Huomaatko/katsotko tapahtumissa ym tekemisissä yksin tulleita ihmisiä?

En katso. Itse olen alkanut käydä yksin teatterissa,keikoilla ja museoissa siksi, että jotenkin uppoudun fiilikseen paremmin itsekseni. Nuorempana tarvitsin jonkun kaverin,koska yksin käyminen oli muka jotenkin noloa... Mitä se ei siis ole.

Itse olen usein kysynyt yksinäiseltä näyttävältä ihmiseltä haluaako porukkaan.

Kerran kaveri teki oharit vieraassa kaupungissa tärkeällä keikalla jota oltiin odotettu ja piti uskaltaa löhteä yksin. Hengasin parissakin seurueessa ja kivaa oli. Kysyin vaan saako liittyä seuraan ja selitin tilanteen, olivat oikein ystävällisiä ja hyväksyviä ja ottivat siipiensä suojaan.

Uskalla säkin ja mene itse rohkeasti juttusille jos sitä kaipaat, moni tykkää jutustella. Ja jos joku on juntti niin toteat vaan ok ja siirryt seuraavaan.

Vierailija kirjoitti:

En katso. Itse olen alkanut käydä yksin teatterissa,keikoilla ja museoissa siksi, että jotenkin uppoudun fiilikseen paremmin itsekseni. Nuorempana tarvitsin jonkun kaverin,koska yksin käyminen oli muka jotenkin noloa... Mitä se ei siis ole.

Minulla ainakin osa fiiliksestä menee siinä, ettei sitä kokemusta voi jakaa kenenkään kanssa. Tulee esimerkiksi joku oivallus tai huomio tai kysymys, niin ei ole ketään kenelle sen voisi sanoa. MInulle se ajatusten jakaminen on suuri osa elämystä. Juttelen tälläkin palstalla paljon esimerkiksi elokuvista, musiikista ja tv-sarjoista. 

Olen miettinyt tätä monesti. Kyllä, jos joku tulee yksin, noteeraan yksintulleen mutta en tee siitä sen laajempia tulkintoja esim. Kukaan ei kuitenkaan tykkää tuosta tms.

Minä olen huomannut että ainakin baareissa saan paremmin naisseuraa kun menen yksinäni enkä äijäporukalla. Monesti on joku nainen tullut kysymään että haluanko liittyä heidän seuraansa ettei tarvitse yksinään olla.

m35

Elokuvissa käydessä ei tarvitse kaveria. Ennemminkin ärsyttää, jos joku selostaa vieressä mitä valkokankaalla tapahtuu.

En, ajattelen ehkä korkeintaan että toi tossa odottelee frendiään. Mutta en ajattele mitään kyllä enkä huomaa. Jos joku yksinäinen haluaisi liittyä porukkaamme olisin ilahtunut.

En pelkästään katso vaan myös paheksun hyvin näkyvästi. 

Huomaan. yhdellä keikalla yksi tuli meidän viereen istumaan yksin ja toinen tunki samaan taksiin meidän kanssa eikä kysynyt edes mihin olemme menossa!!! Ilmestyi vaan jonoon meidän perään ja samaan taksiin. Outo nainen oli kyllä.

Etsi sieltä tapahtumasta se joku toinen joka näyttäisi olevan paikalla yksin ja mene juttelemaan. Mieti etukäteen jotain juteltavaa, en tarkoita siis mitään monimutkaista ja keinotekoista mutta ihan vaan ettet mene tönköksi sitten.

Jotkut ihmiset on tosi hyviä tässä, olen aina ollut kade! Olen opetellut juttelemaan.

Enpä ole tullut asiaa ajatelleeksi. Olen matkustellut ja käynyt festareilla niin yksin, kaksin kuin porukallakin.

En huomaa enkä ajattele mitään jos satun huomaamaankin. Käyn itse mieluummin yksin tapahtumissa. On paljon kivempaa keskittyä leffaan tai teatteriin, puhumattakaan taidenäyttelystä, jos kukaan ei ole siinä vieressä vaatimassa huomiota. Ei mua kiinnosta toisten mielipiteet siinä tilanteessa, haluan tutkia asioita ja miettiä omia tuntemuksiani. Jälkeenpäin voin keskustella ihmisten kanssa ja vaihtaa kokemuksia, mutta en just siinä samassa hetkessä. Matkustan myös yksin ihan samasta syystä, toiset ihmiset vain häiritsevät ja ärsyttävät.

Ajattelisin ehkä vaan että siinä on joku äiti päässyt hetkeksi tuulettumaan tai muuta. Mutta isoissa kaupungeissa varsinkin en usko että olen ikinä huomannut minkälaisissa ryhmissä ihmiset liikkuu. Olen itse usein liikkeellä yksin, kaikki sujuu helpommin.

Kokeile jotain sellasta meet up-ryhmää.

Voin tulla sun kanssa jonnekkin keikalle. Mennään molemmat yhdessä arskat päässä.

Sehän on todella nautinnollist aolla joissain tapahtumissa yksin. Edellyyttää tietysti sitä että "pöntössä" surisee muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

En katso. Itse olen alkanut käydä yksin teatterissa,keikoilla ja museoissa siksi, että jotenkin uppoudun fiilikseen paremmin itsekseni.

Sama homma, ei siinä paljon muita ihmisiä tule katseltua. Minut kyllä joku on aina silloin tällöin noteerannut, esim. festareilla tullut juttelemaan.

Mä voin lähteä seuraksi :)

Itse liikun paljon yksin: matkustan, käyn keikoilla, festareilla, museoissa jne. Etenkin leffassa on nautinnollisempaa yksin. Samoin museoissa.

Olen aika vahva pohjimmiltani, joten en oikeastaan tarvi seuraa seuran vuoksi. Sen puute ei siis rajoita. Oikeastaan vaan vapauttaa. Saa mennä kuten itse haluaa eikä seuraneidin puute rajoita. Saa mennä katsomaan niitä artisteja, nähtävyyksiä, leffoja jne., mitä haluaa, eikä tarvi aina neuvotella. Itse kun ajattelen luonteestani johtuen miltei aina ensin muita, niin seurassa sitten tekee aina kompromissin sen toisen hyväksi. Siksikin yksin on kiva mennä.

Nuorempana kävin rockfestareillakin yksin, ja siellä sai kyllä seuraa, kuten moni edellä toteaa. Ihan mukavaa seuraa onneksi. Muistan jutelleeni monenkin kanssa, vaikka olen tällainen hiljainen hissukka... :D Tosin taisin olla hieman juonut.

Nuorempana sai kyllä ikävässäkin mielessä seuraa, esim. yksin liikkuessa miehet saattoivat tunkea seuraan. Lähtöoletus kait miehillä on, että esim. keikalle yksin tullut nainen on tullut hakemaan seuraa. Mitään pelottavia tilanteita ei ole kuitenkaan tullut. Kerran ulkomailla en meinannut päästä yhdestä kaverista eroon, mutta ei juuri muuta. Yleensä miehet ovat käyttäytyneet seurassani paremmin kuin ehkä yleisesti oletettua on. Pointsit siis heille.

Nyt kun olen jo keski-iässä, ei tulisi mieleenkään hävetä yksin liikkumista. Tämän ikäisenä ei seuraan tukijoita ole ja urpo on lähinnä muista syistä... :D