Suomalaisen nykykirjallisuuden surkea taso

Tarkenna vähän. Mikä on suomalaisessa nykykirjallisuudessa eniten pielessä, millaista laatua kaipaisit? Ja tarkoitatko vain kaunokirjallisuutta, vai myös tietokirjallisuutta?

Itselläni on menossa nyt Johannes Ekholmin Planet Fun Fun, ja vaikka se on useiden nykyromaanien tapaan fragmentaarinen ja jopa liiallisen intertekstuaalinen, niin kirjoittamisessa on selvästi taidokkuutta. Tuo, etten itse pidä fragmentaarisuudesta ja liiallisesta intertekstuaalisuudesta on vain minun mieltymykseni, ei mikään yleinen esteettinen arvo.

Minusta taas viime vuosina on julkaistu tosi hyvää kirjallisuutta ja monipuolista myös. Paljon parempaa kuin vaikka 10-15 vuotta sitten.  

Korkeatasoisten mestariteosten tekemiseen tarvitaan tinkimätön asenne. Mestariteokset eivät tule kahdeksasta neljään mentaliteetillla ja baareissa istuskellessa. Kova työnteko jopa leimataan hulluudeksi. Kyse on yhteiskunnallisesti yleisestä itsekeskeisen mukavuudenhalun hyväksymisestä ja jopa ihannoinnista.

Lisäksi tarvitaan voimakas näkemys ja nöyryyttä. Monilla kirjailijoilla on tarve tulla ihailluiksi ja menevät siksi menevät suosio ja myyntiluvut edellä.  He eivät kehitä syväluotaavaa kirjallisuutta oman visionsa mukaan, sillä he pelkäävät torjuntaa, vaikka myöhemmin voisi tulla klassikko.

Suomen hyvinvointivaltio on kasvattanut periaattettoman, mukavuudenhaluisen ja itsekeskeisen sukupolven, tämän näkisin yleisenä syynä heikkoon kirjallisuutemme tasoon.

Vierailija kirjoitti:

Tarkenna vähän. Mikä on suomalaisessa nykykirjallisuudessa eniten pielessä, millaista laatua kaipaisit? Ja tarkoitatko vain kaunokirjallisuutta, vai myös tietokirjallisuutta?

Itselläni on menossa nyt Johannes Ekholmin Planet Fun Fun, ja vaikka se on useiden nykyromaanien tapaan fragmentaarinen ja jopa liiallisen intertekstuaalinen, niin kirjoittamisessa on selvästi taidokkuutta. Tuo, etten itse pidä fragmentaarisuudesta ja liiallisesta intertekstuaalisuudesta on vain minun mieltymykseni, ei mikään yleinen esteettinen arvo.

En jaksanut lukea tuota Planet Fun Funia loppuun, mutta edellinen on ihan hyvä. Mulle kelpaa kyllä fragmentaarinenkin teksti, mutta ei pelkkä muotoidea kanna pitkälle.

Mikään ei estä sinua kirjoittamasta sellaista teosta mikä itseäsi miellyttää :D

Suomikulttuuri tukahduttaa suuret lahjakkuudet jo pienestä pitäen.

Tempparit, sofiat, maisat, anoturtiaiset. Nämä ovat ottaneet julkisen keskustelun ilmaherruuden.

Aika harvoin toimittajat kirjailijoista tai muista korkeakulttuurin edustajista kirjoittavat. Surullista. 

En voi samaistua, tarkennatko vähän?

Tyypillistä mammapalstan negailua, johon ei panna edes mitään perusteluja. Nyt on tullut korona-aikaan luettua paljon hyviä suomalaisia kirjoja. Olen siis täysin eri mieltä, käännöskirjallisuudessa on paljon tylsempiä tusinajuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Korkeatasoisten mestariteosten tekemiseen tarvitaan tinkimätön asenne. Mestariteokset eivät tule kahdeksasta neljään mentaliteetillla ja baareissa istuskellessa. Kova työnteko jopa leimataan hulluudeksi. Kyse on yhteiskunnallisesti yleisestä itsekeskeisen mukavuudenhalun hyväksymisestä ja jopa ihannoinnista.

Lisäksi tarvitaan voimakas näkemys ja nöyryyttä. Monilla kirjailijoilla on tarve tulla ihailluiksi ja menevät siksi menevät suosio ja myyntiluvut edellä.  He eivät kehitä syväluotaavaa kirjallisuutta oman visionsa mukaan, sillä he pelkäävät torjuntaa, vaikka myöhemmin voisi tulla klassikko.

Suomen hyvinvointivaltio on kasvattanut periaattettoman, mukavuudenhaluisen ja itsekeskeisen sukupolven, tämän näkisin yleisenä syynä heikkoon kirjallisuutemme tasoon.

Olen eri mieltä tuosta kovasta työnteosta ja nöyryydestä. Se kuulostaa juuri luterilaiselta ankeuttamiselta, josta ei mitään luovaa synny.

Tuskin aidosti lahjakas ja näkemyksellinen kirjailija pitää kirjoittamistaan kovana työntekona, eikä hänellä ole mitään syytä olla nöyrä. Keskellä luomista ei varmaan edes ajattele tuollaisia asioita. Useimmat lahjakkaat ihmiset voivat olla koppavia kusipäitä. Lukijana minua ei häiritse se, jos kirjailija on ihmisenä koppava tai narsistinen. Luen teosta, en kirjoittajaa.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä mammapalstan negailua, johon ei panna edes mitään perusteluja. Nyt on tullut korona-aikaan luettua paljon hyviä suomalaisia kirjoja. Olen siis täysin eri mieltä, käännöskirjallisuudessa on paljon tylsempiä tusinajuttuja.

Huvittavaa, että suomit toista kirjoittajaa negailusta, mutta vielä saman viestin aikana sorrut itse ihan samanlaiseen negatiiviseen kommentointiin vailla mitään perusteluja. :)

Vierailija kirjoitti:

Tempparit, sofiat, maisat, anoturtiaiset. Nämä ovat ottaneet julkisen keskustelun ilmaherruuden.

Aika harvoin toimittajat kirjailijoista tai muista korkeakulttuurin edustajista kirjoittavat. Surullista. 

Eihän mikään tai kukaan noista ole julkisuudessa keskustelijana, joten ei heillä ilmaherruuttakaan voi olla. Pärstä ja tekemiset voi olla esillä verkkomediassa, mutta se ei ole mitään julkista keskustelua.

Kannattaa seurata sellaista mediaa, jossa tuodaan esiin kirjailijoita ja ajattelijoita. Iltapaskoilla ja somefeedeillä ei ole julkisen keskustelun ilmaherruutta myöskään, kunhan tarjoavat helppoa selailtavaa tylsistyneille ja mainosalustan kaupallisille toimijoille.

Ei minusta nykykirjallisuuden taso ole ollenkaan surkea, päinvastoin. 

Suomessa kyllä julkaistaan mielestäni paljon kotimaista kaunokirjallisuutta, joten mahtuu siihen joukkoon kaikenlaista. En silti sanoisi, etta taso on huono. 

Aika pliisua kirjallisuuttahan nykyään kyllä julkaistaan. Teknisesti jopa ehkä taitavampaa kuin ennen, mutta onko sanottavaa? Kun vanhan polvet tykittäjät kuolevat pois, jäljelle jäävät Juha Itkosen kaltaiset imelät miellyttäjät. Sofi Oksasen menestys hieno, mutta aika helpoista aiheista hän loppujen lopuksi kirjoittaa, ja aika viihteellisesti. Ja liian poliittisesti korrektia kirjoittaminen on nykyään. En ole persu, mutta voisihan sitä välillä ottaa kirjoittamisessa riskejäkin.

Paljolti samaa mieltä olen kuin 13 eli taso on kirjava. On ihan huippuja kuten Pajtim Statovci tai Emmi Itäranta, mutta siellä toisessa päässä taas julkaisemisen rima on ollut hyvin alhaalla. Kuitenkin ainakin itse löydän luettavaa paljon helpommin kuin vaikka 20 vuotta sitten, joten enemmän julkaistaan itseäni kiinnostavaa kirjallisuutta.

Tällä palstalla on hyvin harvoin mitään keskustelua kirjallisuudesta, ei taida olla lukijoita paljoakaan joukossa. Itse luen paljon kirjoja laidasta laitaan, kun eläkkeellä on aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika pliisua kirjallisuuttahan nykyään kyllä julkaistaan. Teknisesti jopa ehkä taitavampaa kuin ennen, mutta onko sanottavaa? Kun vanhan polvet tykittäjät kuolevat pois, jäljelle jäävät Juha Itkosen kaltaiset imelät miellyttäjät. Sofi Oksasen menestys hieno, mutta aika helpoista aiheista hän loppujen lopuksi kirjoittaa, ja aika viihteellisesti. Ja liian poliittisesti korrektia kirjoittaminen on nykyään. En ole persu, mutta voisihan sitä välillä ottaa kirjoittamisessa riskejäkin.

Juha Itkonen tai Sofi Oksanen eivät miellyttäneet minuakaan, mutta enemmän harmittaa, että aina puhutaan samoista nimistä. Suomalainen kirjallisuus on paljon enemmän kuin nämä muutamat jatkuvasti esillä pidetyt kirjailijat. Tuntemattomuudesta löytyvät ne itselleni kolahtaneet kirjailijat enimmäkseen. Esimerkiksi Anneli Kannon Pyöveli oli tosi hyvä, samaten Laura Lähteenmäen Sitten alkoi sade vaikka mainitakseni. 

Tuollaisen asian voi huomata vasta, jos lukee paljon suomalaisia kirjoja, että valtava määrä jää täysin pimentoon loistavia kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeatasoisten mestariteosten tekemiseen tarvitaan tinkimätön asenne. Mestariteokset eivät tule kahdeksasta neljään mentaliteetillla ja baareissa istuskellessa. Kova työnteko jopa leimataan hulluudeksi. Kyse on yhteiskunnallisesti yleisestä itsekeskeisen mukavuudenhalun hyväksymisestä ja jopa ihannoinnista.

Lisäksi tarvitaan voimakas näkemys ja nöyryyttä. Monilla kirjailijoilla on tarve tulla ihailluiksi ja menevät siksi menevät suosio ja myyntiluvut edellä.  He eivät kehitä syväluotaavaa kirjallisuutta oman visionsa mukaan, sillä he pelkäävät torjuntaa, vaikka myöhemmin voisi tulla klassikko.

Suomen hyvinvointivaltio on kasvattanut periaattettoman, mukavuudenhaluisen ja itsekeskeisen sukupolven, tämän näkisin yleisenä syynä heikkoon kirjallisuutemme tasoon.

Olen eri mieltä tuosta kovasta työnteosta ja nöyryydestä. Se kuulostaa juuri luterilaiselta ankeuttamiselta, josta ei mitään luovaa synny.

Tuskin aidosti lahjakas ja näkemyksellinen kirjailija pitää kirjoittamistaan kovana työntekona, eikä hänellä ole mitään syytä olla nöyrä. Keskellä luomista ei varmaan edes ajattele tuollaisia asioita. Useimmat lahjakkaat ihmiset voivat olla koppavia kusipäitä. Lukijana minua ei häiritse se, jos kirjailija on ihmisenä koppava tai narsistinen. Luen teosta, en kirjoittajaa.

Samaa mieltä. Jörn Donnerkin oli sellainen persoona, että en viitsi edes tarkemmin kuvailla, mutta kyllä hänellä oli hyviä teoksia varsinkin aikaisemmin. 

Huonoa markkinoidaan, hyvää saa etsiä täikamman ja metallinetsimen kanssa. Laatukama jää sofioksasten ja jaritervojen ja juhavuoristen varjoon. Jotta kirjoittajan kirjaa markkinoitaisiin, pitää olla esillä somessa, kissanristiäisissä, naistenlehdissä ja olla myyvä naminamipersoona.

Eivätköhän ne kirjat joita myöhemmin pidetään aivan mullistavina ainutlaatuisina klassikkoina synny yleensä piirien ulkopuolelta...

Vierailija kirjoitti:

Huonoa markkinoidaan, hyvää saa etsiä täikamman ja metallinetsimen kanssa. Laatukama jää sofioksasten ja jaritervojen ja juhavuoristen varjoon. Jotta kirjoittajan kirjaa markkinoitaisiin, pitää olla esillä somessa, kissanristiäisissä, naistenlehdissä ja olla myyvä naminamipersoona.

Markkinoidaan niitä hyviäkin, joten ei nyt ihan noin mustavalkoista.