Miksi niin monet nuoriso-ohjaajat ovat itsekin teinin tasolla?

Johtunee matalasta koulutustasosta, nuoriso-ohjaajat opiskelevat amiksessa tai ammattikorkeakoulussa...

Allekirjoitan alan opiskelijana aloittajan väittämän. Kouluun on äärimmäisen helppo päästä ja keskiarvorajavaatimuksia ei ole, jolloin porukkaan valikoituu melko epätasaista sakkia.

Lahjakkaimmat jatkavat opintoja ja usein vaihtavat alaa täysin, osa sitten jää siihen perusduuniin.

tietkö mitä ne lapsenomaiset ohjaajat tekee niille nuorille iltanuotiolla.

Ei ole vetovoimainen ala. Valitettavasti tuollaisiin matalasti palkattuihin ja heikosti arvostettuihin töihin ajautuu porukkaa, jota ei pitäisi päästää mihinkään tekemisiin ihmisten kanssa.

Toki hyviäkin varmasti on ja sellaisia jotka tekevät työtä omasta halusta eivätkä siksi, että eivät saaneet "parempia" töitä.

Musta on ihan loogista, että teinimäinen mielenmaisema saa hakeutumaan johonkin tuon tyyliseen hommaan, jossa teinien kanssa hengailu on iso osa toimenkuvaa.

Nuorten ymmärtämiseen vaaditaan että olet niiden kaltainen. Vai mitä mieltä nuoriso-ohjaajasta joka on saanut koulutuksensa natsì-saksan aikaan?

Toki se samalla tarkoittaa ettei niistä oikein ole muuhun kuin tuohon hommaan, mutta mitäpä siitä? Huvä että jotain puuhastelevat

Olen itse kouluttautunut alalle, koska koin sen omana juttuna jo yläasteella... kuitenkin kun amikseen menin, olin järkyttynyt siitä porukasta joka oli päässyt sisään... En osaa edes sanoin kuvailla sitä sakkia joka luokallani oli. Huh huh... oli niin moniongelmaisia, että olisivat itse tarvinneet ohjaajia elämäänsä auttamaan.

Opetus oli kuitenkin ihan ok, vaikkakin ryhmätyöt ja muu sellainen aina kituuttamista. Sellaista perus amis tasoa.

Mielenkiintoista työtä, jos kouluttautuu pidemmälle...

Itse vaihdoin alaa, koska henkinen väsymys tuli liian kovaksi, kun pelkästään vaikeiden tapausten kanssa on töissä ja työkaverit pelkkää kuraa...

Mutta joo, outoa kuinka tietyille aloille (lähihoitaja ja nuoriso-ohjaajat) kerääntyy outoa porukkaa... monille se on varmaan viimeinen oljenkorsi, kun ei muuallekaan pääse.

Yksi tuntemani nuoriso-ohjaaja katsoi minua pahasti, kun minulta putosi pyöräillessä ketjut pyörästä. Ihan kuin olisin tehnyt sen tahallani. Se kertookin kaiken heidän älykkyydestään. Se nimikehän on vain ohjaaja, ei mikään sen vaativampi asiantuntija.

Up

Alaa vaivaa varmaan sama imago-ongelma kuin mm. lähihoitajien kohdalla. Sille myös hakeudutaan väärin perustein. Kärjistetysti sanottuna kuvitellaan, että oma risainen tausta ja epätasapainoinen nuoruus tekisivät ihmisestä automaattisesti hyvän nuoriso-ohjaajan. Näinhän ei ole ja se valitettavasti näkyy sekä alan opiskelijoissa että kentällä. Yllättävän monella nuorisotyötä ammatikseen tekevällä on puutteita mm. tilannetajussa, empatiakyvyssä ja negatiivisten tunteiden hallinnassa. Jotkut myös käyttäytyvät näin, koska kuvittelevat saavansa nuorten kunnioituksen ja luottamuksen olemalla "räväköitä" persoonia. Osa tutuista alan ihmisistä on myös todella pahoja työpaikkakiusaajia, jotka ilmeisesti hyväveliverkoston ansiosta ovat saaneet pitää työnsä.

terveisin alalle kouluttautunut, nyt muita hommia miettivä

Seura tekee kaltaisekseen. Ja kyllä kovin lapsellisia on ne jotka tunnen. On varmasti erilaisiakin olemassa.

Ei pidä yleistää. Työskentelen itse nuorisotyötä tekevien kanssa, eikä siellä mitään teiniaikoihin hinkuvia ole.

Samalla syyllä monet ajattelevat olevansa hyviä psyksh tau sosionomeja, kun on omia risaisuuksia elämässä takana. Avioerolapsi yms

Nuoriso-ohjaaja on ahdistellut siskoani kerran, kun käytiin nuoritalossa. En sitten kertonut kenellekkään, mutta ei olla menty sinne enää uudelleen. Ei kiitos, en halua kuulla siskoltani enää mitään tälläistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä yleistää. Työskentelen itse nuorisotyötä tekevien kanssa, eikä siellä mitään teiniaikoihin hinkuvia ole.

En usko, että kyse on sinänsä mistään teiniaikoihin hinkumisesta vaan siitä, että iso osa alan työntekijöistä ei ole henkisesti tai emotionaalisesti riittävän kypsiä työhönsä. Sama vitsaus vaikuttaa vaivaavan melkein kaikkia ihmisläheisiä aloja, hoitoala varmaan tunnetuimpana. Eikä ole koulutusasteesta kiinni, koska mm. opetusalalla, johon vaaditaan yliopistotutkinto, ilmenee paljon epäkypsää ja asiatonta käytöstä työyhteisöissä.

Allekirjoitan tämän, sillä työskentelen nuorisotyöohjaajien kanssa. Mielestäni ongelma ei niinkään ole se, että moni heistä haluaa olla "nuorekas", vaan käytöstavat. Työkavereina tuntemani nuorisotyönohjaajat ovat kaikkea muuta kuin kypsiä aikuisia ja tuntuvat jääneen teinin tasolle henkisesti. Keski-ikäiset nuorisotyönohjaajat kiukuttelevat, syrjivät eri tavoin ajattelevia työkavereita ja kovaäänisesti tuittuilevat kuin teinit. Oma tapa nähdä maailma on ainoa oikea ja ainakin meillä nuorisotyönohjaajat valittavat, kuinka heidän "merkittävää osaamista kasvatuksen ammattilaisina ei ymmärretä", kun suuret päätökset tehdään johdossa korkeammin koulutettujen toimesta. Teineille saatetaan hymyillä ja olla ystävällisiä, selän takana jauhetaan teineistä ja työkavereista todella rumasti. Toivon, että joku päivä olen vielä töissä, joissa työskentelen jonkun muun ammattikunnan kanssa.

Halutaan oma nuoruus takaisin, joka kului liian nopeasti tai masennuksen kourissa, pelaten, kiusattuna... Luullaan, että näin voidaan uudelleen elää se aika edes jollain tavalla ja samalla pysyä nuorten jutuissa mukana. Vanheneminen nimittäin kammottaa etenkin niitä, joilla on kehitystehtäviä jäänyt väliin.

Eräs tuntemani nuorisotyönohjaaja halusi aikanaan lukemaan psykologiaa, mutta ei päässyt. On kuitenkin omasta mielestään niin lahjakas, että esittää omia arvioita kollegoiden ja nuorten mielenterveydestä sekä mahdollisista diagnooseista. Kerran meni hermo ja totesin ihan suoraan, että sinä et kenellekään tuollaisia diagnooseja jakele, vaan sen tekee psykiatri. Tosin luulen, ettei psykologin ja psykiatrin ero ole hänelle ihan selvä, mutta se ei liene ongelmista suurin. :D

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuntemani nuoriso-ohjaaja katsoi minua pahasti, kun minulta putosi pyöräillessä ketjut pyörästä. Ihan kuin olisin tehnyt sen tahallani. Se kertookin kaiken heidän älykkyydestään. Se nimikehän on vain ohjaaja, ei mikään sen vaativampi asiantuntija.

no kyllähän se kertoo elämänhallinnsata jos ei huolehdi ketjujen kireydestä. Samalla tyylillähän sinä opettajana arvioit oppilaitasi.

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan tämän, sillä työskentelen nuorisotyöohjaajien kanssa. Mielestäni ongelma ei niinkään ole se, että moni heistä haluaa olla "nuorekas", vaan käytöstavat. Työkavereina tuntemani nuorisotyönohjaajat ovat kaikkea muuta kuin kypsiä aikuisia ja tuntuvat jääneen teinin tasolle henkisesti. Keski-ikäiset nuorisotyönohjaajat kiukuttelevat, syrjivät eri tavoin ajattelevia työkavereita ja kovaäänisesti tuittuilevat kuin teinit. Oma tapa nähdä maailma on ainoa oikea ja ainakin meillä nuorisotyönohjaajat valittavat, kuinka heidän "merkittävää osaamista kasvatuksen ammattilaisina ei ymmärretä", kun suuret päätökset tehdään johdossa korkeammin koulutettujen toimesta. Teineille saatetaan hymyillä ja olla ystävällisiä, selän takana jauhetaan teineistä ja työkavereista todella rumasti. Toivon, että joku päivä olen vielä töissä, joissa työskentelen jonkun muun ammattikunnan kanssa.

Komppaan. Työskentelen tiimissä, johon kuuluu useita nuorisotyönohjaajia ja muutamia muun koulutuksen saaneita. Tiimikokouksissa nuorisotyönohjaajat keskustelevat maailman tappiin asti pohtiessaan mukasyvällisesti asioita. Joku kittaa kahvia, toinen limua ja pari ravaa tupakalla. Tulee mieleen yläasteajat ja aika usein yritän vaan keskittyä hillitsemään itseäni, etten pyörittelisi silmiä noiden keskusteluille. :'D