En mennyt miehen veljen hautajaisiin, olisiko pitänyt?

Vierailija:

kun vastassa on tekopyhä, todellisuuspakoinen hurskastelija, ei siinä kannata vastineita kirjoittaa.

Se aivorusina on näemmä liian syvällä naftaliinissa.

Idealismin voi toki nähdä todellisuuspakoisuutena, mutta kuvitelma siitä, että kyynisyys olisi ÄLYKKYYTTÄ ja ainoa tapa kokea todellisuus " oikein" , on osoitus yksinkertaisuudesta.

En tiedä, mikä aivorusina-naftaliini-sanailijan perimmäinen tarkoitus on (ehkä oikeuttaa oma negatiivinen asenteensa ja maailmankuvansa dissaamalla muita ja osoittamalla oikeasti asioista ja ihmisistä välittävät tahot hurskastelijoiksi?). Oma tarkoitukseni oli muistuttaa siitä, että myös sukulaiset voisi yrittää kohdata _ihmisinä_, vaikkei se aina ole helppoa ja synnytä välitöntä, antoisaa kohtaamista, vaan tuottaa ehkä tulosta vasta pitkän ajan kuluessa. Itse olen tämän tiedostaen päässyt jossain määrin yli moniin sukulaissuhteisiini aiemmin liittyneistä angsteista, vaikken edelleenkään nauti kaikkien sukulaisteni seurasta tai pidä kaikkiin yhteyttä. Olen kuitenkin esim. onnistunut aikuisiällä luomaan uudelleen (merkityksellisen) suhteen väkivaltaiseen isään ja moneen muuhun sellaiseen sukulaiseen, johon uskoin vielä teini-iässä pistäväni välit jossain vaiheessa varmasti poikki.

En enää muista numeroitani, oisko joku niistä ollut 45, sitten 48 jne.

(Ps. mikäli " hurskastelulla" viitattiin tosiasialliseen kristillisyyteen ja tekopyhyyteen, haluan sanoutua niistä irti, sillä en katsomukseltani edusta mitään uskontoa;)

jos menee avioliittoon, miehenkin sukulaiset lasketaan omiksi sukulaisiksi. Jos lähisukulaisista joku kuolee, oli kyse sitten omasta tai miehen suvusta, niin ei hautajaisista jäädä pois periaatteella, huvittaako vai ei. Sinne mennään, koska se kuuluu hyviin tapoihin eikä siitä syystä, pitikö toisesta erityisen paljon vai ei. Vaikka olisi millainen ajatusmaailma, tätä vaan ei voi kiistää. Ap ei osannut käyttäytyä korrektisti ja surullista on, että kukaan ei ollut opettanut sen vertaa tapoja. Jos kaikki maailmassa toimisi vain sillä periaatteella, että muista viis, kun minua ei huvita, ei tämä maailma ainakaan parempi paikka olisi. Hyvät tavat ovat aina kauniita, huonot eivät koskaan.

Minä esimerkiksi olen sellainen. Minua ei yhtään kiinnosta tehdä asioita vain siksi, että ne kuuluu hyviin tapoihin. Tervehdin kyllä, kiitän ja pyydän anteeksi, koska haluan tehdä niin, mutta joihinkin hautajaisiin en tosiaan mene, jos mua ei huvita, varsinkaan, jos en ole ollut ihmisen kanssa misssään tekemisissä. En ole ap.

Mutta suku oli kuulema supissut ja kauhistellut.

Siksi siis kysyn miksi oletetaan, että hautajaisiin osallistuu kumminkaimat ym, eihän sitä vainajaa kiinnosta kuka siellä juhlii.

ap

Ajattele miten helposti olisit välttänyt koko tilanteen: olis käynyt hautajaisissa (max 2h) ja se olis ollu siinä.

Hautajaisiin on korrektia osallistua etenkin noin läheisen sukulaisen kyseessä ollessa. Sillä osoittaa kunnioitusta vainajan läheisten surua kohtaan. Ottaa osaa. Mutta ilmeisesti ap ei ole ollu paikalla kun empatiakykyä on jaettu.

Jos ei halua hautajaisiin niin ei mene. En minäkään ole ollut mieheni tai omien mummojen ja enojen ja tätien ym. hautajaisissa, kun en ole ollut heidän kanssaan missään tekemisissä. Ihan sama, mitä sukulaiset keskenään supisevat.

Olihan kyseessä äitimme jota pitäisi kunnioittaa edes osallistumalla hautajaisiin.

Mutta näinhän on ettei väkisin.

Mutta meitä on moneen junaan.

yksi niistä on tuollaiset " sukukekkerit" . Ap, töppäsit pahasti. Minä ihmettelen, mitä sinun päässäsi liikkui, kun jäit pois.

Vierailija:

Jos ei halua hautajaisiin niin ei mene. En minäkään ole ollut mieheni tai omien mummojen ja enojen ja tätien ym. hautajaisissa, kun en ole ollut heidän kanssaan missään tekemisissä. Ihan sama, mitä sukulaiset keskenään supisevat.

Minusta on parempi olla pois, jos ei ole sukulaisten kanssa ollut missään tekemisissä. Ap teki ihan oikein.

mikset mennyt? Jos pidät yhtä miehesi kanssa, niin totta kai menet hänen lähisukulaisensa hautajaisiin.

Mitä teeskentelyä se on, että miehesi suree veljeään? Siellähän pitäisi olla sen miehen tukena, vaikkei veljestä välittäisi tuon taivaallista.

KASVA AIKUISEKSI!

Kyllä, hautajaiset ovat nimenomaan sellainen tilaisuus, johon osallistutaan. Silloin EI ajatella, mitä MINÄ haluan, vaan kunnioitetaan vainajaa, otetaan osaa omaisten suruun ja ennen kaikkea, ollaan TUKENA niille läheisille, joita suru eniten koskettaa. Itse en pienessä mielessänikään voisi kuvitella jääväni pois tilaisuudesta, joka koskettaa läheisintä ihmistäni, miestäni tuolla tasolla. Ja varmasti olisin hyvin, hyvin hämmentynyt, ihmeissäni ja surullinen, jos mieheni jättäytyisi rinnaltani vedoten ap:n tapaan siihen, ettei " sillä tyypillä mulle ollut mitään väliä, ja eihän se sitä itse tiedä, kuka hautajaisissa on" . Osallistumme hautajaisiin aina, jos meidät on niihin kutsuttu, vaikka kuinka kaukaisesta ihmisestä olisi kysymys.



Vaikka sukulaissuhteet tuntuisivatkin etäisiltä, ne ovat kuitenkin ihmissuhteita, jotka tavalla tai toisella seuraavat läpi elämän, sillä niistä ei pääse eroon samalla tavalla kuin tuttavista tai ystävistä. Sukulaisuus säilyy olemassaolevana tosiasiana, vaikka miten kieltäisi sukuyhteyden merkityksen. Aikuiselta ihmiseltä on todella itsekästä ja ajattelematonta käytöstä ajatella vain itseään tilanteessa, jossa vaaditaan erityistä empaattisuutta. Nuoret ja vielä monin tavoin ajattelultaan keskeneräiset tyypit ovat niitä, jotka vetoavat näihin " teen aina vaan silleen kuin itse haluan" -teeseihin ja unohtavat, että vaikka joku asia itselle saattaa olla YHDENTEKEVÄ, se saattaa jollekin toiselle merkitä VALTAVAN PALJON.

hengailua ole, hyvänen aika. Tuet miestäsi ja menet hänen veljensä hautajaisiin, jos sinulla on yhtään tapoja - jos ei ole, et mene. Ja näin nyt pääsi käymään. Ei todellakaan ole hautajaisvieraiden vika, jos he nyt ihmettelevät poisjääntiäsi.

Miksi ihmeessä olisi pitänyt mennä? En pitänyt hänestä, enkä pidä hänen sukulaisistaan.

itse menisin esim serkkujeni hautajaisiin, vaikken olisi heitä nähnytkään aikoihin. Minusta hautajaisiin ei mennä sillä perusteella että piti jostain ihmisestä, tai päinvastaisesti osoiteta mieltä sillä että ei mennä. Kaikilla ei ole hyviä tapoja ja kaikissa suvuissa ei pidetä yhtä tai arvosteta toisia, joten on ymmärrettävää että hiekkalaatikkoleikkejä jatketaan aikuisina sitten tällaisilla kinasteluilla.



Menisin myös mieheni lähisukulaisten hautajaisiin.

AP:n mieshän menikin.

ja eikö miehen tukeminen ole tärkeää?