Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun en pidä miehen lapsesta?
10.06.2020 |
Miehen kanssa meillä on hyvä suhde. Lapsi on miehen kanssa, ja se on tosiasia. Lapsen äiti on ollut todella hankala ja mm. mustamaalannut minua. Minulla on omakin lapsi, jonka kanssa tulen hyvin juttuun ja yleisesti pidän lapsista. Miehen lapsi asuu puolet ajasta meillä. Nämä viikot ovat minulle hyvin hyvin kuormittavia, koska työmäärä lisääntyy, mutta myös siksi, että lapsi on hyvin rehentelevä, puhuu paljon äidistä, on paljon äänessä ja kiristää tunnelmaa. Hyviäkin asioita on paljon, mutta yksinkertaisesti en vain viihdy lapsen kanssa. Haluaisin viihtyä, mutta en viihdy. Olen jatkuvassa valmiustilassa ja stressaantunut. Miten kannattaisi toimia? Jotain yksilöterapiaa vai meneekö tämä ohi?
Kommentit (29)
Olen samassa elämäntilanteessa. Pidän mieheni lapsesta vaikka hän on hankala välillä. Lapsen äidin käytöksen koen välillä ongelmana. Lapsi puhuu myös paljon äidistä. Se ei haittaa minua. Jokaiselle lapselle oma äiti on tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka lapsi on hankala, niin miehesi toivon mukaan ymmärtää tilanteen haastavuuden. Pakkohan sinun on päästä jakamaan avoimesti hankalaksi kokemasi tilanne. Uskon, että lapsi voi olla vaikea. Käsittämättömän tyhmiä kommentteja olet saanut ja mikä kertoo karua tarinaansa siitä, miten uusioperheissä on vaikeaa kun kaikesta pitäisi olla hiljaa ja vain sietää. Ongelmia ei voiteta kuin puhumalla niistä. Silläkin riskillä, että siitä tulisi ongelmia parisuhteessanne. Ne tulisivat ajan kanssa joka tapauksessa oletpa nyt hiljaa tai et.
Olen nähnyt suhteita, joissa lapsi on uuvuttanut oman vanhempansa uuden puolison ja jolloin vaikeudet alkavat kun tosiasiat kielletään.
Voit olla maailman viisain ihminen ja luonteeltasi kuin enkeli miehesi lapselle, mutta jos siitä ei ole parantamaan tilannetta on saatava apua mieheltäsi.
Tämä on ihan hyvä neuvo. Jatkaisin tähän, että sitten kun mies ymmärtää tilanteesi, voisitte laatia yhdessä pelisäännöt, jotka käytte sitten yhdessä (isän oltava ehdottomasti paikalla) läpi myös hankalan lapsen kanssa. Pelisääntöihin voi sitten kuulua vaikka se, ettei teillä ollessa puhuta jatkuvasti esim. omasta äidistä. Säännöt pitää viestiä lapselle kuitenkin asiallisesti ja niin, että tämä ymmärtää ne.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä34355 kirjoitti:
Juu no lapsi puhuu äidistä tauotta. Jos teen marjapuuroa niin äiti tekee parempaa. Jos kerron työstäni niin äiti tekee tätä ym. Ymmärrettävää mutta helvetin rasittavaa, kun minulla oman lapseni kanssa ihan yhteinenkin perhe-elämä elettävänä johon ei muita äitejä ns.tarvita. äiti ottaa kantaa joka asiaan muttei hoida vaateasioita ym itse.
Pistää kyllä vihaksi sunlaiset ihmiset. Mikä helvetin pakko noihin uusperhekuvioihin on tunkea, jos ei siihen ole valmis? Ei ole mitään “sun ja sun lapsen yhteistä perhe-elämää”, vaan se on sinun, miehen ja teidän molempien lasten perhe-elämä nyt. Lapsi puhuu äidistään ja se on normaalia. Jos et kestä sitä kuunnella tai pysty asettumaan lapsen kiukuttelujen ja exän toilailujen yläpuolelle, niin älä lähde tuollaiseen kuvioon mukaan ollenkaan. Nyt vaan oma koti tilaukseen ja se siitä.
Kyllä itsekin ajattelin näin ennen kuin jouduin uusperhetilanteeseen. Meillähän ei puolet ajasta ole lasta, joten kyseessä ei ole ihan se, että olisi kyse vain perhe-elämästä lapsen kanssa. Tällaisten asioiden yläpuolelle helppo asettua, kun se ei ole jatkuvaa. Lapseen ei kuitenkaan voi pitää neutraalia suhdetta tai olla ajattelematta asiaa, koska lapsi vaatii koko ajan. Mitä siis tehdä? Yritän ratkaista asiaa. Olisi hienoa jos asiat olisivat noin yksinkertaisia kuin kerrot. Eronneetkin kuitenkin elävät yhdessä eivätkä jää yksin asujiksi lapsen takia
Tätä lausetta en ymmärrä, kun sanot, että sinulla on oman lapsesi kanssa ihan yhteinenkin perhe-elämä elettävänä johon ei muita äitejä ns.tarvita. Teillähän on uusioperhe, johon kuuluu ihan yhtälailla sinun lapsesi kuin miehesi lapsi. Onko sinunkin lapsellasi yhtä tiukkaa, ettei saa puhua omasta isästään koska miehelläsi ja lapsellaan on yhteinenkin perhe-elämä, johon ei muita isiä tarvita? Aika kohtuuton vaatimus lapsille, jotka kuitenkin ovat tuossa uusperhetilanteessa täysin teidän vanhempien päätöksien takia ja joille molemmat vanhemmat ovat rakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Tätä lausetta en ymmärrä, kun sanot, että sinulla on oman lapsesi kanssa ihan yhteinenkin perhe-elämä elettävänä johon ei muita äitejä ns.tarvita. Teillähän on uusioperhe, johon kuuluu ihan yhtälailla sinun lapsesi kuin miehesi lapsi. Onko sinunkin lapsellasi yhtä tiukkaa, ettei saa puhua omasta isästään koska miehelläsi ja lapsellaan on yhteinenkin perhe-elämä, johon ei muita isiä tarvita? Aika kohtuuton vaatimus lapsille, jotka kuitenkin ovat tuossa uusperhetilanteessa täysin teidän vanhempien päätöksien takia ja joille molemmat vanhemmat ovat rakkaita.
Totta kai saa äidistä puhua, mutta emme minä ja lapseni voi jatkuvasti aamupala/illallis/iltapalapöydässä elää kuin jossain kultissa ja kuunnella tauotonta henkilöpalvontaa tähän äitiin liittyen. Hän on meille aivan ns yhdentekevä ihminen ja meillä ON oma elämämme. Toki kunnioitetaan sitä että hän on lapsen äiti,mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräällä ystävälläni oli sama ongelma, mutta vuosia myöhemmin paljastui, ettei lapsen biologinen äiti tosiasiassa ollut kritisoinut ystävääni lapselleen - lapsi myönsi "testanneensa" isänsä uutta puolisoa ollessaan harmissaan vanhempiensa erosta. Nykyään tulevat toimeen mainiosti, mutta alku oli hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Eräällä ystävälläni oli sama ongelma, mutta vuosia myöhemmin paljastui, ettei lapsen biologinen äiti tosiasiassa ollut kritisoinut ystävääni lapselleen - lapsi myönsi "testanneensa" isänsä uutta puolisoa ollessaan harmissaan vanhempiensa erosta. Nykyään tulevat toimeen mainiosti, mutta alku oli hankalaa.
Lisään tähän, että nimenomaan lapsen isä sai asiat toimimaan eikä vain istunut toimettomana. Jatkuvaa vähättelyä, ivaamista ja vertailua ei tule sietää vain sen vuoksi, ettet ole lapsen biologinen äiti. Toki lasta kohtaan tulee suhtautua ymmärtäväisesti, mutta rajansa kaikella. Tosiasia on se, että lapsen isän tulee käytöksellään näyttää esimerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tämä lapsi ei ole ikinä elänyt vanhempiensa kanssa. Kun tapasin isän niin erosta oli 7 vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Pistää kyllä vihaksi sunlaiset ihmiset. Mikä helvetin pakko noihin uusperhekuvioihin on tunkea, jos ei siihen ole valmis? Ei ole mitään “sun ja sun lapsen yhteistä perhe-elämää”, vaan se on sinun, miehen ja teidän molempien lasten perhe-elämä nyt. Lapsi puhuu äidistään ja se on normaalia. Jos et kestä sitä kuunnella tai pysty asettumaan lapsen kiukuttelujen ja exän toilailujen yläpuolelle, niin älä lähde tuollaiseen kuvioon mukaan ollenkaan. Nyt vaan oma koti tilaukseen ja se siitä.