun kaikesta pitäisi olla hiljaa ja vain sietää. Ongelmia ei voiteta kuin puhumalla niistä. Silläkin riskillä, että siitä tulisi ongelmia parisuhteessanne. Ne tulisivat ajan kanssa joka tapauksessa oletpa nyt hiljaa tai et.

Olen nähnyt suhteita, joissa lapsi on uuvuttanut  oman vanhempansa uuden puolison ja jolloin vaikeudet alkavat kun tosiasiat kielletään. 

Voit olla maailman viisain ihminen ja luonteeltasi kuin enkeli miehesi lapselle, mutta jos siitä ei ole parantamaan tilannetta on saatava apua mieheltäsi.