ahdistaa (biologiset) naiseuteen liittyvät asiat

Kuukautiset rasittaa aika monia. Synnyttää ei ole onneksi pakko. Naisena olo ei ole helppoa, mutta minkäs teet. Auttaako, jos juttelet jollekin kaverille näistä ongelmista?

Partiossa ihmetellään miksi niin moni tyttö lopettaa teini-iässä harrastuksen.

Leireillä ja retkillä ei huomioida niitä joilla kuukautiset. Nuorimmat yleensä käyttävät siteitä, mihin piilotat ne, miten toimit kun ei ole edes vesipistettä? Pahimmillaan vessana pelkkä riuku!

Rinnat saa pois leikkaamalla. kuukautiset pysyy pois kun syö pillereitä tauotta tai ottaa hormonikierukan. Tosin niistä voi tulla masennusta ja sinusta tulee hormonihullu. Kyllähän noita naiseuden kirouksia voi itsekin hillitä. 

Transaktivisti toteaisi että olet varmaan transsukupuolinen, kun sinua ahdistaa naisen harteille kootut vastuut, vartalon (etenkin rintojen) taukoamaton seksualisointi ja arvostelu, kivut, kuukautisiin liittyvä häpeä sekä vaiva ja pelko synnytyksestä.

Mutta joo, harvassa on naiset jotka ovat oikeasti sinut vartalonsa kanssa ja nauttivat olostaan. Lähes kaikkia jollain tapaa ahdistaa kehon toiminta ja ihmisten suhtautuminen siihen, naiset ovat tällaiseen mielentilaan ehdollistettu.

https://lh3.googleusercontent.com/proxy/Ps3wMyEOdOSCBdamhVtCkWjxfqVcSzc…

Vierailija kirjoitti:

Transaktivisti toteaisi että olet varmaan transsukupuolinen, kun sinua ahdistaa naisen harteille kootut vastuut, vartalon (etenkin rintojen) taukoamaton seksualisointi ja arvostelu, kivut, kuukautisiin liittyvä häpeä sekä vaiva ja pelko synnytyksestä.

Mutta joo, harvassa on naiset jotka ovat oikeasti sinut vartalonsa kanssa ja nauttivat olostaan. Lähes kaikkia jollain tapaa ahdistaa kehon toiminta ja ihmisten suhtautuminen siihen, naiset ovat tällaiseen mielentilaan ehdollistettu.

Ei kai kukaan pakota olemaan sinut sellaisen kanssa jossa on nykypäivän maailmaan hyvin hyödyttömiä ja rajoittavia toimintoja. Nyt kun naisen ei enää tarvitse elääkseen olla miehelle mieliksi ja vain sperman  tyhjennystä ja lasten kasvattamista varten, niin keho mikä on luotu yksinomaan siihen voi tuntua vankilalle.

Samaistun! Eniten inhoan pms-oireita sekä kuukautisia. Elämä on yhtä vuoristorataa joka kulkee parin viikon sykleissä: ensin normaali, tasaisen hyvä olotila ja sen jälkeen äärimmäisyyksiin kasvava masentuneisuus, ahdistus, ärtyneisyys, itkuisuus sekä turvotukset ja muut fyysiset oireet. Sitten kuukautiset kaikkine lisävaivoineen ja sama alusta. Millään ei tätä tunnu saavan helpotettua. Mietin usein, kuinka helppoa olisi olla mies. Olla joka päivä kuukaudesta oma itsensä ilman että hormonit heittävät kärrynpyörää ja saavat aikaiseksi jopa itsetuhoisia ajatuksia ilman mitään "oikeaa" syytä. Synnyttää en aio ikinä, onneksi sen voi valita.

Juuri tässä taas kuukautiskivuissa kärvistelen. Todella turhauttavaa että joutuu elämään hormonien armoilla. Eikä minulla ole koskaan hyvä työteho kuukautisten ekana päivänä tai jos iskee hormonaalinen migreeni (kun koko ajan oksettaa). 

Ja sitten kuitenkin tästä naiseudesta ei saa mitään hyvitystä missään vaiheessa, vaan pitää vaan sietää kaikkia ahdistelijoita yms joka näkevät vain lihapalana. 

Vierailija kirjoitti:

Partiossa ihmetellään miksi niin moni tyttö lopettaa teini-iässä harrastuksen.

Leireillä ja retkillä ei huomioida niitä joilla kuukautiset. Nuorimmat yleensä käyttävät siteitä, mihin piilotat ne, miten toimit kun ei ole edes vesipistettä? Pahimmillaan vessana pelkkä riuku!

Niinpä. Ihan aikuisena naisena joka ei pysty syömään hormonivalmisteita minua ärsyttää se että edes toisille naisille puhumattakaan miehistä ei tule mieleen miksi en voi vaikka 6kk etukäteen olla varma lähdenkö tunturiin vaeltamaan. Kiva vessattomalla ilman vuoksevaa vettä paitsi pullosta reissulla olla roiskekuukautisille vaeltamassa. Samaten joskus joku jopa nainen ihmettelee mikä naisilla vessassa kestää! Eihän siihen itsensä pesemiseen tai kosteuspyyhkeillä pyyhkimiseen menekään kuin sekunti. Käsittämättömän harvassa vessassa on edes käsisuihku. Olin vasta uusitussa hotellissa jossa hotellihuoneen vessassa ei ollut käsisuihkua eikä suihkuhana yltänyt pöntölle. Eli peset alapääsi menemällä suihkukohtaan ilman housuja.

Yksi työkaveri kertoi kerran seminaarireissulla että hänellä kestää vessassa niin pitkään koska synnytyksessä tulleen vaurion vuoksi hänen täytyy painaa uloste ulos sormella vaginan kautta.

En ole koskaan tuntenut oloani hyväksi ja oikeaksi tyttönä ja naisena. Kuukautiseni alkoivat 10-vuotiaana ja ne olivat todella runsaat, kivuliaat ja epäsäännölliset. Rinnat kasvoivat 8-vuotiaana, jonka jälkeen koulun pojat ja muut tytöt alkoivat ilkkua ja kiusata ja likaiset vanhat sedät kommentoida kehoani. Kuukautisista en voinut kertoa kenellekään ja kärsin kovien kipujen lisäksi järkyttävästä häpeästä. Pahinta oli kun liikkatunnilla oli pakko mennä suihkuun. Halusin kuolla. Seksi ei koskaan ole antanut minulle mitään, ei se tunnu hyvältä.

Sen jälkeen minut on arvotettu lähinnä fyysisten ominaisuuksien kautta, ketään miestä ei ole kiinnostanut koskaan kuka minä olen, vaan ainoastaan sperman ruikkiminen minuun ja sen jälkeen ilmaisena kotiorjana pitäminen. Koko ajan saat lisäksi koko ajan kuulla ja lukea miten etuoikeutettu paska olet, koska voisit halutessasi iskeä baarista jonkun ällöttävän likaisen ukon ruikkimaan spermat sinuun. Voi että kun on kivaa. En yhtään ihmettele miksi joka toinen tyttö nykyään haluaa olla trans. Naisena olo on aina ollut pelkkää paskaa. Mutta hei kiva kuulla että olen etuoikeutettu koska mulla on pillu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Partiossa ihmetellään miksi niin moni tyttö lopettaa teini-iässä harrastuksen.

Leireillä ja retkillä ei huomioida niitä joilla kuukautiset. Nuorimmat yleensä käyttävät siteitä, mihin piilotat ne, miten toimit kun ei ole edes vesipistettä? Pahimmillaan vessana pelkkä riuku!

Niinpä. Ihan aikuisena naisena joka ei pysty syömään hormonivalmisteita minua ärsyttää se että edes toisille naisille puhumattakaan miehistä ei tule mieleen miksi en voi vaikka 6kk etukäteen olla varma lähdenkö tunturiin vaeltamaan. Kiva vessattomalla ilman vuoksevaa vettä paitsi pullosta reissulla olla roiskekuukautisille vaeltamassa. Samaten joskus joku jopa nainen ihmettelee mikä naisilla vessassa kestää! Eihän siihen itsensä pesemiseen tai kosteuspyyhkeillä pyyhkimiseen menekään kuin sekunti. Käsittämättömän harvassa vessassa on edes käsisuihku. Olin vasta uusitussa hotellissa jossa hotellihuoneen vessassa ei ollut käsisuihkua eikä suihkuhana yltänyt pöntölle. Eli peset alapääsi menemällä suihkukohtaan ilman housuja.

Yksi työkaveri kertoi kerran seminaarireissulla että hänellä kestää vessassa niin pitkään koska synnytyksessä tulleen vaurion vuoksi hänen täytyy painaa uloste ulos sormella vaginan kautta.

Tuollaiset synnytysvauriot on kyllä järkyttäviä. Ja vielä järkyttävämpää on terveydenhuollon suhtautuminen niihin. Liian moni on törmännyt aivan törkeään vähättelyyn, tyyliin "sellasta se nyt vaan on, koita kestää", ilman, että asioille edes yritettäisiin tehdä mitään. Mitäs se nyt haittaa, jos yhdestä naisesta vähän pissaa ja kakkaa valuu?

Mua ei ole ikinä ahdistanut, mutta voin kyllä ymmärtää, että vaikeat menkat ja todella suuret rinnat voi aiheuttaa isojakin hankalauuksia.

En oikein usko, että kokemuksia ja tunteita näistä asioista voi erottaa ihmisenä olemisen sosiaalisesta puolesta. Mainitsetkin epäkelpouden kokemuksesta, joka on puhtaasti psykologinen kokemus.

 

Naisilla on ihmiskunnan raskaampi - mutta toisaalta myös huomattavasti tärkeämpi - puoli. Musta 1. naisia pitäisi tämän vuoksi kunnioittaa, ja toisaalta 2. tehdä kaikki mahdollinen naisten olon ja elämän helpottamiseksi. Näitä aiheita tulisi käsitellä avoimesti ja rehellisesti. Mikään muu ei ole oikeudenmukaista. Totta helvetissä miehillä on fyysisesti helpompaa, koska heidän kehonsa ei ole sopeutunut kaikkein suurimpaan ja tärkeimpään työhön: uuden elämän tuottamiseen. Ilman naisten kehoja täällä ei olisi ketään. Jokainen ihminen on elämänsä - ja sikäli kaiken - velkaa naisille. Jokaisen ihmisen kaikki kehon osat ovat alunperin muodostuneet naisen kehon sisällä: silmät joilla nyt luet, aivot joilla tätä ajattelet, sormet joilla käytät näppistä - kaikki puhtaasti naisten ansiota. 

Harmillisen moni mies haluaa pitää kiinni sellaisesta illuusiosta, jonka mukaan he ovat itsenäisiä olentoja, naisten kehot eivät liity heihin mitenkään ja siksi naisten ongelmat ovat vain naisten omia ongelmia. Tämä ei ole älyllisesti eikä moraalisesti rehellinen tapa tarkastella tätä asiaa. Vain naiskeho sellaisena kuin se on voinut tuoda miehet tähän maailmaan. Koska naisten kehot tuottavat kaiken ihmiselämän, ovat naiskehon asiat siksi kaikkia koskevia asioita. Ei ole oikein, että miehet ottavat naisilta ja pitävät sitä itsestäänselvyytenä antamatta juurikaan takaisin.

Oikeudenmukaisuus näissä asioissa ei tällä hetkellä vielä toteudu, joten totta kai se aiheuttaa negatiivisia tunteita. Naisten kokemukset ja tarpeet on pitkään systemaattisesti lakaistu maton alle, koska tätä maailmaa on pitkään hallinnut väkivalta. Naisia on katsottu monin tavoin marginaalisina ihmisinä, joiden kokemuksilla ei ole ollut yhtä paljon merkitystä kuin miesten. Tämä on kummunnut pitkälti itsekkyydestä ja väkivallasta. 

 

Kaikkia kuvaamiasi fyysisiä ongelmia on mahdollista joko välttää tai lievittää. Jotkin asiat vaatisivat yksinkertaisesti lisää tutkimusta, jota ei ole vielä paljoakaan tehty, mutta jota voidaan alkaa vaatia. Viagra tai sen tyyppiset valmisteet voivat helpottaa kuukautiskipuja olemattomin sivuvaikutuksin, esim. kuukautisalushousut (naisten kuukautisia varten suunnittelemat yllättävän imukykyistä materiaalia sisältävät ja päältä kuivana pysyvät alushousut) voivat tuoda muun suojan ohella varmempaa ja helpompaa oloa, hormoneja voi tasapainottaa, raskauteen ja synnytykseen liittyviä ongelmia ja kipuja voidaan ennaltaehkäistä ja vähentää, ehkäisyn ei tulisi aiheuttaa naiselle lisäongelmia.

Kaikesta huolimatta tilanne on tällä hetkellä edelleen kokonaisuudessaan jokseenkin masentava. Itse elän sen pohjalta, että ainoa vaihtoehto on vaatia oikeudenmukaisuutta, ja toimia sen eteen, että se toteutuisi. En ikinä huolisi itselleni miestä, joka ei ajattele näistä samoin tai suostu keskustelemaan ja kuuntelemaan. Koen oman biologiani hyvin arvokkaaksi, koska sitä se oikeasti on. Uskon, että tasa-arvo olisi koko ihmiskunnalle pitkällä aikavälillä parempi, koska lopulta kaikki voisivat paremmin. Hieman paradoksaalisesti ihmiselle on kehittyneet aivot, jotka voivat parhaiten, kun muutkin ihmiset ympärillämme voivat hyvin, ja elämäämme kuuluu merkityksellisiä ja sikäli oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia ihmissuhteita. Tämä antaa ihmisille toivoa.

Itsekin inhoan menkkoja yli kaiken vaikka vuoto ei olekaan suurimmasta päästä. Ongelmana on ääretön ärtymys ja sitäkin suurempi itkuisuus! Itken, itken ja itken typerille asioille. Onneksi mieheni tukee paljon kaikintavoin eikä ole koskaan vähätellyt olotilojani.

Kaksi lasta löytyy koska halusin lapsia mutta luojan kiitos en ole synnyttänyt kumpaakaan luonnollista tietä! En edes pidä pelkosektiota synnyttämisenä vaan leikkauksena.

Molemmista toivuin 100% eikä jäänyt mitään vaivoja. Ei edes roikkuvaa vatsanahkaa.

Jep, ahdistaa kaikki yllämainitut. Nyt kesän taas tultua ahdistaa myös se, etten voi vain heittää t-paitaa ja housuja päälle ja lähteä ulos, kuten mieheni, vaan mun pitää laittaa sen t-paidan alle hiostava ja puristava tissivankila. Talvella todellakin olen ilman, olen kai siitä onnekas, etten tarvitse mitään tukea. Mutta miksi mun pitää muiden ihmisten takia peittää rintani kahdella kangaskerroksella, vääntää ne liikkumattomiksi paikalleen ja muuttaa niiden luonnollinen muoto. Rinnathan ovat ehkä suunnilleen positiivisin ja iloisin ruumiinosa sinänsä, tuntuu hölmöltä peittää ne niinkuin niissä olisi jotain pahaa. Ja tietenkin käytän ohuimpia ja pehmeimpiä liivejä mitä maailmasta olen löytänyt, mutta silti.

Mulla on endometrioosi, ja joudun käymään sen takia yksityisellä. Sain leikkauksen julkisella mistä olen toki iloinen, mutta jälkitarkistus käskettiin hoitaa yksityisellä. Miksi? Julkisella sairautta ei tunneta kunnolla vaikka se on joka kymmenennellä naisella - jos olisi joka kymmenennellä miehellä, saattaisipa olla vaikka yksi parhaiten tunnetuista taudeista.

Joudun käyttämään sairauden hoitoon e-pillereitä, joista olen saanut kauheita sivuoireita. Käsittämättömintä tässä minusta on silti se, että e-pillereistä ei saa Kela-korvausta edes silloin, kun niitä on pakko käyttää sairauden vuoksi. Siis mitä ihmettä?! Tätä asiaa pohdiskellessani tajusin, että tosi monissa länsimaissa ehkäisy kuuluu sairausvakuutuksen piiriin, esim. Briteissä saa pillerit ilmaiseksi, koska ne ovat osa terveydenhoitoa siinä missä joku buranakin - ehkä jopa tärkeämpi osa. Suomessa tällaisesta en ole nähnyt edes keskustelua. Jos jossain sanoisin, että pilleriehkäisy, varsinkin silloin, kun sitä on pakko sairauden takia käyttää, pitäisi olla ilmaista tai vähintään Kela-korvauksen piirissä, saisi varmaan osakseen pelkkää naureskelua ja jotain tunkkaista h.... a tahtoo naimaan- läppää. Naisethan käyttää kylläkin pillereitä siksi, että miehet voisivat vapaasti orgasmoida, eivät suinkaan oman orgasminsa takia...

up

Pms oireet on pahinta naiseudessa. Tuntuu, että teini-iässä näihin asioihin sai paljon tukea ja tietoa (esim. netti, nuortenlehdet, koulun terveystiedontunnit jne), mutta aikuisuudessa naiseudesta pitäisi vain tulla normaali osa elämää, jonka ei pitäisi mitenkään häiritä. Vaikka todellisuudessa esimerkiksi pms voi pilata elämän ja apua voi olla vaikea saada johonkin niin "normaaliin" ongelmaan.

Olen neljän lapsen äiti, neljästi synnyttänyt ja imettänyt siis. Olen ylpeä ja ihastunut siitä, mihin kehoni on pystynyt. Olen sen vuoksi kestänyt kohtuulliset vaivat mainiosti. Toisaalta olen hakenut myös apua tarvittaessa: ehkäisy, kipulääkkeet, rautakuurit.

Jos kokee lapsivihamielisiä tunteita ympäristön paineen tai muun syyn vuoksi, ei tietysti pysty iloitsemaan äitiydestä tai äitiyden mahdollisuudesta. Nämä ovat sen mittaluokan ongelmia, että psykologin tai vastaavan ammattiapu voisi olla hyväksi. Toinen lähestymistapa voisi olla eläinten kautta: eikö niiden lisääntyminen ja hoivskäyttäytyminen ole upeaa ja kiehtovaa?

Vierailija kirjoitti:

Jep, ahdistaa kaikki yllämainitut. Nyt kesän taas tultua ahdistaa myös se, etten voi vain heittää t-paitaa ja housuja päälle ja lähteä ulos, kuten mieheni, vaan mun pitää laittaa sen t-paidan alle hiostava ja puristava tissivankila. Talvella todellakin olen ilman, olen kai siitä onnekas, etten tarvitse mitään tukea. Mutta miksi mun pitää muiden ihmisten takia peittää rintani kahdella kangaskerroksella, vääntää ne liikkumattomiksi paikalleen ja muuttaa niiden luonnollinen muoto. Rinnathan ovat ehkä suunnilleen positiivisin ja iloisin ruumiinosa sinänsä, tuntuu hölmöltä peittää ne niinkuin niissä olisi jotain pahaa. Ja tietenkin käytän ohuimpia ja pehmeimpiä liivejä mitä maailmasta olen löytänyt, mutta silti..

Olet vaan ilman liivejä, jos jotakuta loukkaa niin so what?

Itse painelen menemään jo toista kesää ketunnokat heiluen, t-paidat missä on taskut rinnuksilla tai sopiva V-kaula-aukkoleikkaus peittää ihan riittävästi.

Samat aatokset. Odotan nyt kolmatta ja on ihanaa kun kuukautiset ovat poissa. Ei hiostavia siteitä, vessan etsimistä tai ohivuotojen pelkoa. Kerran mietittiin kaverin kanssa, että miksi esim ohivuodoista tehdään numero? Ihan normaalia ja käy kaikille joskus. Kuitenkin asia aiheuttaa stressiä.

Nyt kuitenkin ongelmana on se, että ennestään isot rinnat paisuvat ja paisuvat. Niska särkee ja ne ovat koko ajan tiellä. Joku vielä sanoo että ole onnellinen niistä. Miksi? Kun ne aiheuttavat kipua ja häiritsevät koko ajan. Lisää epämukavuutta, koska rintsikoita on pakko käyttää ja ne puristavat tai hiostavat jostain koko ajan. Ilman on kyllä vielä epämukavampaa.

Sitten vielä raskaus. Ei ole olo ollenkaan hehkuva. Särkee ja kolottaa joka paikkaan. Selkä on kipeä, kun pystyy nukkumaan vain yhdessä asennossa ja tissien lisäksi tiellä alkaa olla vatsa.

Voitaisiinpa miehen kanssa tehdä jako niin, että hän olisi voinut ottaa luodakseen tämän elämän, kun minä loin kaksi edellistä. Toisaalta on upeaa mihin kaikkeen kehoni pystyy.

Parin kuukauden päästä edessä on kuitenkin pahin koitos: synnytys. Kipeää tekee enemmän kuin mikään ikinä ja jos tuhoudun niin ketään ei kiinnosta, koska vauva on maailmassa. Sitten oletetaan että heti synnytyksen jälkeen elämä jatkuu siitä mihin se jäi ja äiti jaksaa AINA.

Mies on onneksi hyvin ymmärtäväistä sorttia, niin kahden edellisen kanssa olen saanut häneltä loputtomasti apua kaikessa missä hän vain on pystynyt auttamaan. Todennäköisesti saan tämän kolmannenkin kanssa.

Naisen keho on kovin epäkäytännöllinen ja tuskaa tuottava. Miehen keho olisi paljon helpompi ja kelpaa monipuolisempana kuin naisen. Ei haittaa lihakset, eikä toisaalta pieni maha. Kirsikkana kakun päällä vessassa on helppo käydä, kun syrjäinen puska riittää. Itse jos pitää juosta puskaan täytyy tarkistaa maastonmuodot ja puskien peittävyys ja monta muuta asiaa ennen asioiden hoitoa.