Mitä tekisit jos oma lapsesi olisi ollut mukana hakkaamassa toista lasta (IL uutisesta tuli mieleen)

jos ei lapsi muuten tajua, niin ehkä sitten kun on itse saanut olla altavastaajana.

Pätkisin varmaan itse turpaan jos ei lapsi muuten tajua, niin ehkä sitten kun on itse saanut olla altavastaajana.

sori, mutta just sun lapses ON vaaravyöhykkeessä....

Perheessämme ei harrasteta väkivaltaa. Ap:n kysymys oli hypoteettinen. Jos oma lapseni esim. 10-vuotiaana jäisi kiinni toisen lapsen lyömisestä, minusta fyysinen kuritus ei olisi mitenkään huono idea. Kyllä tuohon mennessä on jo kaikki muut opetusmetodit käytetty.

Perheessämme ei harrasteta väkivaltaa. Ap:n kysymys oli hypoteettinen. Jos oma lapseni esim. 10-vuotiaana jäisi kiinni toisen lapsen lyömisestä, minusta fyysinen kuritus ei olisi mitenkään huono idea. Kyllä tuohon mennessä on jo kaikki muut opetusmetodit käytetty.

niin se on ihan yhtä "oikeutettu" "opettamaan" sitä kaveriaan vähän "fyysisellä kurituksella"... ETkö sä tajua, että just tosta asenteesta nämä tapaukset sikiää?

laita tämä sama muuallekkin taidat olla niitä harvoja älyllävarustettuja

olkkaa jomnpi kumpi se jolle voi kertoa ihan kaiken pelkäämättä rangaistusta

eli rankasu pitää olla inhimillinen ja oikeudenmukainen ja lapsen pitää se hyväksyä tai tulee vielä isompi rangaistus

noi oli tosi hyviä eivätkä rikkoneet rutiinejakaan

kaiken hyvän ja kivan voi ostaa lapsella ei ole rahaa?

jotenka maksuväline on urheilu, taiteilu ja hyvät numerot sekä päihteetön elämä

Nuorena en harrastanut urheilua niinkuin mieheni ja olin itse väärissä porukoissa. Joten joku harrastus on lapselle hyvä! Itse olen ajatellut että joku kontaktilaji voisi olla plussaa, jossa opitaan ettei muualla kuin matolla tappele kun ääliö, jota muut kaverit reeneissä ja valmentaja häpeäisi jos niin tekisi.



Jäähyt ei taida tehota enää isoon lapseen mutta ehdoton kännykkäkielto, tietokonekielto, kotiaresti, kukaan ei tule kylään kavereista, viikkorahat pannaan. Kun lapsi on vaan koulussa, harrastuksessa ja kotona ja yhteys kavereihin katkaistu määräajaksi niin pitäisi tehota.







oikeasti hyvä kommentti



laita tämä sama muuallekkin taidat olla niitä harvoja älyllävarustettuja

olkkaa jomnpi kumpi se jolle voi kertoa ihan kaiken pelkäämättä rangaistusta

eli rankasu pitää olla inhimillinen ja oikeudenmukainen ja lapsen pitää se hyväksyä tai tulee vielä isompi rangaistus

noi oli tosi hyviä eivätkä rikkoneet rutiinejakaan

kaiken hyvän ja kivan voi ostaa lapsella ei ole rahaa?

jotenka maksuväline on urheilu, taiteilu ja hyvät numerot sekä päihteetön elämä

tervepäisempiä viestejä kuin monilla muilla sivuilla

Mä olen kasvatuksessa käyttänyt paljon "miltä susta olis tuntunut jos sä olisit ollut se toinen?". On mielestäni tehonnut tosi hyvin etenkin kun olen oikeasti laittanut lapsen sitä pohtimaan. Nykyisin se sanoo jo pikkusisarelleenkin (2v) et miltä susta olis tuntunut jos MÄ olisin heittänyt SUA lelulla :D.



Musta kasvatus on ihan liikaa sitä että sanotaan mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä ja miksi. Pitäisi antaa lapsen itse pohtia sitä ja kokea ahaa-elämyksiä. Kun itse on sen oivaltanut niin on helpompi myös elää sen mukaan kuin pelkkien kieltojen takia.

Mielestäni toisen kakaran hakkaaminen on hyvä juttu. Kuka ihmisten kakaroita kaipaa?

Ainahan kiusaamista tulee olemaan, eikä se lopu vaikka ihmisestä kasvaa viisas aikuinen. Työpaikkakiusaaminen on aika yleistä.



Olin neljännellä kun me kiusattiin päivittäin yhtä poikaa, koko luokka oli hommassa mukana. Ja se on kerrassaan kamalaa.

En tiedä miten tietosia opettajat oli, mutta koskaan puhuteltu asiasta. Se tuntuu ihan hirveän pahalta.



Itsellä on 3 poikaa ja toivon ettei ne mene satuttamaan ketään. Esikoinen on sen verran fiksun tuntunen että pelkään jo nyt hänen kouluun menoa, vaikka osaakin toimia lapsiryhmissä niin saattaa joutua silmätikuksi.

Koitan olla lapsilleni semmonen "ystävä" että voisivat tulla juttelemaan jos jotain tapahtuu.

Sitä mielestäni tarkoitetaan kun puhutaan että on ystävä lapselleen.



Nuorena en harrastanut urheilua niinkuin mieheni ja olin itse väärissä porukoissa. Joten joku harrastus on lapselle hyvä! Itse olen ajatellut että joku kontaktilaji voisi olla plussaa, jossa opitaan ettei muualla kuin matolla tappele kun ääliö, jota muut kaverit reeneissä ja valmentaja häpeäisi jos niin tekisi.



Jäähyt ei taida tehota enää isoon lapseen mutta ehdoton kännykkäkielto, tietokonekielto, kotiaresti, kukaan ei tule kylään kavereista, viikkorahat pannaan. Kun lapsi on vaan koulussa, harrastuksessa ja kotona ja yhteys kavereihin katkaistu määräajaksi niin pitäisi tehota.



Jos lapsen kanssa oleminen on vaan vaikeaa niin itse voisin jutella jonkun alan ihmisen kanssa.

Ollaan puhuttu ihan kaikesta eikä poika ole hävennyt tai arastellut mitään kanssani, mutta nyt poika haluaa selvästi jo pitää joitain asioita itsellään. Ihan pieniä asioita, esim. ei halua kertoa mitä kirjoitti viestissä kaverille (vaikka se olis tyyliin tuutko hakee mua huomenna kouluun) yms. Tämä on vasta alkua, kohta varmaan oman huoneen ovi pysyy kiinni ja poika on enemmän omissa oloissaan jne. Yritän kuitenkin olla ja jutella pojan kanssa niin paljon kuin mahdollista. Esim. iltaisin kun menen peittelemään niin poika usein pyytää viereen hetkeksi ja sitten siinä jutellaan ja halitaan. Saa nähdä missä vaiheessa sekin loppuu. Jotenkin pitäisi yhteys vielä pitää. Poika on myös tosi fiksu. Keskiarvo keväällä on varmasti reippaasti yli 9 ja kateutta on luokassa ollut, mutta toisaalta myös arvostustakin. Jos kiusaamista tulee toivon todella että kuulen siitä.

meidän poika oli mukana vähän vastaavassa mutta onneksi paljon vaisummassa tilanteessa.



Ja mä voin kertoa sulle, että kuria oli pidetty suhteessa lspen omaan kapasiteettiin siinä vaiheessa 8 vuotta, oikeaa ja väärää opetettu 8 vuotta, lapsen kanssa keskusteltu ja puhuttu huolista ja murheista 8 vuotta. Lapsi oli siis 8 vuotias. Silti meidän poika oli mukana tilanteessa, jossa yhtä poikaa tönittiin ja ehkä hakattiinkin ja ainakin pyörää hakattiin illalla koulun pihassa.



Ja mitäkö minä sitten tein. No sain asian selville sillä tavoin, että sen tönityn pojan äiti soitti minulle. Pojat olivat vielä ulkona ja lähdin siltä seisomalta hakemaan omani kotiin. keskusteltuamme ensin kahden poikani kanssa, vein hänet sen tönityn pojan kotiin pyytämään anteeksi. Sitten keskustelimme vähän lisää ja selville saamieni juttujen perusteella katsoin viisaimmaksi soittaa luokan opettajalle kertoakseni tarinan hänellekin. Jutussa oli nimittäin mukana vain yhden luokan poikia, mutta jo minun tietämäni mukaan aika monta. Oman poikani panin kotiarestiin ja tutkittiin hieman, mitä väkivallasta voi seurata ja miten joutuu korvausvaastuuseen toisten polkupyöristä ja julkisesta omaisuudesta ja miltä mahtaisi tuntua kun itse on moisen kohteena.



Tosin kävi sitten ilmi, että luokan kaikki pojat kyllä tiesivät, miltä tuntuu myös olla kiusamisen kohteena. Koulussa asiaa selviteltiin ja osoittautui, että siellä oli meneillään kierre, jossa kaikki kiusasivat ja tönivät ja ptkivat vuoron perään kaikkia. Ei ollut yhtä selvää uhria eikä kiusaajaa, vaan kaikki olivat molemmissa rooleissa.



KOulussa järjestettiin ensin kaikkien vanhempien tapaaminen asiasta ja sitten vanhempien ja lasten yhteinen tapaaminen, joissa sovittiin pelisäännöistä ja kierten lopettamisesta. Ei se kyllä täysin loppunut, ainakaan ennen kuin oma poikani siirtyi luokalta pois noin vuoden tämän jälkeen, mutta rauhoittui kumminkin.



Ja tässä oli mukana siis tosiaan koko luokka. Eivät ole mitenkään poikkeuksellisia lapsia - tilanne vain riistäytyi käsistä. Hirveää - ja kaikkien vanhempien PITÄÄ varautua siihen. Vaikka miten olisi opetettu oikeaa ja väärää ja pidetty kuria ja annettu rakkautta.