Muistaako miehenne teitä hää/ syntymäpäivinö?

Ei muista!

Jeesus mikä uliuliprinsessa. Toivottavasti mies tajuaa häipyä tuollaisesta suhteesta.

miks pitäs?muistatko sinä miehes moottoripyöräkortin saamisen vuosijuhlapäivää?

Ei vie mihinkään mutta antaa kukkia ja laittaa hyvää ruokaa, kun aikuiset lapset perheineen tulee mun synttäreille. En siis järjestele mitään synttäreitä mutta lapset tulee silti.

Syntymäpäivän huomioi jollain tavalla. Hääpäivien viettoa ideoidaan yhdessä jo etukäteen.

Hääpäivä on yhteinen ja se tietenkin ideoidaan yhdessä. Miksi se olisi jotenkin toisen velvollisuus yksin? 

Synttärinä saan onnittelut. 

Muistaa. Me molemmat tehdään niin et kysytään jo hyvissä ajoin mitä haluaisi. Jos ei osaa sanoa vielä mitään se on ok. Saa pyytää vaikka synttärien jälkeen et hei haluisin asian x, onko ok? Esim. viimeksi en halunnut vielä mitään varsinaisena päivänä koska haluamani videopeli julkaistaisiin vasta myöhemmin. Mieheni osti sen minulle sitten julkaisupäivänä.

Vuosipäivisin ollaan yleensä käyty syömässä.

Vierailija kirjoitti:

miks pitäs?muistatko sinä miehes moottoripyöräkortin saamisen vuosijuhlapäivää?

Tätä pitää rakastavan puolison juhlistaa tarjoilemalla vähintäänkin pihvi-illallinen ja motivoitunut kunnon suihinotto.

Yleensä käydään ulkona syömässä ystävänpäivänä ja hääpäivänä. Syntymäpäivinä muistaa vaikka suklaalevyllä tai kukkasella. Kunhan muistaa. Lahjoja en odota, typerää aikuisten lahjoa toisiaan kun molemmat voivat ostaa ihan itse juuri sen mitä haluaa.

Olen suhteen mies ja en erityisesti muista. Toivotan hyvää syntymäpäivää ja saatan ostaa jotain pientä. Isoja yllätyksiä ei koska avovaimo suuttuu niistä. Kerran varasin kylpyläloman ja tulos oli viikon mykkäkoulu.

Tietty. Synttäriksi puuhaa jotain ominpäin, hääpäiväjutut suunnitellaan yhdessä. Ja tietysti minäkin muistan.

Ihan noin heittona, oletko koittanut kertoa miehelle että joku muistaminen olisi kiva? Tai jos kyseessä on hääpäivä ja oikeasti haluat sinne kylpylään tms, niin mitäs jos otat ohjat omiin käsiin ja ilmoitat, että kulta me lähdetään nyt rentoutumaan kylpylään. 

Äitini kertoi nimittäin tehneensä juuri noin aikanaan. Isäni ei oikein tajunnut aluksi muistaa ja äiti muutaman vuoden jälkeen vain päätti tehdä tarvittavat järjestelyt ja ilmoitti vain isälle ajan ja paikan. Järjestely toimi heille tosi hyvin, isä kyllä mielellään juhli hääpäivää ja teki äidin iloiseksi, mutta ei vain oikein osannut tämän tyyppisiä asioita. Ovat olleet nyt 43 vuotta yhdessä.

Hääpäivänä on käyty yhdessä syömässä jos on muistettu (harvoin).

Syntymäpäiväni välillä muistaa välillä ei. Jos muistaa niin kysyy mitä haluan lahjaksi ja saan sen. Yleensä en halua mitään koska ostamme asioita silloin kun tarvimme. Enkä pidä hajuvesistä, laukuista, koruista ym.

Lahjaksi olen toivonut raivaussahaan uutta terää, moottorisahaa, metsurin vaatteita, riippumattoa jne.

Minulle ei ole tärkeää muistaako mies synttäreitä ym. Mutta minulle on se tärkeää että mies on muuten huomaavainen. Tekee minullekin voileipää samalla kun itselleen, tuo joskus jotain hyvää syötävää, käydään yhdessä ravintolassa syömässä jne.

Kasvakaa naislapset aikuisiksi 

Yhtenä jouluna taisin saada lahjan. Muutoin ei.

Saattaa muistaa syntymäpäivän mutta yleensä harmittelee vaan kun ei taaskaan ollut varaa ostaa mitään ja siinä se. Tekis vaikka käpylehmän.

Muistin ja huomioin itse monta vuotta joulut, syntymäpäivät jne mutta en ole kertaakaan saanut itse mitään.

Oon sit vuosien jälkeen huomioinut ja ostanut vaan itselleni ja miehellekin totean vaan "onnee".

Harmittaa kun olis mukava käyttää kaikki juhlapäivät hyväksi ja keksiä jotain arjesta poikkeavaa ja luoda muistoja.

Miksi miehen pitäisi lahjoa vaimoa hääpäivänä? Eikös se ole yhteinen juhlapäivä?