Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa muistisairas voi päästä hoitokotiin asumaan?
29.05.2020 |
Tuskastuttava tilanne, muistisairas omainen asuu iäkkään puolisonsa kanssa. Toistaiseksi pärjäävät jotenkuten mutta tilanne heikkenee pikkuhiljaa. Lääkkeet käy perheenjäsen jakamassa dosetteihin mutta ihan perusasiat kuten syöminen ja lääkkeenotto ei onnistu ilman valvontaa. Puoliso väsyy, tunnelma on kireä, muistisairas on hankala ja muiden sairauksien hoito vaatisi tarkkuutta lääkkeiden ja syömisen kanssa jne. On tehty palvelukartoitusta ja haettu omaishoitajuutta, ei myönnetä mitään ja pariskuntaa pidetään hyvin pärjäävänä. Mutta kun oikeasti se pärjääminen on niinsunnäin, muut omaiset joutuvat tarkistamaan päivittäin onko syöty ja onko lääkkeet otettu. Muistisairasta ei voi jättää enää yksin kotiin edes muutamaksi tunniksi ja nyt koronan myötä muiden omaisten mahdollisuus auttaa on kutistunut karanteenimääräysten takia. Onko tätä vaan pakko jaksaa kunnes vessassakäynti ei enää suju omatoimisesti?
Onko omaisten tosiaan pakko jaksaa hoitaa vaippakuntoon asti kotona?
Kommentit (24)
Vaippojenkin kanssa yleensä pärjää kotona.
Se riippuu paljon kunnan/kaupungin tilanteesta miten pitkään paikkaa pitää jonottaa. Tiettyjen kriteerien täytyy myös täyttyä ennen kuin pääsee jonoon (yleensä esim. sen että kotihoitoa tarvitaan vähintään kaksi-kolme kertaa päivässä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai koronatilanne sinänsä ole mikään este auttaa vanhoja omaisia. Riskiryhmää joo, mutta jos omillaan ei meinaa pärjätä, niin käyntien väliin jättämisestä on enemmän haittaa kuin käymisestä. Maskin käyttö tietysti suositeltavaa ja kaikkinainen hyvä hygienia. Ja jos omaisten käyntejä tarvitaan jatkuvasti, niin toki vähintään kotihoidon selvittely on tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vaippojenkin kanssa yleensä pärjää kotona.
Se riippuu paljon kunnan/kaupungin tilanteesta miten pitkään paikkaa pitää jonottaa. Tiettyjen kriteerien täytyy myös täyttyä ennen kuin pääsee jonoon (yleensä esim. sen että kotihoitoa tarvitaan vähintään kaksi-kolme kertaa päivässä).
Miksi vaippakunnossa pakko hoitaa kotona? Kukaan ei halua sitä; ei potilas eikä omaiset.
Äitini omaishoitaa miesystäväänsä ja hänelle on vastikään myönnetty paikka palveluasumiseen. Tämä siis tarkoittaa että hän jonottaa seuraavaa vapautuvaa paikkaa. Mies pääsee avustettuna vessaan, käyttää silti vaippoja, kotihoito käy kerran viikossa. Kotona ei ole peseytymismahdollisuutta vaan kerran kahdessa viikossa viedään invataksilla päiväkeskuksen saunaan. Kaatuilee rollaattorista huolimatta niillä vessareissuilla.
Muistamattomuutta on tullut vasta aivan viime aikoina, mutta äitini ei jaksa häntä enää hoitaa. Riitelevät armottomasti ja ukon sähläys valvottaa äitiäni useimmat yöt. Näillä perusteilla siis palveluasumispaikka pikkukaupungista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaippojenkin kanssa yleensä pärjää kotona.
Se riippuu paljon kunnan/kaupungin tilanteesta miten pitkään paikkaa pitää jonottaa. Tiettyjen kriteerien täytyy myös täyttyä ennen kuin pääsee jonoon (yleensä esim. sen että kotihoitoa tarvitaan vähintään kaksi-kolme kertaa päivässä).Miksi vaippakunnossa pakko hoitaa kotona? Kukaan ei halua sitä; ei potilas eikä omaiset.
Usein haluaa.
Haluamisesta noissa kriteereissä ei toki ole edes kyse vaan kotona pärjäämisestä esim. kotihoidonturvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä syitä päästä hoitolaitokseen on karkailu kotoa pois tai väkivaltaisuus puolisoa kohtaan. Molemmat voivat johtua muistisairaudesta. Jos viedään hetkeksi sairaalaan kannattaa itse kotoa karata pois ja sanoa, että henkilö joutuisi asumaan yksin eikä pärjää, jos palautetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaippojenkin kanssa yleensä pärjää kotona.
Se riippuu paljon kunnan/kaupungin tilanteesta miten pitkään paikkaa pitää jonottaa. Tiettyjen kriteerien täytyy myös täyttyä ennen kuin pääsee jonoon (yleensä esim. sen että kotihoitoa tarvitaan vähintään kaksi-kolme kertaa päivässä).Miksi vaippakunnossa pakko hoitaa kotona? Kukaan ei halua sitä; ei potilas eikä omaiset.
Laitoshoito maksaa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen valtiolla ei oo varaa. Eli siis pitää elää kotona niin kauan kun kotihoidon ja tukipalveluiden kanssa se on mahdollista:)
Vierailija kirjoitti:
Suomen valtiolla ei oo varaa. Eli siis pitää elää kotona niin kauan kun kotihoidon ja tukipalveluiden kanssa se on mahdollista:)
Suomen valtiolla ei ole yhtään mitään tekemistä vanhusten huollon kanssa. Se on kunta joka asiaa hoitaa. Soitat kunnan vanhustenpalveluihin,millä nimellä se sitten teillä lienee. Samoin netistä löytyy "huoli-ilmoitus" millä nimellä sekin sitten teidän kunnassa lieneekään.
"Huoli-ilmoituksen virallinen nimi on Ilmoitus iäkkään henkilön palvelutarpeesta. Sen voi tehdä asuinkunnan vanhustyön sosiaalityöntekijälle puhelimitse tai kirjallisesti ja halutessaan myös nimettömänä.
Valmiita lomakkeitakin ilmoituksen tekemiseen on monien kuntien nettisivuilla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri yritti saada pahasti dementoitunutta äitiään hoitokotiin monta vuotta.
Vastaus oli aina että paikka löytyy jos mummo hyppää ikkunasta tai löytyy alasti kadulta. Siihen saakka "selviää kotona".
Siispä ystäväni lähti klo 5.30 kotoa, kävi mummon luona 45 min matkan päässä, hoiti aamuaskareet, jatkoi 45 min matkan töihin klo 8. Teki pitkän työpäivän ja kotiin samaa reittiä klo 20. Kotona hankala teini vaati osuutensa. Seuraavan päivän ruuat yms piti vielä tehdä
Olin harjoittelussa dementiaosastolla. Sinne tuli harkka-aikanani kaksi vanhusta. Olin sosiaalityöntekijän harkassa, joten hoidin myös heidän paperiasioitaan jne.
Molemmat olivat siinä vaiheessa, että alkoivat siis vuosikausia sitten hankitusta omasta rivitaloasunnosta kulkea omalle vanhalle omakotitalolle ja alkaneet siellä kitkemään jotain kukkapenkkiä ja menneet sisään jos ovi oli auki ja alkaneet siivoamaan. Molemmilla todella isoja vaikeuksia kaikissa arkielämän tilanteissa, ei mitään pientä unohtelua, vaan eksymisiä, löydetty junasta menossa mökille jota ei ollut ollut sitten 90-luvun jne.
Eli mielen puolelta saa kyllä olla tosi pihalla ennen kuin paikka ryhmäkodissa aukeaa, toki isoja vaihteluita kuntien välillä ja tässäkin rahalla saa ja hevosella pääsee. Kunnallisella varmaan pääsee paremmin jos fysiikka pettää samalla kun muisti lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tuotahan se on; pakko omaisten hoitaa kun apua ei saa. Tai se oon 10min piipahdus- aina vieraat ja eri ihmiset- ja lukemattomia kartoituksia ja katselmointeja joista ei ole mitään hyötyä kenellekään.
Sitten kun 7 kertaa kotihoitoa päivässä ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveri yritti saada pahasti dementoitunutta äitiään hoitokotiin monta vuotta.
Vastaus oli aina että paikka löytyy jos mummo hyppää ikkunasta tai löytyy alasti kadulta. Siihen saakka "selviää kotona".
Siispä ystäväni lähti klo 5.30 kotoa, kävi mummon luona 45 min matkan päässä, hoiti aamuaskareet, jatkoi 45 min matkan töihin klo 8. Teki pitkän työpäivän ja kotiin samaa reittiä klo 20. Kotona hankala teini vaati osuutensa. Seuraavan päivän ruuat yms piti vielä tehdä
Kyllähän kotihoito pitäisi saada, vaikka palvelutaloon ei pääsekään.
Mitä hyötyä niistä kotihoidon piipahduksista olisi? Se kotona vielä asuva puoliso ei saa 10min piipahduksista mitään muuta kuin nyt ehkä pienen kontaktin ulkomaailmaan. Kun ongelma on siitä että muistisairas kiukuttelee, sättii ja on hankala. Vaikka kotihoito kävisi; lääkkeiden ottamisen vahtiminen ja syömisen vahtiminen jäisi omaiselle. Kotihoito tulee miten sattuu ja milloin sattuu; heidän pohjaltaan ei voi päivää suunnitella.
Laitoksessa tämä ikävä ja raskas vahtiminen olisi jonkun muun tehtävä ja omainen voisi olla osastolla halutessaan päivisin mutta ei vastuussa kiukuttelevasta aikuisesta jonka kanssa kommunikointi on todella haastavaa. Ei pysty enää keskustelemaan mistään ja puhe on samojen lauseiden jankkaamista. Kuka haluaa 80- vuotiaana olla 24/7 vastuussa aikuiskokoisesta ja -voimaisesta vauvatasolle mentaalisesti vaipuneesta puolisostaan?
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä niistä kotihoidon piipahduksista olisi? Se kotona vielä asuva puoliso ei saa 10min piipahduksista mitään muuta kuin nyt ehkä pienen kontaktin ulkomaailmaan. Kun ongelma on siitä että muistisairas kiukuttelee, sättii ja on hankala. Vaikka kotihoito kävisi; lääkkeiden ottamisen vahtiminen ja syömisen vahtiminen jäisi omaiselle. Kotihoito tulee miten sattuu ja milloin sattuu; heidän pohjaltaan ei voi päivää suunnitella.
Laitoksessa tämä ikävä ja raskas vahtiminen olisi jonkun muun tehtävä ja omainen voisi olla osastolla halutessaan päivisin mutta ei vastuussa kiukuttelevasta aikuisesta jonka kanssa kommunikointi on todella haastavaa. Ei pysty enää keskustelemaan mistään ja puhe on samojen lauseiden jankkaamista. Kuka haluaa 80- vuotiaana olla 24/7 vastuussa aikuiskokoisesta ja -voimaisesta vauvatasolle mentaalisesti vaipuneesta puolisostaan?
Tähän olisi avioero mahdollinen ratkaisu. Toinen jäisi yksin, niin ei pärjäisi enää omassa asunnossa ja voisi saada palveluasumisen paikan.
Ei voi kyllä enää puhua mistään hyvinvointivaltiosta :(
Vaikeeta on saada paikkaa. Äidin kunto on heikentynyt vauhdilla nyt koronan aikana, vielä alkuvuodesta muisti sentään meidän nimet, osasi lämmittää ruokaa ja käydä vessassa. Nyt on ollut pakko ottaa hella irti, kun ei yhtään tajua sen käyttöä, ruoat jää pöydälle tuntikausiksi, ja aina löytyy vanhaa, pilaantunutta ruokaa jostain vaatekaapista/sängyn alta/pesukoneesta. Ei osaa enää avata telkkaria, ei vastata puhelimeen,ja vaikka ollaan saatu vaipat, riisu ne ja laskee pitkin asuntoa. Liikkuminen on mennyt huonoksi, kulkee sisälläkin rollaattorin kanssa. Meitä tyttäriään ei enää tunnista, ja jutut on saman toistoa ja kyselyä. Kotihoito kyllä käy kolmesti, jakamassa lääkkeet ja katsomassa että on ylhäällä - avaavat aamulla telkun ja sulkevat illalla, mutta ei heillä yksinkertaisesti ole resursseja tehdä juurikaan enempää. Ruoan lämmittävät mikrolla, mutta eivät ehdi jäädä katsomaan että se tulee myös syötyä. Äiti on 92v, sairastaa Alzheimeria ja muutamia perussairauksia.
Siinä vaiheessa, kun hoitava omainen on itse joutumassa hoitoon tai tapahtuu joku muut katastrofi. Tämä on karu totuus.
On sen omaisen oma valinta, jos pitää viimeiseen saakka kiinni siitä, että hoitaa itse. Ulkopuolisen on siihen mahdotonta puuttua, jos hän itse ei halua luovutta. Ehkä perheenjäsen voi saada aikaan jotain, tai sitten ei.
Hakekaa kotihoitoa enemmän hoitoa tarvitsevalle. Kartotukseen omainen paikalle joka katsoo että asiat tulee esitetyksi rehellisesti. Kriteerit hoitokotiasumiseen on tiukat, mutta kotihoidon kautta sekin aikanaan etenee.. Omaishoitajuutta ei kannata hakea tässä kohtaa varmaan enää, jos toinenkin osapuoli on jo iäkäs.