Jos olet väärässä jossain asiassa niin myönnätkö tämän?

Minä myönnän, mitä nopeammin sen parempi. Ei ole vaikeutta myöntää olleensa väärässä, eikä myöskään oikeassa olemisen kuvitelmaa noin periaatteellisella tasolla. 

Totta kai ja kiitän päälle

Voin myöntää, jos sillä on jotain väliä. Harvoin tarvitsee sanoa suoraan, että nyt olin väärässä. Usein voi sanoa vaikka, että "jaa, voihan sen nähdä noinkin" tai "enpä tullutkaan ajatelleeksi".

Hassua, kun joku ei voi myöntää olleensa väärässä. Moni tuntuu luulevan, että se tekisi ihmisestä jotenkin heikon tai säälittävän. Minusta on hyvä ominaisuus, että voi myöntää olleensa väärässä tai että vastapuolen näkökanta oli järkevämpi.

Vierailija kirjoitti:

Minä myönnän, mitä nopeammin sen parempi. Ei ole vaikeutta myöntää olleensa väärässä, eikä myöskään oikeassa olemisen kuvitelmaa noin periaatteellisella tasolla. 

Tuon väärässäoloilmoituksen ymmmärrän siinä tapauksessa, että muut eivät tiedä, että olet väärässä ja näin haluat oikaista tilanteen,ettei kenellekään jää asiasta väärää tietoa.

Voi asian toki muutenkin ottaa kuten teet, ilman että tekee asiasta numeroa. Itse kuitenkin näen, että väärässäolon myöntäminen ruokkii väärää asennetta. Ainakin minulla on käsitys että syyllistävyys on korkeassa kurssissa ja väärässäoloa pelätään tämän takia.

Väärässäolo nähdään "syntinä" joka pitää tunnustaa, ja rippi-isänä toimii tuo keskustelun vastapuoli. Eikä mikään pyyteetön rippi-isä, vaan joka saa kiksejä jakelemalla nöyryytyskokemuksia (omasta mielestään).

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myönnän, mitä nopeammin sen parempi. Ei ole vaikeutta myöntää olleensa väärässä, eikä myöskään oikeassa olemisen kuvitelmaa noin periaatteellisella tasolla. 

Tuon väärässäoloilmoituksen ymmmärrän siinä tapauksessa, että muut eivät tiedä, että olet väärässä ja näin haluat oikaista tilanteen,ettei kenellekään jää asiasta väärää tietoa.

Voi asian toki muutenkin ottaa kuten teet, ilman että tekee asiasta numeroa. Itse kuitenkin näen, että väärässäolon myöntäminen ruokkii väärää asennetta. Ainakin minulla on käsitys että syyllistävyys on korkeassa kurssissa ja väärässäoloa pelätään tämän takia.

Väärässäolo nähdään "syntinä" joka pitää tunnustaa, ja rippi-isänä toimii tuo keskustelun vastapuoli. Eikä mikään pyyteetön rippi-isä, vaan joka saa kiksejä jakelemalla nöyryytyskokemuksia (omasta mielestään).

ap

En kyllä ihan näin syvällisesti ole asiaa pohtinut. Saatan enemmänkin sanoa, että toinen on oikeassa ja sitä kautta ilmaista, että itse olin väärässä. :D Se on ehkä vähän huijausta. Mutta jos ihan mennään faktojen mukaan ja itse sanoin jotain, mikä ei pidä paikkaansa ja se oikaistaan, en tuota tuskaa tuoda ilmi, että minulla oli virheellistä tietoa. En osaa ollenkaan sotkea tähän synnin käsitettä, varmaan siksi, etten ole uskonnollinen ihminen lainkaan. Työssäni virheet ja väärässäolemiset tulee raportoida ja selvittää, olipa niillä ikäviä seurauksia tai ei, joten ehkä siitäkin on muodostunut se asenne, että mitä nopeammin käsittelee asian pois päiväjärjestyksestä, sitä nopeammin pääsee asiasta yli. 

Kyllähän se hetkellisesti veetuttaa, mutta jälkeenpäin voi huomata viisastuneensa. Sitten ei tarvi olla samasta asiasta väärässä enää toista kertaa.

Ap kertoo, ettei oikeassa tai väärässä ololla ole hänelle mitään merkitystä, mutta koko teksti kuitenkin kertoo jotain ihan muuta :D

Nettikeskustelussa anonyymien ja tuntemattomien kanssa myönnän heti eikä se kirpaise yhtään.

Kasvokkaisessa tilanteessa, jossa olen väitellyt jostain asiasta tuntemani ihmisen kanssa ja tilanne on saanut tunteetkin nousemaan pintaan, myönnän virheeni pienellä (yleensä muutaman minuutin) viiveellä. Viive johtuu siitä, että myöntäminen saattaa kirpaista, minkä takia yleensä liennytän tilannetta huumorilla. Myönnän virheeni usein jollain humoristisella tavalla.

Käytän huumoria sekä omien että toisten "kasvojen suojelemiseen" vuorovaikutustilanteissa. Eli jos toinen joutuu myöntämään virheensä, saatan humoristisesti kritisoida sitä miten itse käyttäydyin väittelytilanteessa.

Tottakai myönnän. Miksi en myöntäisi?

Vierailija kirjoitti:

Voin myöntää, jos sillä on jotain väliä. Harvoin tarvitsee sanoa suoraan, että nyt olin väärässä. Usein voi sanoa vaikka, että "jaa, voihan sen nähdä noinkin" tai "enpä tullutkaan ajatelleeksi".

Hassua, kun joku ei voi myöntää olleensa väärässä. Moni tuntuu luulevan, että se tekisi ihmisestä jotenkin heikon tai säälittävän. Minusta on hyvä ominaisuus, että voi myöntää olleensa väärässä tai että vastapuolen näkökanta oli järkevämpi.

Miten niin hassua? Teethän itse samaa, kun siltä sattuu tuntumaan.

Faith kirjoitti:

Nettikeskustelussa anonyymien ja tuntemattomien kanssa myönnän heti eikä se kirpaise yhtään.

Kasvokkaisessa tilanteessa, jossa olen väitellyt jostain asiasta tuntemani ihmisen kanssa ja tilanne on saanut tunteetkin nousemaan pintaan, myönnän virheeni pienellä (yleensä muutaman minuutin) viiveellä. Viive johtuu siitä, että myöntäminen saattaa kirpaista, minkä takia yleensä liennytän tilannetta huumorilla. Myönnän virheeni usein jollain humoristisella tavalla.

Käytän huumoria sekä omien että toisten "kasvojen suojelemiseen" vuorovaikutustilanteissa. Eli jos toinen joutuu myöntämään virheensä, saatan humoristisesti kritisoida sitä miten itse käyttäydyin väittelytilanteessa.

En ajaudu vastaaviin tilanteisiin, koska en ala keskusteluissa väittämään olevani oikeassa. Kuuntelen että mitä vastapuolella on sanottavaa ja annan asiasta oman vastineeni, ilman että nostan esiin oikeassaoloa. Oman asiani kerron korkeintaan 2 kertaa, kaikki lisä on jankkaamista.

ap

Useimmiten myönnän mutta riippuu tilanteesta ja aiheesta missä olin väärässä. Aniharva ammattilainen myöntää virheitään ja se on myrkkyä luottamukselle.

Mielipiteet on kuin peräreikiä, joilla ei ole muille kuin kantajilleen mitään merkitystä. Mielipiteesi siitä että suklaakakku on pahaa ei ole väärin eikä oikein. Jos alkaisit väittää ettei suklaakakussa ole suklaata, se ei olisi mielipide, vaan väärä totuus, epäfakta, jonka ääneen sanominen tekee sinusta ainoastaan typerän, ja inttäminen vielä typerämmän. 

Olet siis kuin mikä tahansa nykynuori , et ymmärrä eroa mielipiteen ja jonkin asian olemassaolon välillä.

Asiaan; Itse en väittelee koskaan kenenkään kanssa, koska ei ole tarvetta. Omia mielipiteitäni en lauo, enkä halua toisten mielipiteitä omaa elämääni koskien kuin pyydettäessä. Jos olen varma tiedostani, ja sitä joku kysyy, niin sanon sen tietysti,(esim. milloin bussi lähtee tältä asemalta? -10.05. -Anteeksi mutta nykyään bussi lähtee 10.00. -Ai, kiitos tiedosta.)  jos joku huomauttaa tiedon olevan tätä nykyä väärä, niin kiitän, koska olen oppinut jotain uutta. 

Minä olen oikeassa ja sinä väärässä.

Näin usea ihminen elää ja ajattelee.

Kaikkien sotien ja riitojen juurisyy.