Avioeropiikki koronakeväänä, perustuuko ihmisten avioliitot sille että ollaan mahdollisimman paljon erillään?

Voisi kuvitella, että kun on työpaikka mennyt koronan takia, voi taloudellinen huoli kriisiyttää parisuhteenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Voisi kuvitella, että kun on työpaikka mennyt koronan takia, voi taloudellinen huoli kriisiyttää parisuhteenkin. 

Nainen lähtee kun elättäjän elätyskyky laskee.

Huonossa liitossa on helpompi olla jos ei joudu olemaan niin paljon sen toisen kanssa. Eivät hyvät liitot koronaan kaadu mutta ne ennestään huonot voivat kyllä saada sen viimeisen sysäyksen.

Ei erillään, vaan tasapainossa.

Jatkuva toisessa roikkuminen on rasittavaa.

Mä tiedän pariskunnan, joka oli jo siinä pisteessä, että ero tulee. Korona vaan nopeutti tuota eropäätöstä.

Normistihan kesälomien jälkeen ymmärtääkseni piikki eroissa eli siltä osin liika aika yhdessä ei ole osassa suhteita hyvä juttu.

Minä olen erillisuhteessa, eli molemmilla on omat kodit. Välimatkaa alle 500 metriä. Täydellinen järjestely. Ei ole tarvinnut harita eroa.

Joo. Etkö ole ennen huomannut?

Lasten kotona oleminen on voinut lisätä kasvatusasioihin liittyviä riitoja myös.

Nykykulttuuri on kaikkinensa hyvin syyllistävää ja armotonta. Tämä aika nyt on sitten nostanut esiin sen joustavuuden puuttumisen, jota parisuhteessa tarvitaan.

Luulen, että yksi merkittävimmistä syistä, miksi omat vanhempani ovat pysyneet yhdessä on se, että heillä on paitsi paljon puolin ja tosin yhteistä jaettavaa ja annettavaa, Muttä tämän lisiäksi kumpaisellakin heistä on aina ollut myös ns. omia jutuja ja kiinnosuksen kohteita; isäni sanoin kotkotuksia. Nämä "kotkotukset" on sitten ollut valmis sallimaan toiselle kun on tajunnut sen, miten tärkeitä ja arvokkaita ne tai se, mikä milloinkin on ollut toiselle, vaikka itse ei siitä ole aina tajunnut saati ymmärtänyt yhtään mitään.

 Samalla yritänyt kannustaa ja tsempata toista, jos on ollut huomaavinaan, etä tuo tsemppi on tarpeen. Toisinaan kulkenut ja elänyt vain rinnalla; tee sinä nyt tuota tai tätä tai ole tekemättä, niin minä teen sillä välin jotain muuta tai olen tekemättä.    

Vanhempieni mallista olen tehnyt päätelmän, että ei hyvässäkään parisuhteessa kaiken tarvitse olla jaettua ja yhteistä, vaan toiselle on sallitava ja annetava myös "omaa tilaa" tai sallia näitä "kotkotuksia"

Ei se, että isäni käyttää ilmaisua kotkotuksia ole tarkoitus väheksyä tai aliarvioida näitä toisen omia askareita, vaan enemmän ymmärtää tai ainakin huomata se, että ovat pienillä teo(i)llakin on merkityksenä. 

Sinkkumies       

Onhan tämä nyt aika poikkeuksellista, kun ollaan 24/7 oltu  saman katon alla. Normaalisti päivittäin ainakin työpäivän verran erillään. Eikä tarvi normisti huolehtia koko ajan ruuan tekemisestä yms.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että yksi merkittävimmistä syistä, miksi omat vanhempani ovat pysyneet yhdessä on se, että heillä on paitsi paljon puolin ja tosin yhteistä jaettavaa ja annettavaa, Muttä tämän lisiäksi kumpaisellakin heistä on aina ollut myös ns. omia jutuja ja kiinnosuksen kohteita; isäni sanoin kotkotuksia. Nämä "kotkotukset" on sitten ollut valmis sallimaan toiselle kun on tajunnut sen, miten tärkeitä ja arvokkaita ne tai se, mikä milloinkin on ollut toiselle, vaikka itse ei siitä ole aina tajunnut saati ymmärtänyt yhtään mitään.

 Samalla yritänyt kannustaa ja tsempata toista, jos on ollut huomaavinaan, etä tuo tsemppi on tarpeen. Toisinaan kulkenut ja elänyt vain rinnalla; tee sinä nyt tuota tai tätä tai ole tekemättä, niin minä teen sillä välin jotain muuta tai olen tekemättä.    

Vanhempieni mallista olen tehnyt päätelmän, että ei hyvässäkään parisuhteessa kaiken tarvitse olla jaettua ja yhteistä, vaan toiselle on sallitava ja annetava myös "omaa tilaa" tai sallia näitä "kotkotuksia"

Ei se, että isäni käyttää ilmaisua kotkotuksia ole tarkoitus väheksyä tai aliarvioida näitä toisen omia askareita, vaan enemmän ymmärtää tai ainakin huomata se, että ovat pienillä teo(i)llakin on merkityksenä. 

Sinkkumies       

Juuri näin. On täysi harha että joku yhteinen musiikkimaku tai urheiluharrastus pitäisi liiton hyvänä. On vain hyvä jos ihmiset ovat aktiivisia omissa harrastuksissaan jolloin saa elämään muutakin sisältöä ja sosiaalisia kontakteja kuin sen puolison naaman katselu. Mutta se mikä pitää liitot hyvinä on keskinäinen kunnioitus, toisen erilaisuuden ymmärtämien ja hyväksyminen sekä yhteinen ajatus siitä millaista elämää halutaan elää. 

Kyllä aika moni liitto on varmaan pysynyt pitkään kasassa juuri siksi, ettei tarvitse koko ajan nähdä. Minunkin liittoni perustuu juurikin sille. Vaikeiden vuosien jälkeen olemme pysyneet yhdessä ja löytäneet tasapainon siitä, että aikaa vietämme paljon erillään. Toki asumme yhdessä. Ero olisi meille molemmille taloudellisesti vaikea asia (yhteinen yritys), emmekä ole olleet valmiita ottamaan sitä askelta.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä nyt aika poikkeuksellista, kun ollaan 24/7 oltu  saman katon alla. Normaalisti päivittäin ainakin työpäivän verran erillään. Eikä tarvi normisti huolehtia koko ajan ruuan tekemisestä yms.

Tätä mä en ymmärrä. Olen tehnyt etätöitä jo muutaman vuoden enkä tee ruokaa yhtään sen useammin kuin ennen etätyötäkään. Teen vain päivällistä määrällisesti enemmän, jotta siitä riittää myös seuraavan päivän lounaaksi. Koululaiset ovat syöneet aamiaisen, välipalan, päivällisen  ja iltapalan kotona jo ennen pandemiaakin. Ei niitä aiemminkaan koulussa tarjoiltu. Ainoastaan lounaan saa koulussa, muut ateriat on ennenkin syöty kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä nyt aika poikkeuksellista, kun ollaan 24/7 oltu  saman katon alla. Normaalisti päivittäin ainakin työpäivän verran erillään. Eikä tarvi normisti huolehtia koko ajan ruuan tekemisestä yms.

Tätä mä en ymmärrä. Olen tehnyt etätöitä jo muutaman vuoden enkä tee ruokaa yhtään sen useammin kuin ennen etätyötäkään. Teen vain päivällistä määrällisesti enemmän, jotta siitä riittää myös seuraavan päivän lounaaksi. Koululaiset ovat syöneet aamiaisen, välipalan, päivällisen  ja iltapalan kotona jo ennen pandemiaakin. Ei niitä aiemminkaan koulussa tarjoiltu. Ainoastaan lounaan saa koulussa, muut ateriat on ennenkin syöty kotona. 

Ok, sinä et ymmärrä. Minä ymmärrän, että ruokaa pitää valmistaa tuplamäärä aiempaan, se vie enemmän aikaa. Ruokailun kattamista ja pois siivoamista on yksi kerta päivässä enemmän, se vie aikaa. Ruokatarvikkeita pitää raahata kaupasta enemmän, sekin vie enemmän aikaa.

Ei yhden lisäruokailun järjestäminen tyhjästä synny, vaikka joku vähättelijä niin väittäisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että yksi merkittävimmistä syistä, miksi omat vanhempani ovat pysyneet yhdessä on se, että heillä on paitsi paljon puolin ja tosin yhteistä jaettavaa ja annettavaa, Muttä tämän lisiäksi kumpaisellakin heistä on aina ollut myös ns. omia jutuja ja kiinnosuksen kohteita; isäni sanoin kotkotuksia. Nämä "kotkotukset" on sitten ollut valmis sallimaan toiselle kun on tajunnut sen, miten tärkeitä ja arvokkaita ne tai se, mikä milloinkin on ollut toiselle, vaikka itse ei siitä ole aina tajunnut saati ymmärtänyt yhtään mitään.

 Samalla yritänyt kannustaa ja tsempata toista, jos on ollut huomaavinaan, etä tuo tsemppi on tarpeen. Toisinaan kulkenut ja elänyt vain rinnalla; tee sinä nyt tuota tai tätä tai ole tekemättä, niin minä teen sillä välin jotain muuta tai olen tekemättä.    

Vanhempieni mallista olen tehnyt päätelmän, että ei hyvässäkään parisuhteessa kaiken tarvitse olla jaettua ja yhteistä, vaan toiselle on sallitava ja annetava myös "omaa tilaa" tai sallia näitä "kotkotuksia"

Ei se, että isäni käyttää ilmaisua kotkotuksia ole tarkoitus väheksyä tai aliarvioida näitä toisen omia askareita, vaan enemmän ymmärtää tai ainakin huomata se, että ovat pienillä teo(i)llakin on merkityksenä. 

Sinkkumies       

Juuri näin. On täysi harha että joku yhteinen musiikkimaku tai urheiluharrastus pitäisi liiton hyvänä. On vain hyvä jos ihmiset ovat aktiivisia omissa harrastuksissaan jolloin saa elämään muutakin sisältöä ja sosiaalisia kontakteja kuin sen puolison naaman katselu. Mutta se mikä pitää liitot hyvinä on keskinäinen kunnioitus, toisen erilaisuuden ymmärtämien ja hyväksyminen sekä yhteinen ajatus siitä millaista elämää halutaan elää. 

Kiitos.. tuo ilmaisu keskinäinen kunnioittaa toista kuullosaa kyllä omaan korvaani paremmala kuin isäni käytämä ilmaisu sallia toisen kotkotukset - Ja samalla tarpeen mukaan yritää kannustaa ja myötäelää rinnalla.

Ehkä isäni kuvittelee olevansa, jotenkin vitsikäs kun puhuu kotkotuksista. - Toisen kunnioittaminen kuullostaisi hieman viralliselta ja vakavammalta.  - Sen sijaan hän on kyllä yrittänyt ohjeisaa meitä lapsia mm. kunnioittamaan isovanhempia. Tai kuinka kunnioitamme tilaisuutta yritämällä käyttäytyä asian mukaisesti...

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä nyt aika poikkeuksellista, kun ollaan 24/7 oltu  saman katon alla. Normaalisti päivittäin ainakin työpäivän verran erillään. Eikä tarvi normisti huolehtia koko ajan ruuan tekemisestä yms.

Tätä mä en ymmärrä. Olen tehnyt etätöitä jo muutaman vuoden enkä tee ruokaa yhtään sen useammin kuin ennen etätyötäkään. Teen vain päivällistä määrällisesti enemmän, jotta siitä riittää myös seuraavan päivän lounaaksi. Koululaiset ovat syöneet aamiaisen, välipalan, päivällisen  ja iltapalan kotona jo ennen pandemiaakin. Ei niitä aiemminkaan koulussa tarjoiltu. Ainoastaan lounaan saa koulussa, muut ateriat on ennenkin syöty kotona. 

Normaaliaikoina kun olen etätöissä, käyn silti lounaalla kodin ulkopuolella. Meillä tarvitaan kaksi lämmintä ruokaa päivässä, eikä kukaan jaksa syödä koko ajan samaa ruokaa. Kaikki ruoka ei myöskään vaan ole hyvää lämmitettynä, sen takia tehdään usein vaan yhdeksi kertaa. Toki joskus menee tämän päivän toinen ruoka huomenna toiseksi ruuaksi, mutta ei aina. 

Erillään olo. Vanhempani on asuneet talon eri puolilla jo yli 30 vuotta ja hyvin toimii. Parisuhteethan yleensä hajoaa kun lapset lähtee ja tulee yhteistä aikaa tai alkaa eläke ja joutuu olemaan yhdessä. Mikä ei ole yllättävää koska suurimmassa osassa parisuhteita ei ihmiset edes pidä toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä nyt aika poikkeuksellista, kun ollaan 24/7 oltu  saman katon alla. Normaalisti päivittäin ainakin työpäivän verran erillään. Eikä tarvi normisti huolehtia koko ajan ruuan tekemisestä yms.

Tätä mä en ymmärrä. Olen tehnyt etätöitä jo muutaman vuoden enkä tee ruokaa yhtään sen useammin kuin ennen etätyötäkään. Teen vain päivällistä määrällisesti enemmän, jotta siitä riittää myös seuraavan päivän lounaaksi. Koululaiset ovat syöneet aamiaisen, välipalan, päivällisen  ja iltapalan kotona jo ennen pandemiaakin. Ei niitä aiemminkaan koulussa tarjoiltu. Ainoastaan lounaan saa koulussa, muut ateriat on ennenkin syöty kotona. 

Tuolla logiikalla syötäisiin samaa ruokaa neljä kertaa, jos ruokailukerrat tuplaantuu, mutta ruokaa ei tehtäisi useammin. Ei kiitos, kyllä tahdon syödä pikkasen monipuolisemmin.