Enpä ollu taas mallikelpoinen äiti.

Nyt kuin teillä on siistiä niin huomennahan voit sitten relata ja olla enemmän lapsen kanssa.

Sama homma, en ole paljoa lapsen kaa tänään aktiivisesti ollut. Otin kyllä mukaan ruoanlaittoon ja siivoukseen, mut siinäkin meni hermot. Toi 2v uhmaikäinen on aivan mahdoton, mitään ei tottele, kaikkeen sanoo ei, vinkuu koko ajan mä haluun sitä, mä haluun tätä, kun annan niin itkee ett ei haluukaan. juoksee karkuun joka välissä, jouduin kantamaan sekä lapsen että kauppakassit kotiin kun vaan juoksi pitkin rappua.



hermot mennyt tänään monta kertaa... tuntuu välillä etten oikeasti enää jaksa ton kanssa... Vaikka rakastankin lastani enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa.

Ei taida olla kovin kiva alku päivälle lapsella :(. Parin päivän takainen keskustelu...



Lapsi tasan 4 vee: Äiti oletko sä mulle vihainen?

Minä: Tiiätkö mitä tarkoittaa sana aamuäreä? Se tarkoittaa sitä että äiti on aamulla usein tosi kiukkuisella ja äreällä tuulella kun on herännyt. Isi ei ole aamuäreä ollenkaan..

Lapsi: Minäkään en ole!

Minä: Et niin, sinä ja isi ette ole.

Lapsi: Mulle tulee paha mieli kun sä oot sellainen. Lohduta mua.



Sit halittiin hetki. En tiedä miten sitä sais aamulla vähän pirteämmän vaihteen päälle.

Meillä kyllä tuon ikäinen keksii omaa tekemistä, on jo tottunut siihen ettei äiti ole koko ajan leikittämässä ja mielestäni paljonhan sinä hänen kanssaan touhusit, harvoilla on edes tuota aikaa touhuta lasten kanssa



Eikä aina voi jaksaa, eikä tarvitsekkaan!



Meillä 3v on kyllä paljon leipomassa, tekemässä ruokaa, siivomassa ja auttaa tyhjäämään tiskikonetta. On aivan innoissaan kun saa olla äidin pikkuapuri.



Luulisi kuitenkin olevan hyvä olo, kun on siisti talo, niin lapsenkin on mukavampi siellä asustaa ja touhata.



Tutkitustihan lapselle riittää 30 tiivistä vuorovaikutusta päivisin, tietysti tähän lisätään kaikki muu yhdessä olo.

Mulla kun ei ole äitikavereita, tää palsta toimii mulle jonkinlaisena purkupaikkana. Välillä mietin, oonko ihan hullu natsi. Jotenkin vapauttavaa huomata täällä, että en ole maailman ainut äiti (jolla ei ole mitään sekopäädiagnoosia) joka joskus alenee tälle tasolle.



Mä pelkään, että mä tuhoan mun lapsen tällasella. Kamalaa ajatella, että noin pieni joutuu pohtimaan, onko äitille rakas. En voinu lapselle anteeksi pyytäessäni muuta sanoa, kuin että aikuisetkin joskus tekee tyhmästi.



Joo, huomenna ei saa sama toistua. Siis ajoissa nukkumaan ja huomenna ei velvollisuuksia.



ap

Lapsi on myös 3-vuotias. Hän tykkää mm. auttaa tavaroiden siirtämisessä kauppakasseista jääkaappiin - tänään karjaisin hänelle, että " mene nyt pois siitä, äiti laittaa nämä ruoat nyt yksin" . Paha mieli tulee itselle jälkikäteen.

vähän kiukkuinen, en ole oikeasti sinulle mistään vihainen vaan rakastan sinua eniten maailmassa" ... En tiedä ymmärtääkö 3-vuotias tuota mutta ainakin haluan uskoa niin. T. Se joka kirjoitti kauppakasseista

ja lapsi olisi innolla halunnut mukaan, mutta en päästänyt, mikä nyt ei ollu kovin fiksua. Käytännössä lapsi leikki koko päivän parvekkeella, minne on suora n' äköyhteys keittiöstä. Välillä katsoi jotain lastenohjelmaa. Oon joskus miettiny, että pelottavan hyvin toi mun lapsi leikkii yksin. On tottunu siihen, et oon toisinaan hyvin passiivinen.



ap

Ja lapset kyllä ihmettelevät muitakin asioita, ei lapsesi varmasti enää huomenna mieti että onko sinulla hyvä olla hänen kanssaan!



Itse olen löytänyt hyvän keinon joka (ainakin melko usein) toimii:

kun olen kiukkuinen ja hermostunut, meillä on keittiössä pieni lasipurkki jossa on lappuja joille on kirjoitettu tuttuja lastenlauluja. Jos kiukultani suinkin kykenen, poimin äkäisesti purkista lapun ja alan laulaa ko. laulua. Ihan oikeasti pinna löystyy väkisinkin pari minuutin päästä kun on laulanut Piippolan vaaria tai Vaahteramäen Eemeliä.. :)

Heh, siitä tulikin mieleeni.



Illalla kun istuttiin sohvalla, tyttö käski laulaa Minä olen pikkupoika posteljoon, koska sitä vaari aina laulaa. Lauloin laulun, niin tyttö sanoi ihmeissään " Tuotako vaari tarkoittaa." :D



Mulle tulee siitä ärjymisestä moraalinen krapula heti sekunti sen jälkeen. Yritän aina selittää, että äiti ylireagoi kun on pipi/väsyny tms, että äiti ei komentanut oikein kun tyttö ei totellut. Kummaa, että silti päästän saman tapahtumaan samankin päivän aikana moneen kertaan.



ap

Olet taatusti hyvä äiti lapsellesi! Kukaan ei voi välttyä tunteenpurkauksilta, ja on hyvä että selität lapselle että äiti on väsynyt tms.

Ihmisiä tässä ollaan, ja sellaisiksi ne meidän pienet lapsetkin kasvavat! :)



t. 10

" äiti, ethän ole enää vihainen minulle?



ole iloinen minusta?"





mitäpä siihen äiti kyyneliltään sanomaan... ihan heti en kyennyt, piti nielaista...