Mitä jos masennuksesta ei paranekaan?

Ei siitä välttämättä paranekaan ikinä. Äitini oli masentunut yli 40v. Kävi terapiassa ja söi lääkkeitä. Sai psykoosejakin useita. Mikään ei auttanut.

Minä en parane koskaan. Takana on kaksi pitkää terapiaa, yli kymmenen lääkekokeilua etc. Tässä kävi nyt näin.

Ei siitä aina parannu. Mäkin olen noin 30 vuotta jo kärsinyt enkä todellakaan usko parantuvani (vaikka asiantuntijat ovat toista mieltä).Mutta onhan olemassa paljon kroonisia sairauksia, joiden kanssa joutuu vaan elämään ellei sitten kuole.

Lievästi masentuneena voi kyllä elää.

Olen lukenut, että ne, jotka eivät masennu, eivät ole parempia sinänsä, mutta he vaan luonnostaan huijaavat itseään tulkitsemaan asiat positiivisesti. Ajattele sitä.

Koska olet sitä mieltä, että et voi parantua, on hyvin todennäköistä, ettet parannu. Olet jo päättänyt elää masennuksen kanssa loppuelämäsi. Ei sitä puolestasi kukaan pois voi nyppästä.

Mulle on suoraan sanottu monta kertaa eri ihmisen suusta, että paraneminen on minulle todella epätodennäköistä, joten hoidossa ja minun pitäisi keskittyä siihen miten elämästäni saisi mahdollisimman siedettävää.

Sairastuin siis jo pienenä lapsena ja mun masennus on lääkeresistentti. Nyt seuraavaksi kokeiltaisiin sähköhoitoa + infuusio. En ole vielä antanut suostumusta, koska haluaisin etsiä kokemuksia ym.

Mutta siis, aina ei vaan parannu. :/ Joskus se sitten on sitä, että saisi elämästä siedettävää ja että pystyisi elämään jotenkin. Ja en todellakaan paheksu niitä, jotka päättävät päättää päivänsä. Ei tämä ole ihmisarvoista elämää ja IM* ei ole mielestäni itsekästä.

*sensuuri

Jos epäilet itsekin parantumista niin tuskin tulet ikinä mielenterveysongelmasta parantumaan.

Sähköhoidon tulisi olla masentuneille pakollista, koska tilastollisesti ajateltuna sillä saavutettaisiin parempi hoitotulos kuin pelkällä lääkehoidolla

ateisti28 kirjoitti:

Sähköhoidon tulisi olla masentuneille pakollista, koska tilastollisesti ajateltuna sillä saavutettaisiin parempi hoitotulos kuin pelkällä lääkehoidolla

tuo on siitäkin näkökulmasta perusteltua, että iso osa itsemurhakuolemista voitaisiin välttää jos sähköhoito otettaisiin laajempaan käyttöön

Minulla alkoi masennus jo alakouluikäisenä n. 20 vuotta sitten. Välillä on parempia kausia, välillä huonompia. En itse usko ikinä täysin parantuvani eikä usko terapeuttinikaan. Tavoitteena tehdä elämästä jonkin verran parempaa, että sitä jaksaisi. Pitäisin terapeuttiani epäpätevänä, jos hän sanoisi, että täysi paraneminen on ihan mahdollista ja siihen pyritään. Ei se vain ole realistinen tavoite, kun masennus on näin kroonistunut. Jos nyt edes lievässä masennuksessa saatais olo pysymään tulevaisuudessa...

ateisti28 kirjoitti:

Sähköhoidon tulisi olla masentuneille pakollista, koska tilastollisesti ajateltuna sillä saavutettaisiin parempi hoitotulos kuin pelkällä lääkehoidolla

Tuhotaan vaan samalla ihmisen muisti. Hirveen kiva. Lisäksi nukutuksella on riskinsä.

Ikää nyt 28 ja sairastuin ollessani 14-vuotias. En usko paranevani eikä usko kukaan muukaan. Tän kanssa pitää vain elää. Parempi hyväksyä asia kuin väkisin yrittää hampaat irvessä parantua.

Paljon parempi hoito josta pitäisi puhua ja joka on toimiva jos depressio on enemmän kuin lievä on psilosybiilisten aineiden käyttö ja ketamiinisuihke mutta sitten haasteellisempaa jos laitettu vääriä diagnooseja ja vääriä lääkkeitä jotka estävät toimivan hoidon mutta ihan luonnosta löytyy näitä sieniä mutta jos sieniä ei tunnista voi tulla väärä sieni mutta jos löytää oikeita ja osaa käyttää niin sekin on erittäin toimivaa ja piristää

"voi parantua" tarkoittaa nähdäkseni sitä, että on olemassa mahdollisuus, että parantuu. Parantuminen ei siis ole varmaa, eikä välttämättä edes todennäköistä, mutta kuitenkin mahdollisuus on olemassa.

Täten kallistuisin sen kannalle, että psykoterapeuttisi on täysin oikeassa väittäessään, että "voi parantua", mutta ei se silti tarkoita, että koskaan parantuisit.

Vierailija kirjoitti:

Koska olet sitä mieltä, että et voi parantua, on hyvin todennäköistä, ettet parannu. Olet jo päättänyt elää masennuksen kanssa loppuelämäsi. Ei sitä puolestasi kukaan pois voi nyppästä.

Haluan tarkentaa, että tarkoitin noilla muuttumattomilla asioilla persoonaani ja ulkokuortani. Niitä en saa muutettua. Tokikaan en tiedä, minkälaista on olla terve ja pullikoinko tietämättäni vastaan periaatteella tuttu helvetti/tuntematon taivas - jos näin niin toivon että pääsen kohti sitä taivasta. Haluan todella tästä sairaudesta eroon, mutta syyt sairauteen ovat stabiilit, sitä tarkoitin.

AP

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet on luusereita. Kunnolliset ihmiset eivät lannistu vastoinkäymisistä.

Pakko vastata tähän. Tiesitkö että masennus on tunnollisen ihmisten sairaus. Kun on liikaa paineita masentuu

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet on luusereita. Kunnolliset ihmiset eivät lannistu vastoinkäymisistä.

Ei pitäisi ruokkia trolleja, mutta näin ihan pakko kuitenkin kommentoida. Ei sillä että tuskin kukaan muukaan tuosta loukkaantuisi, mutta saa olla aika päävikainen jos saa nautintoa siitä että haluaa loukata jotain.

Jatketaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet on luusereita. Kunnolliset ihmiset eivät lannistu vastoinkäymisistä.

Pakko vastata tähän. Tiesitkö että masennus on tunnollisen ihmisten sairaus. Kun on liikaa paineita masentuu

Kunnon ihmiset kestävät paineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet on luusereita. Kunnolliset ihmiset eivät lannistu vastoinkäymisistä.

Ei pitäisi ruokkia trolleja, mutta näin ihan pakko kuitenkin kommentoida. Ei sillä että tuskin kukaan muukaan tuosta loukkaantuisi, mutta saa olla aika päävikainen jos saa nautintoa siitä että haluaa loukata jotain.

Jatketaan.

En ole trolli. Olen oppinut siihen että ihmisiä kuolee ja vaikeuksia tulee jokaiselle kohdalle. Niistä täytyy vaan mennä yli. Inhoan ruikuttajia jotka antavat periksi ja jäävät kotiinsa valittamaan ja elämään muiden rahoilla. 

Vastenmielisiä toisten ihmisten hyväksikäyttäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet on luusereita. Kunnolliset ihmiset eivät lannistu vastoinkäymisistä.

Ei pitäisi ruokkia trolleja, mutta näin ihan pakko kuitenkin kommentoida. Ei sillä että tuskin kukaan muukaan tuosta loukkaantuisi, mutta saa olla aika päävikainen jos saa nautintoa siitä että haluaa loukata jotain.

Jatketaan.

En ole trolli. Olen oppinut siihen että ihmisiä kuolee ja vaikeuksia tulee jokaiselle kohdalle. Niistä täytyy vaan mennä yli. Inhoan ruikuttajia jotka antavat periksi ja jäävät kotiinsa valittamaan ja elämään muiden rahoilla. 

Vastenmielisiä toisten ihmisten hyväksikäyttäjiä.

Entä minä, jolla alkoi jo vauvana/taaperona? Mulla siis psykoottinen masennus. Ekat muistot on hallusinaatioita. Eipä ollu sillon vielä mitään traumoja/menetyksiä. Synnyin siis ruikuttajana?