Avioeropiikki koronakeväänä, perustuuko ihmisten avioliitot sille että ollaan mahdollisimman paljon erillään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että yksi merkittävimmistä syistä, miksi omat vanhempani ovat pysyneet yhdessä on se, että heillä on paitsi paljon puolin ja tosin yhteistä jaettavaa ja annettavaa, Muttä tämän lisiäksi kumpaisellakin heistä on aina ollut myös ns. omia jutuja ja kiinnosuksen kohteita; isäni sanoin kotkotuksia. Nämä "kotkotukset" on sitten ollut valmis sallimaan toiselle kun on tajunnut sen, miten tärkeitä ja arvokkaita ne tai se, mikä milloinkin on ollut toiselle, vaikka itse ei siitä ole aina tajunnut saati ymmärtänyt yhtään mitään.

 Samalla yritänyt kannustaa ja tsempata toista, jos on ollut huomaavinaan, etä tuo tsemppi on tarpeen. Toisinaan kulkenut ja elänyt vain rinnalla; tee sinä nyt tuota tai tätä tai ole tekemättä, niin minä teen sillä välin jotain muuta tai olen tekemättä.    

Vanhempieni mallista olen tehnyt päätelmän, että ei hyvässäkään parisuhteessa kaiken tarvitse olla jaettua ja yhteistä, vaan toiselle on sallitava ja annetava myös "omaa tilaa" tai sallia näitä "kotkotuksia"

Ei se, että isäni käyttää ilmaisua kotkotuksia ole tarkoitus väheksyä tai aliarvioida näitä toisen omia askareita, vaan enemmän ymmärtää tai ainakin huomata se, että ovat pienillä teo(i)llakin on merkityksenä. 

Sinkkumies       

Juuri näin. On täysi harha että joku yhteinen musiikkimaku tai urheiluharrastus pitäisi liiton hyvänä. On vain hyvä jos ihmiset ovat aktiivisia omissa harrastuksissaan jolloin saa elämään muutakin sisältöä ja sosiaalisia kontakteja kuin sen puolison naaman katselu. Mutta se mikä pitää liitot hyvinä on keskinäinen kunnioitus, toisen erilaisuuden ymmärtämien ja hyväksyminen sekä yhteinen ajatus siitä millaista elämää halutaan elää. 

Kiitos.. tuo ilmaisu keskinäinen kunnioittaa toista kuullosaa kyllä omaan korvaani paremmala kuin isäni käytämä ilmaisu sallia toisen kotkotukset - Ja samalla tarpeen mukaan yritää kannustaa ja myötäelää rinnalla.

Ehkä isäni kuvittelee olevansa, jotenkin vitsikäs kun puhuu kotkotuksista. - Toisen kunnioittaminen kuullostaisi hieman viralliselta ja vakavammalta.  - Sen sijaan hän on kyllä yrittänyt ohjeisaa meitä lapsia mm. kunnioittamaan isovanhempia. Tai kuinka kunnioitamme tilaisuutta yritämällä käyttäytyä asian mukaisesti...

Sinkkumies

  

Ohis Äh. Siis piti kirjoittamani keksinäinen kunnioitus ja halu kunnioittaa toista... kuullostaa paremmala kuin ilmaisu: sallia toisen kotkotukset...

Sinkkumies

. 

Vierailija kirjoitti:

Erillään olo. Vanhempani on asuneet talon eri puolilla jo yli 30 vuotta ja hyvin toimii. Parisuhteethan yleensä hajoaa kun lapset lähtee ja tulee yhteistä aikaa tai alkaa eläke ja joutuu olemaan yhdessä. Mikä ei ole yllättävää koska suurimmassa osassa parisuhteita ei ihmiset edes pidä toisistaan.

Parisuhteet ei yleensä hajoa, kun lapset lähtee. Osa parisuhteista päättyy, mutta suurinosa jatkaa matkaansa. Se on monelle uusi tilanne, kun jää kaksin. Todella monet selättävät senkin vaiheen elämässä, yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Erillään olo. Vanhempani on asuneet talon eri puolilla jo yli 30 vuotta ja hyvin toimii. Parisuhteethan yleensä hajoaa kun lapset lähtee ja tulee yhteistä aikaa tai alkaa eläke ja joutuu olemaan yhdessä. Mikä ei ole yllättävää koska suurimmassa osassa parisuhteita ei ihmiset edes pidä toisistaan.

Tässä sitä ihmettelee, että miksi uskot  parisuhteita ylipäätään olevan olemassa, jos kuten  kirjoitat: "suurimmassa osassa parisuhteita ei ihmiset edes pidä toisistaan" 

Totta tietysti on että puhtaasti kahden ihmisen ihastumisen kautta syntyvä ja mahd. sittemmin keskinäiseksi rakkaudeksi syvenevä parisuhteet ovat historiallisesti aika tuore ilmiö. - Toisaalta, vaikkapa nyt Suomessa lienee sinkkuja nykyisin niin paljon kuin siksi, ettei kenenkään ole pakko olla ja elää parisuhteessa, vaan hyvää ja monin tavoin arvokasta elämää voi kokea ja tuntea elävänsä myös sinkkuna. Itseasiassa varmasti, ainakin yhtä hyvää, kuin joku toinen parisuhteessa.    

Isot elämänmuutokset ovat tietysti aina haaste suhteen jatkumiselle.  Monelle tällainen iso muutos voi varmasti olla se, kun lapsi tai lapset muuttavat omilleen. - Vaikka tuskin parisuhteen pelastus olisi se, että lapsi (tai lapset) jakaisivat asumistaan kotona, yhdessä vanhempiensa kanssa.

Hieman hämmenäviä ovat ne parisuhteet, joissa kumpainenkin tai ainakin toinen tietää, että toista kohtaan ei ole mitään, ei yhään miään positiivisa tunnetta tai halua olla toisen rinnalla mutta ainakaan toinen ei halua erota siksi, että uskoo kahden vanhemman olevan parempi malli ja esimerkki lapselle silloinkin kun vanhemien keskinäinen kunnioitus puuuu täysin.

Kodissa saattaa vallita joko jääävä hiljaisuus: mitään yheistä ei ole; kukin touhuaa ja puuhaa omiaan kohtaamatta toista tai toisia kuin korkeintaan sattumalta.

Tai siten monet päivät kuluvat paljossa keskinäisissä riidoissa ja tappelussa, joille on  "korona-aikana" ollut vieläkin enemmän aikaa kun ennen sentään välillä toinen oli töissä tai työkkärin työllistämiskurssilla tai  kesäaikaan mahd. baarin terassilla istuskelemassa.  - Ja ainakin lasten piti olla koulussa...         

Sinkkumies

Erot yleistyvät myös kesälomakauden ja joulunpyhien jälkeen. Näin on ollut jo kymmeniä vuosia. Ei tässä ole yhtään mitään uutta.