Lue keskustelun säännöt.
Kiintymysvanhemmuuden lapset
17.05.2020 |
Tulipa tässä mieleen kun luin KiVan vastaiskua Supernannylle. Minkälaisia on teidän tuntemat lempeän kasvatuksen lapset? Suurin osahan KiVan peräänkuuluttamaa vanhemmuutta on itsestäänselvyyksiä paitsi rangaistusten puute.
Oma kokemus on aika huono. Ehkä jotain poikkeusta lukuunottamatta kaikki lapset ovat kiusanneet, rikkoneet kaikkia sääntöjä eivätkä kunnioita aikuisia. Yhteistä näillä kaikilla on vanhemmat jotka eivät usko että heidän lapsi tekee mitään pahaa.
Omista lapsista uskon vaikka mitä mutta yleensä juuri nämä lapset houkuttelevat pahoille teille. Muutama esimerkki vaikka:
- kaupasta varastelu
- pihalta karkailu
- töniminen
- haukkuminen
Onko niin että lapset tekevät mitä vaan jos niitä ei rankaista vai mistä johtuu?
Kommentit (5)
Ei noista lapsista kukaan ole syrjäytynyt tai mielenterveysongelmainen, niiden kanssa on vaan aina joku tilanne päällä. Eikä tosiaan yksikään vanhempi tunnusta että heidän lapset on syyllisiä mihinkään, aina joku muu houkuttelemassa tai esim. kiusaaminen vaan kiellettiin. Hyviä valehtelemaan kyllä ne lapset on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi lukioikäistä, jotka olen kasvattanut näillä periaatteilla. Ei asuta Suomessa, joten ehkä kokemukset ovat sen vuoksi erilaisia. Lapseni ovat empaattisia, ystävällisiä, avuliaita, huumorintajuisia, fiksuja, aivan ihania nuoria. Vietämme edelleen paljon aikaa yhdessä ja voimme keskustella mistä vaan, saan edelleen halauksia joka päivä, vaikka ovat pahimmassa teini-iässä. Emme huuda toisillemme, asioista keskustellaan. Meillä on edelleen vahva kiintymyssuhde ja toinen meidän nuorista on lähdössä maailmalle. Häntä tulee ikävä, mutta tiedän että tulee pärjäämään, koska on saanut hyvät lähtökohdat elämään.
Mua olis siis kiinnostanut kuulla muiden kuin vanhempien vastauksia koska noi kaikki kuulostaa kovin tutulta. Ulkopuolisen silmille tilanne on ihan toinen. Fiksuudesta olen samaa mieltä, aikuisia sumutetaan ihan 6-0 aina tilaisuuden tullen.
AP
Hyvä tapa kasvattaa, kunhan ei mennä äärimmäisyyksiin, lapsella on selkeät rajat ja säännöt, ei tarkoitus ole olla lapsen ystävä, vaan vanhempi...
Ei mun lasten aikaan tainnut olla tietoakaan kiintymysvanhemmuudesta terminä, mut sen periaatteiden mukaan mä olen lapseni kasvattanut. Jokainen 9 lasta on korkeasti koulutettuja, osanneet aina puhua tunteistaan, ovat varustettuja terveellä itsetunnolla ja yhdelläkään ei ole mielenterveys tai päihdeongelmia. Kaikilla on ollut normaait itsenäistymis- ja tahtovaiheet mutta kaikesta on selvitty puhumalla ja kuuntelemalla.
Sit taas monet saman ikäluokan lapset (80-90luku) ovat syrjäytyneitä ja mielenterveysongelmaisia ja silloin tosiaan rankaistiin fyysisestikin vaikka se ei enää laillista ollutkaan.