Onko kenelläkään lapsuudestaan tällaisia kokemuksia?

Taitaa olla aika harvinaista mutta kiva kuulla että joskus noinkin päin.

Minua ärsytti vanhempieni tissuttelu. Eivät tosin sitä arkena liiemmin harrastaneet, mutta mökillä/juhlina ja silloin lapset olivat keskenään tai keksivät omia leikkejään.

Ehkä tämä on osasyy siihen, miksen itse juuriaan juo. En halua lapseni kokevan sitä samaa turhautuneisuutta, mitä itse koin. En saanut vanhempiini kontaktia, kun he olivat maistissa.

Meillä isä oli aina lempeä ja rauhallinen mutta juotuaan innostui välillä leikkimään ja hassuttelemaan enemmän. Tosin ei ottanut kovinkaan usein.

Isä oli lopulta ihan rappioalkoholisti. Hän oli tosin aina, sekä raittiina kausina että ryypätessä, lempeä meille lapsille. Mutta siitä huolimatta, lapsuus oli kyllä kovin turvatonta. Itse juon satunnaisesti, mutta en IKINÄ kehtaisi juopua lasteni nähden. Häpeäisin silmät päästäni, jos näin pääsisi käymään.

Aluksi kyllä, mutta enemmän alkoholia niin oltiin väkivaltaisia jopa lapsia kohtaan.

Yllätyin, kun viimeisessä lauseessa pidit tuota positiivisena.

Isä ei koskaan hakannut juotuaan alkoholia, vaan oli iloinen, lempeä ja rento. Meillä siis satunnainen juominen oli hyvä juttu.

Minulla 70-luvulla syntyneenä vain negatiivisiä kokemuksia isästä ja alkoholista.

Itseasiassa yhdistin vasta aikuisena isän vmäisen käytöksen viikonloppuihin, kun hän otti alkoa ja seuraavan päivänä sovittujen menojen perumiset yhdistin krapulaan vasta aikuisena myös.

Muistan kyllä, että äiti sanoi isälle ettei tarvitse enää ottaa, mutta vasta aikuisena linkitin isän käytöksen siihen, että hän oli useimmiten ottanut alkoholia tai oli krapulassa kun oli huonolla päällä.

Muistan myös yhden kerran kun olin sukulaisten keittiössä 7-vuotiaana vahtimassa, että isälle tehdään vain pieni paukku enää. Kuulostaa nyt surulliselta, että lapsena jollain tasolla ilmeisesti tiedostin asian laidan.

Muistan isän myös nukkuneen eteisen lattialla, koska hänellä oli huono olo. Oksentaneen kerran kun lähdettiin isä kuskina aamulla autolla.

On ihmisiä joille ei sovi alkoholi. Esim. Isäni. Hän ei juonut seurassa vaan pe ja la iltaisin kotona. Äidin puolella oli paljon alkonhuuruisia sukujuhlia, mutta me ei koskaan niihin menty. Äitini on absolutisti.

Nyt aikuisena olen tosi tarkka siitä, että otamme miehen kanssa 1-2 lasia lasten olleissa valveilla kotona kerran pari kuussa. Enemmän otetaan silloin tällöin sitten kodin ulkopuolella, kun nähdään ystäviä ja lapset ei ole todistamassa asiaa.

Krapulaa lapset eivät ole koskaan nähneet. Joskus juhlien jälkeen mies ottaa päiväunet ja jos lapset kysyvät kerron, että isiä väsytää, kun on juonut eilen olutta tms.

Luulen, että lapset menisivät paniikkiin, jos jompikumpi meistä vanhemmista nukkuisi eteisen lattialla huonovointisena yönsä. Häpeäisin itsekin sitä silmät päästä.

Molemmat pappani alkoholisteja. Itse en todellakaan sylje kuppiin, vaan työpaikan juhlissa ja ystävien seurassa juon. Mutta en halua olla humalassa lasten nähden.