Mikä tunne tuntuu viiltävän
Repivältä, terävältä kivulta rinnassa heijastaen mahdollisesti myös kaulan seudulle?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Surun tuska.
En tullut edes ajatelleeksi surua, repi sen verran ikävästi. Kiitos.
Kateus näyttää tällä palstalla repivän monia.
Jos tunne on fyysinen, mene lääkäriin. Tuollainen kaulaan säteilevä kipu voi kuulemma johtua sydänongelmasta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Minulla on rakkauteen liittyvä suru tuntunut tuolta. On ollut ihan fyysinen tunne.
Itku sitten vienyt sitä pois.
Sydänsuru on hyvin kuvaava, siellä ne minulla tuntuu.
Pelko ja ahdistus vatsan seudulla.
Faith kirjoitti:
Jos tunne on fyysinen, mene lääkäriin. Tuollainen kaulaan säteilevä kipu voi kuulemma johtua sydänongelmasta.
Tämä oli ihan tunneperäistä fyysisenä tuntunutta kipua. Kehossahan tunteet tuntuu. Kyvyssäni tunnistaa näitä on vielä joiltain osin petrattavaa.
Kaulassa on puhe. Olisitko halunnut sanoa jotain, mutta et sanonut?
Se viittaa vihaan siitä, että joku alistaa, tai sitten itsevihaan, että et kyennyt sanomaan.
Minulla äkillinen pelko on viiltävää. Se on kuin veitsellä halkastaisi.
Viha tuntuu setenkin leukapielissä, kun suu kiristyy.
Suru pusertaa kehon ja ryhdin kasaan, puristaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaulassa on puhe. Olisitko halunnut sanoa jotain, mutta et sanonut?
Se viittaa vihaan siitä, että joku alistaa, tai sitten itsevihaan, että et kyennyt sanomaan.
Täähän se ois.
Vierailija kirjoitti:
Kaulassa on puhe. Olisitko halunnut sanoa jotain, mutta et sanonut?
Se viittaa vihaan siitä, että joku alistaa, tai sitten itsevihaan, että et kyennyt sanomaan.
Tässä todella on hivenen totuutta. Tunne syttyi muistosta, jota en ole päässyt aiemmin käsittelemään kunnolla. Rajojani rikottiin (alistaminen->viha). Käsittelemättömien nuoruuden kokemusten vuoksi (näiden seurauksena: itseinho, minulla ei ole oikeutta, itsekunnioitusta eikä siitä johtuen rajoja) olin tuolloin kyvytön puolustamaan itseäni.
Voi hyvä tavaton, miten sokkeloinen ihmismieli voikaan olla.
Minäkin tunnen voimakkaita vanhoja muistoja kehossani. En siis ”tunne” sitä, vaan kehossa tulee reaktiot ilman emootiota.
Yleensä se on pelko. Se tuntuu kuin tsunami menisi kehon läpi, sellaiset aallot vyöryvät. Sama mun pelästyy pahast, mutta nyt vain ei tunne mitään. Sitten pitää keskittyä siihen muistoon ja antaa aaltojen vyöryä loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaulassa on puhe. Olisitko halunnut sanoa jotain, mutta et sanonut?
Se viittaa vihaan siitä, että joku alistaa, tai sitten itsevihaan, että et kyennyt sanomaan.Tässä todella on hivenen totuutta. Tunne syttyi muistosta, jota en ole päässyt aiemmin käsittelemään kunnolla. Rajojani rikottiin (alistaminen->viha). Käsittelemättömien nuoruuden kokemusten vuoksi (näiden seurauksena: itseinho, minulla ei ole oikeutta, itsekunnioitusta eikä siitä johtuen rajoja) olin tuolloin kyvytön puolustamaan itseäni.
Voi hyvä tavaton, miten sokkeloinen ihmismieli voikaan olla.
Jatkan vielä.
Lopulta ahdistava painontunne rinnassa levisi juuri tuoksi repiväksi tunteeksi josta Kyselinkin, ja suruhan se siellä. Suru sitä nuorta tyttöä kohtaan, joka joskus olin ja jota olen kaltoinkohdellen kantanut mukanani jo monen vuosikymmenen ajan.
Viha?