Mistä voisin selvittää, miksi minusta ei pidetä?
Minulla on useampikin vihaaja ja ilmeisesti minusta puhutaan pahaa. Ärsyttävää, kun oon melkein koko elämäni yrittänyt miellyttää ihmisiä ihan vilpittömästi ja parhaan kykyni mukaan, mutta sen sijaan ihmiset inhoavat minua.
Oma veikkaukseni on sellainen, että ihmiset haistavat minussa jonkun heikkouden, joten inhoavat minua siksi. Myöskin uusien kavereiden löytäminen on lähes mahdotonta samoin kuin parisuhteenkin löytäminen. Se, että on kiltti, kohtelias, siisti, asiallinen, kunnollinen ja luotettava (nainen), eivät riitä, vaan saan osakseni dissausta kaikilla rintamilla. Erityisesti naiset eivät pidä minusta ja miehille olen kuin ilmaa.
Olisiko ideoita siis?
Kommentit (36)
Ideoita on sen verran, että muuta käytöstäsi.
On hyvä olla kohtelias, mutta liika kohteliaisuus on ärsyttävää, se suorastaan pilaa ihmissuhteita.
Muuta käytöstäsi tavanomaisemmaksi, edes hiukan samalaiseksi kuin muillakin ihmisillä.
Seuraa, miten muut toimivat ja elävät ihan arkipäivässä.
Ei elämän tule olla jonkin oppikirjan mukaista, vaan sellaista millaista se arkielämässä suurimmalla osalla ihmisiä on, joka ikinen päivä. Miten he elävät ja saavat ystäviä ja parisuhteita?
Veikkaus: yrität miellyttää kaikkia, et ole oma itsesi, olet teennäinen.
Teetä kyselytutkimus, johon voi vastata anonyyminä.
No se miellyttämisenhalu. Ihmiset haluaa tasavertaista seuraa, eikä mitään miellyttäjää. Miellyttäjät vaativat muita pitämään heistä ja se on rasittavaa.
Kysymys kuului:
MISTÄ VOISIN SELVITTÄÄ, miksi minusta ei pidetä?
Ei tarvitse arvailla Miksi vaan Mistä.
Ja voisiko se olla myös ihan päässäsi, että luulet kaikkien inhoavan sinua? Noin vuosi sitten olin itse todella ahdistunut ja epävarma itsestäni. Ajattelin kaikkien inhoavan minua, jos joku ei moikannut mietin mitä olen tehnyt. Huh kun käy ahdistamaan jo muistelukin.. Onneksi päässyt niistä tuntemuksista eroon ja opetellut itse tykkäämään itsestäni ja antanut anteeksi mokailut.
Sinulle paljon tsemppiä kesään, varmasti on monia ketkä sinusta tykkäävät 💕 ylempänä olikin jo hyviä pointteja, että liika miellyttämisenhalu voi kaikottaa ihmisiä.
Helppo. Ihmiset yleensä hakevat vahvitusta sille, mitä itse ovat, missä itse arvostavat itseään. Eivät saa sinulta kaikua tähän.
Toisaalta - kun itse tietävät mitä tavoittelevat ja mitä elämältä odottavat, on mahdollista, että muistutat asioista, joita eivät arvosta/joissa ovat itse huonoja/eivät itse arvosta/ovat asioita, joita eivät hyväksy itsessään, kuten vaikka kunnianhimottomuus.
Edellisistä syntyykin jo aika hyvä resepti sille, miksi jostakusta ei pidetä. Joko tämän jonkun pitäisi kehua/arvostaa jotakuta tietyistä asioista tai saavutuksista tai sitten olla tätä itse.
Suun ongelma on se etttä se kehä sun ympärilllä onkin kaventunutt vain yhdeksi pisteeeksi. Ja se olet siiinä joka haluaa aina ollla se piste lauseen lopussa?
Minulla on ystävä, joka luulee, että suurin osa ihmisistä ei pidä hänestä. Hän on väärässä. Suurin osa ihmisistä ei kiinnitä häneen mitään erityistä huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Suun ongelma on se etttä se kehä sun ympärilllä onkin kaventunutt vain yhdeksi pisteeeksi. Ja se olet siiinä joka haluaa aina ollla se piste lauseen lopussa?
Elämä onn dialogia.
Vierailija kirjoitti:
Teetä kyselytutkimus, johon voi vastata anonyyminä.
Miksi anonyymina? Mua ei haittaa negatiivinen palaute naamatustenkaan, kunhan se on rakentavaa.
Just juttelin yhden tutun Suomessa asuvan italialaisen kanssa, joka vaikuttaa supersosiaaliselta ja järjestää illanistujaisia pari kertaa kuussa. Se valitti, että jos hän ei itse näkisi vaivaa, niin kukaan muu ei järjestäisi mitään tai kutsuisi häntä mihinkään. Lisäksi ihmetteli, ettei ihmiset ikinä edes kiitä lähtiessään.
Eiköhän ongelma ole se, että et vaan itse ole tarpeeksi aktiivinen. Mäki ennemmin odotan, että mut kutsutaan, koska se olisi "todiste" siitä, että mun seura on ylipäänsä haluttua. Omasta epävarmuudesta se johtuu ja sitä on vaikea muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
No se miellyttämisenhalu. Ihmiset haluaa tasavertaista seuraa, eikä mitään miellyttäjää. Miellyttäjät vaativat muita pitämään heistä ja se on rasittavaa.
Hmm, voi tuo olla myöskin totta. Kieltämättä tietty miellyttäminen ja muodollisuus tuovat etäisyyttä ihmisten välille. Siltikin itse olen sellainen, että jopa sellainen jenkkityylinen kohteliaisuus tekee mut todella hyväntuuliseksi ja onnelliseksi, vaikka se olisi täysin feikkiä. Mä vain pidän sellaisesta iloisuudesta ja siitä, että ihmiset vähäsen tsemppaavat toistensa vuoksi, vaikka eivät haluaisikaan tutustua lähemmin. Toki on sitten mukavaa, että on niitä muutamia lähimpiä, joiden kanssa on täysin "paljaasti" oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se miellyttämisenhalu. Ihmiset haluaa tasavertaista seuraa, eikä mitään miellyttäjää. Miellyttäjät vaativat muita pitämään heistä ja se on rasittavaa.
Hmm, voi tuo olla myöskin totta. Kieltämättä tietty miellyttäminen ja muodollisuus tuovat etäisyyttä ihmisten välille. Siltikin itse olen sellainen, että jopa sellainen jenkkityylinen kohteliaisuus tekee mut todella hyväntuuliseksi ja onnelliseksi, vaikka se olisi täysin feikkiä. Mä vain pidän sellaisesta iloisuudesta ja siitä, että ihmiset vähäsen tsemppaavat toistensa vuoksi, vaikka eivät haluaisikaan tutustua lähemmin. Toki on sitten mukavaa, että on niitä muutamia lähimpiä, joiden kanssa on täysin "paljaasti" oma itsensä.
Miellyttämisessä on mukana nöyristelyä ja alistuneisuutta, jota ei ole sun kuvailemassa teennäisessä kohteliaisuudessa. Ne korostetun iloiset ja kohteliaat haluaa ottaa muut mukaan heidän tunnetilaan. Riippuu sitten ihmisestä onnistuuko se.
Vierailija kirjoitti:
Helppo. Ihmiset yleensä hakevat vahvitusta sille, mitä itse ovat, missä itse arvostavat itseään. Eivät saa sinulta kaikua tähän.
Toisaalta - kun itse tietävät mitä tavoittelevat ja mitä elämältä odottavat, on mahdollista, että muistutat asioista, joita eivät arvosta/joissa ovat itse huonoja/eivät itse arvosta/ovat asioita, joita eivät hyväksy itsessään, kuten vaikka kunnianhimottomuus.
Edellisistä syntyykin jo aika hyvä resepti sille, miksi jostakusta ei pidetä. Joko tämän jonkun pitäisi kehua/arvostaa jotakuta tietyistä asioista tai saavutuksista tai sitten olla tätä itse.
Näin se varmasti meneekin. Tosin itse olen ihan melko kunnianhimoinen ollut ainakin aiemmin. Nykyään olen normikansalainen, mutta en mikään tehopakkaus tai supersuorittaja kuitenkaan. Ainakin yksi ystäväni on juuri sellainen, että haluaa itse ihailua tai sitten ihailtavan; muuten hän ei oikein ole kiinnostunut ihmisistä. Olen ollut niitä molempia hänelle, tosin avioeroni myötä minusta tuli hieman liian tarvitseva varmaankin, joten pisteeni laskivat sen myötä hänen silmissään, eikä hän enää halua pitää entiseen tapaan yhteyttä.
Ehkä vaan olet se kaksikielinen käärme joka puhuu kaikista pahaa selän takana ja keksii itse loput, joilloin sinuun ei voi luottaa.
Tai super miellyttäjä joka on jo mainittu.
Itse sen tiedät.
Mulla on lähipiirissä tämmöinen. Ottaa omien lasten seuraksi jonkun toisen lapsen yökylään ja seuraavalla viikolla levittää tietoa kuinka lapsen äidin piti päästä h**raamaan. Että niin hyvä "ystävä"
Sinänsä jännää, että niitä aidosti välittäviä ihmisiä on todella vähän. Äitinikin on hyvin lyhytpinnainen, jiten jos mulla on joitain huolia elämässäni, en voi niitä hänen kanssaan käydä läpi, sillä hän ei vain jaksa tai ole kiinnostunut. Sen sijaan olen itse ollut hänen parisuhdekriisitukenaan jostain noin 13-vuotiaasta lähtien.
Paras naispuolinen ystäväni on vähän vastaava; hän hakeutuu seuraani enemmän silloin kun hänellä on vaikeaa, mutta jos hän saa yhtään varakkaampaa/silmäätekevämpää seuraa, niin unohdun välittömästi.
Täysin vieraat ihmiset suhtautuvat minuun jotenkin nyrpeästi yleensä ja siihen en tiedä syytä lainkaan, vaikka olen siisti, puhdas ja kohtelias. Monet katsovat minua jotenkin "nenänvarttaan pitkin" syystä, jota en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vaan olet se kaksikielinen käärme joka puhuu kaikista pahaa selän takana ja keksii itse loput, joilloin sinuun ei voi luottaa.
Tai super miellyttäjä joka on jo mainittu.Itse sen tiedät.
Mulla on lähipiirissä tämmöinen. Ottaa omien lasten seuraksi jonkun toisen lapsen yökylään ja seuraavalla viikolla levittää tietoa kuinka lapsen äidin piti päästä h**raamaan. Että niin hyvä "ystävä"
En ole lainkaan tuollainen. Olen sen sijaan diplomaattinen. En harrasta juoruilua ja mua kiinnostaa muutenkin enemmän asiat kuin ihmisten aivoitukset.
Ketjun aloittaja täydentää: mulla on periaatteessa aika heikot sosiaaliset taidot siinä mielessä, että en oikein osaa tulkita ihmisiä oikein. Joku naisten elekieli on mulle myös tuntematonta, siis se, miten hienovaraisesti pitäisi suhtautua ja tutustua (ja vaikla itse olenkin nainen). Oon aika suorapuheinen, mutta samalla hyväntahtoinen ja naiivi (vähän Asperger-tyyppinen).
Eiköhän kaikissa oo heikkouksia.. Joka muuta väittää on Feikki. Ehkä feikkejä on enemmän ihmisissä ku aitoja xD musta aina pidetään.. Mut mä en oikeen pidä tällä hetkellä ihmisistä xD