Onko muita joilla oikeaa surua?
En viitsi kertoa enempää, mutta tää läheisen syövän tuoma ahdistus tuntuu musertavan mut.
Kommentit (16)
Dementiaa, sokeutumista, elinikää itsellä ja läheisillä max 20v, lapsilla samat perinnölliset taudit, rappioalkoholismia, velkavankeutta, rintasyöpää, aivokasvaimia, ja mitäs vielä, luonnollisia kuolemia ja ystävillä omat ongelmansa.
kamppailevat elämän ja kuoleman välillä. Itku silmässä luen näitä ja omat surut ja murheet saa jotain perspektiiviä. Kaikillahan jotain murhetta aina silloin tällöin on, ja tänään olin masentunut lähinnä sen takia kun meillä taloudellinen tilanne on niin heikko. Ehkä oli tarkoitus, että luen tämän viestiketjun, että ymmärtäisin miten kamalaa olisi kuitenkin menettää tuo ihana tyttäreni, mieheni tai joku muu läheinen ihminen. Elämää ei voi korvata kukaan. Jumalan siunausta niille jotka sitä haluavat vastaanottaa.
sisareni sairastaa erittäin vakavaa lihasrappeumaa jota eilo pystytty selvittämään...elinennuste on max 3vuotta.hän vasta 24vuotias:/ yhtäkkiä sairastunut,ei mitään hoitoa ole vielä kehitetty,tätä sairaitta ei ole ennen tavattu suomessa näin nuorella ihmisellä koskaan.
Mahassani myllertää kauan odotettu vauva viimeisillä raskausviikoilla mutta hän ei ole terve...
Ja samaan aikaan äitini lonkkaleikkaus (paha reuma,äitini vasta 49v...) meni perseelleen ja nyt hän on maannut kuuakuden jo sairaalassa...
olen vakavasti ja parantumattomasti sairas ja tulevaisuus pelottaa/ahdistaa.
(Mä olin surrut töihinlähtöä ja 1-vuotiaan hoitoonlaittamista.)
voimia ja lämmin halaus kaikille teille.
sinulla lapsia. huoli lapsista on varmasti suuri, jos sinun on tosiaan aika tullut lähteä :(
on aivosyöpä, aggresiivisinta laatua. En tule ensi joulua näkemään sanoi neurokirurgi varovasti. Ärtyi vaan kun sohaistiin.
on aivosyöpä, aggresiivisinta laatua. En tule ensi joulua näkemään sanoi neurokirurgi varovasti. Ärtyi vaan kun sohaistiin.
on kaksi, alle kymmenvuotiaita. Olen jonkunlaisessa shokkitilassa vielä itsekin. Tuntuu kuin sydäntä revittäisiin rinnasta kun katson lapsiani ja tiedän että joudun heistä luopumaan ja joutuvat minut hautaamaan. Ei tällaista tuskaa mitä lasten puolesta tunnen voi järjellä ymmärtää.
mäkään en voi tuota diagnoosia uskoa/ymmärtää. Joka aamu herätessäni ensimmäinen ajatus on SYÖPÄ ja sitten kenellä? Ahdistavia herätyksiä.
teille sairauksien kanssa taisteleville. Elämä ei ole reilua.
Tässä jos missä huomaa, mikä elämässä on tärkeintä: läheiset.
Jos kuvioon liittyy pieniä lapsia, puhukaa heidän kanssaan. Kertokaa, että heistä tullaan jatkossakin pitämään huolta.
Päivä kerrallaan eteenpäin. Yrittäkää tarttua niihin hyviinkin hetkiin, joita kohtaatte. Pitäkää itsestänne ja läheisistänne hyvää huolta.
Kohtalotoveri
teille. Luin taman ketjun eilen ennen nukkumaanmenoa, itketti ja suretti teidan puolesta.
Nyt tuntuu etta oikein uhkun energiaa jota haluan lahettaa teille.