Lue keskustelun säännöt.
Tosi raskasta kannatella täysikäistä mielenterveysongelmaista tytärtä
30.05.2020 |
Nytkin katselen miten ikäkaverit ovat töissä paikkakunnan kaupoissa, toreilla, kojuilla ja miten valmistuvat ja muuttavat omilleen.
On kiusallista vastata kysymyksiin siitä miten tytöllä menee, kirjoittiko yo:ksi, onko kesätöissä, vieläkö asuu kotona.
Joo, asuu kotona, töitä ei pysty tekemään, opinnot venyy.
Terapiat ja lääkkeet maksan minä, samoin koko muun elämisen.
Tytär 19 v.
Ja kun ei voi vaatia edes auttamaan kotitöissä, koska kaikki ahdistaa ja satuttaa ja aiheuttaa pakko-oireita. Työpäivän ja muiden valvollisuuksien päälle pitää tukea ja kannatella aikuista lastaan. Hänestä huolehtiminen vastaa peruskoulun alaluokilla olevasta huolehtimista, paitsi että on kalliimpaa.
Kommentit (277)
Ymmärrän tuskaasi, tilanteeni aavistuksen samankaltainen. Kamalaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Mutta ei se kivaa ole tyttärellekään. Olen itsekin ollut masentunut tytär ja tunsin olevani vain taakka läheisilleni. Siksi yritin myös itsemurhaa.
Äidilläsi on todella raskasta, hänelle lähetän voimia.
Nuorihan tyttö vielä on, hitaammin kypsyvät kipuilevat vielä parikymppisenä murrosikää. Ahdistusta ja pakko-oireita pitää toki hoitaa, kyllä ne lääkkeet ja terapia jossakin vaiheessa auttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin mielenterveysongelmat alkoivat? Onko tilanne jo jatkunut pitkään? Mitä ajatuksia nuorella itsellä on tulevaisuudestaan?
Sama täällä. Samanikäinen poika, masentunut ja sekoileva. Todella raskasta. Olen tosin alkanut ajattelemaan, että hän manipuloi minua. Varmasti on masentunutkin, mutta missä menee kaiken sekoilun ymmärtämisen hyväksyminen? Vuokra-asuntoa jonotamme, mutta pelko sydämessä, miten hän pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on. Olin itsekin masentunut nuori. Vanhemmilta sain vain haukkumista, että miksi en tee mitään, makaan vain päivät sängyssä, kun muiden lapset on normaaleja.
Ehkä jokin tuettu asuminen tyttärelle olisi hyväksi teille molemmille?
Älä ahdistu siitä, miten asiat voisivat olla tai muka ”pitäisi” olla. Elämä on hyvää ja ihmeellistä noinkin, luota pelotta siihen. Mitä enemmän vertaat muiden tahtiin ”edetä elämässä”, sitä ahdistuneemmaksi käyt(te). Luota hyvään. Päästä irti turhista pinnallisista(?) tavoitteista ja usko, että jokin elämässänne on ihan hyvin, jopa paremmin kuin jollain muulla. Ajattele päivittäin sitä. Kiitä elämästä ja luota sen hyvyyteen, asiat järjestyvät kyllä, omaa tahtiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Samanikäinen poika, masentunut ja sekoileva. Todella raskasta. Olen tosin alkanut ajattelemaan, että hän manipuloi minua. Varmasti on masentunutkin, mutta missä menee kaiken sekoilun ymmärtämisen hyväksyminen? Vuokra-asuntoa jonotamme, mutta pelko sydämessä, miten hän pärjää.
Laitokseen!
Ei tarvitse verrata muihin ja juuri niihin pärjääviin. On niitä jotka ovat huonommassa kunnossa. Täysi-ikäinen tyttö saa toimeentulotukea, ei sinun tarvitse enää lääkkeitä maksaa. Eikä se tyttö sille mitään voi että sairastui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Samanikäinen poika, masentunut ja sekoileva. Todella raskasta. Olen tosin alkanut ajattelemaan, että hän manipuloi minua. Varmasti on masentunutkin, mutta missä menee kaiken sekoilun ymmärtämisen hyväksyminen? Vuokra-asuntoa jonotamme, mutta pelko sydämessä, miten hän pärjää.
Laitokseen!
Kerro, minne hänet voi viedä. Sellaista kun ei ole vielä löytynyt, joka pitäisi pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Käyttääkö päihteitä, tupakoiko
Ei tupakoi eikä juuri käytä alkoholia, hyvin pieni määrä (puolikas siideri tms) satunnaisesti, koska ymmärtää itsekin ettei alkoholi sovi lääkkeidensä ja terveysongelmiensa kanssa yksiin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Milloin mielenterveysongelmat alkoivat? Onko tilanne jo jatkunut pitkään? Mitä ajatuksia nuorella itsellä on tulevaisuudestaan?
Alkoi hiljaksiin sen jälkeen kun aloitti lukion, paheni reilusti lukion kolmannen vuoden aikana. Lääkkeet aloitti vuodenvaihteessa, terapia on vähän aikaa sitten alkanut.
ap
Tyttösi on varmasti enemmän, kuin vain lievästi masentunut. Tiesithän, että masennusta on eri asteista, mutta oikealla ja toimivalla lääkityksellä monet keskivaikeastakin masennuksesta kärsivät kykenevät käymään töissä ja elämään suht. "normaalia" elämää.
Nyt ei auta, kuin saada tyttösi toimivan hoidon (sopiva lääkitys + terapia) pariin ja sinun on myös lopetettava hänen vertailunsa toisten psyykkisesti terveempiin lapsiin, koska hän varmasti harrastaa tätä vertailua itsekin (Vaikka ei ehkä myöntäisi niin tekevänsä).
19 vuotias on kumminkin todella nuori aikuiseksi, se sinunkin tulisi pitää mielessä ja olla lapsesi tukena ja turvana hänen toipumisprosessinsa aikana.
Kiitos kaikille harvinaisen tsemppaavista ja ymmärtävistä vastauksista! Johonkin oli nyt pakko avautua. Tänään on huono päivä, koska suurin osa ikäisistään (vm. -01) valmistui tai pääsi ylioppilaaksi ja lisäksi liuta ikäkavereitaan näkyi reippaasti töissä kun kävin kaupungilla. Tuo on kyllä totta, että ei kannattaisi vertailla.
ap
Monet pakko-oireiset voivat taantua tuolla tavalla, ikään kuin pieneksi lapseksi, jotka eivät selviä ilman ulkopuolista apua. Olisi varmaan parasta, että muuttaisi kohta kotoa. Tuo perhedynamiikka ja autettavana oleminen voi jopa estää itsenäistymisen.
Onpa surullista. Mitä jos ehdotat tyttärelle omaan kotiin muuttamista? Selvitätte yhdessä, mitä tukea tytär voi saada, haette niitä ja hankitte vuokra-asunnon.