Miten suhtaudut sinua kiusanneeseen ihmiseen?
Entä miten, jos tämä kiusannut on samasta perheestä?
Kommentit (33)
No yksi minua aikaisemmin kiusannut ihminen on nykyään alaisenani. Hön kiusasi aikanaan kun oli urani alkuvaiheessa hierarkiassa ylemmällä asteella. En suhtaudu mitenkään erityisesti., eikä sellaiseen ole meillä töissä aikaakaan. Tiedän hänen rajoituksensa siinä kuin muidenkin alaisteni rajoitukset, noin suurin piirtein. Hän tietää kyllä itsekin, että olen edennyt paljon häntä pitemmälle ja pidemmälle kuin hän tuoee koskaan pääsemään.
Aika nihkeästi suhtaudun ja välttelen.
Ystävällisesti tietenkin. Ei hänen mielen ongelmansa liity minuun mitenkään.
En tervehdi jatkossa enkä vastaa jos puhuttelee.
Kasvoin aikuiseksi ja ymmärsin itse olleeni ikävä vasikka joka haki koulussa ylemmyyden tunnetta kertomalla muiden tupakoinnista ja tekemättömistä läksyistä. Nyttemmin olisin itsekin kiusannut sitä nuorempaa itseäni.
Toivon jokaisena elinpäiväni hänelle syvää kärsimystä, mieluiten kalvavan sairauden kautta (kiusasi minua sairaudesta). Samoin läheisilleen. Sairautta, kärsimystä, kuolemaa. Ja lopulta ikuista kadotusta.
Vierailija kirjoitti:
Toivon jokaisena elinpäiväni hänelle syvää kärsimystä, mieluiten kalvavan sairauden kautta (kiusasi minua sairaudesta). Samoin läheisilleen. Sairautta, kärsimystä, kuolemaa. Ja lopulta ikuista kadotusta.
Sun elämä kuulostaa tosi kivalta.
Kannattaisko kokeilla jotain muuta kun vihaamista päivästä toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon jokaisena elinpäiväni hänelle syvää kärsimystä, mieluiten kalvavan sairauden kautta (kiusasi minua sairaudesta). Samoin läheisilleen. Sairautta, kärsimystä, kuolemaa. Ja lopulta ikuista kadotusta.
Sun elämä kuulostaa tosi kivalta.
Kannattaisko kokeilla jotain muuta kun vihaamista päivästä toiseen?
Sori ei kannata. Ikävää että osui ja upposi.
Päällimmäinen tunne on vahingonilo. Minua kiusanneet eivät ole juuri elämässänsä menestyneet tai sitten ovat kuolleet pois.
No ei sellaista vastenmielisyyttä oikein voi unohtaa tai jättää huomiotta. Ollaan hyvin erilaisia ihmisiä. Ihmettelen, että jos ei pidä minusta, miksei voinut vaan jättää rauhaan?
Epäilen, että en tule juurikaan suremaan hautajaisissa. Ihmetys ehkä vallitsevin tunne.
Mä olen sitä mieltä,että oli oikein,että mua koulukiusattiin.
Välttelen, kun saan tilaisuuteni, maksan velat ja korot. Niin olen niin tehnyt, joten kannattaa harkita tekemisiään. Huonolla tuurilla takkiinsa ottaa vähemmän syyllinen, mutta joku aina maksaa, joten älä, ettei paha lähde kiertoon.
Vierailija kirjoitti:
Välttelen, kun saan tilaisuuteni, maksan velat ja korot. Niin olen niin tehnyt, joten kannattaa harkita tekemisiään. Huonolla tuurilla takkiinsa ottaa vähemmän syyllinen, mutta joku aina maksaa, joten älä, ettei paha lähde kiertoon.
Minulla on sama suhtautumistapa. Valitettavasti omaan erittäin hyvän muistin ja kostan kokemani vääryyden tilanteessa, jossa vääryyden tekijä ei välttämättä osaa enää yhdistää asiaa siihen. Toki en riko lakeja.
En osaa antaa kovin helposti anteeksi räikeitä vääryyksiä.
Tiedän, että pahimmilla on persoonallisuushäiriö. Pidän häiriintyneinä. Onneksi eivät ole paljon elämässäni enää, eli en ajattele heitä.
Potkaisen kasseille aina kun tulee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Toivon jokaisena elinpäiväni hänelle syvää kärsimystä, mieluiten kalvavan sairauden kautta (kiusasi minua sairaudesta). Samoin läheisilleen. Sairautta, kärsimystä, kuolemaa. Ja lopulta ikuista kadotusta.
En ihmettele, olet sairas mieltäsi tämän perusteella. Mikäs muu sairaus sinulla on? :)
Ompas täällä katkeraa porukkaa, huomaa että mennyt ihon alle pieni kiusanteko. 🙀
En jää vellomaan vanhoissa asioissa vaan elän omaa elämääni. Kiusaaja ei ole sen arvoinen, että antaisin hänen vaikuttaa nykyisyyteen. Suhtautuisin viileän neutraalisti. Puhuisin hänen kanssaan sen mikä on pakko ja hyvän tavan mukaista mutta muuten hän olisi minulle pelkkää ilmaa.