Mistä on syntynyt jokin sukunimi? Tuli nyt mieleen Ylen uutisia katsoessa.

Meidän suvussa se oli alunperin ihan vaan ytimekkäästi "jonkunpoika", jonka joku pakkoruotsittaja sitten muutti kirkonkirjoihin -soniksi.

Kysymys koskee siis lähinnä nimi, joilla on jokin erikoinen merkitys, kuten vaikkapa juuri Myöhänen tai Köykänen. Lötjösen merkityksestä ei ole mitään käsitystä.

*nimiä

Vierailija kirjoitti:

Kysymys koskee siis lähinnä nimi, joilla on jokin erikoinen merkitys, kuten vaikkapa juuri Myöhänen tai Köykänen. Lötjösen merkityksestä ei ole mitään käsitystä.

Tilojen nimiä on otettu sukunimiksi. Ja tilan nimi on varmaankin usein tullut jostain ympäröivään maastoon tai luontoon liittyvästä asiasta.

Sukunimet (Mikkola, Paikkala) on hakuteos, jossa kerrotaan sukunimien alkuperästä.

Savossa asui kerran miehet nimeltään Mönkkö ja Rytkö.

Heidän poikiaan alettiin kutsua Mönkkösiksi ja Rytkösiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys koskee siis lähinnä nimi, joilla on jokin erikoinen merkitys, kuten vaikkapa juuri Myöhänen tai Köykänen. Lötjösen merkityksestä ei ole mitään käsitystä.

Tilojen nimiä on otettu sukunimiksi. Ja tilan nimi on varmaankin usein tullut jostain ympäröivään maastoon tai luontoon liittyvästä asiasta.

Nuo -nen-loppuiset sukunimet ovat usein itäsuomalaisia, ja siellä sukunimiperinne on erilaista kuin Länsi-Suomessa. Itä-Suomessa oli pitkään kaskiviljelyä, jonka takia ihmiset liikkuivat enemmän eikä talojen mukaan otettu sukunimiä vaan sukunimi säilyi paikanvaihdoksesta huolimatta. Itäsuomalaiset sukunimet saattavat liittyä vaikkapa johonkin ihmisen ominaisuuteen. Toki sitten ovat periytyneet seuraaville polville.

Tuosta Sukunimet-hakuteoksesta löytyy selityksiä.

Lötjönen: vanha karjalainen ja savolainen sukunimi, nimelle ei ole esitetty selitystä. Arvioita mistä peräisin on nimi Vladimir -> karjalainen muunnos Volotja-> Lotja -> Lötjä/Lötjö jne. Lötjöttää tarkoittaa makaamista, lötjäke tai lötjäkkä tarkoittaa märkää, vetistä.

Pieni tiivistelmä sukunimikirjasta :D

Oma sukunimi on ollut alkujaan ruotsinkielinen, ja tilalle otettiin ihan vain keksitty suomenkielinen sukunimi, joka koostuu kahdesta luontosanasta.

Etelä-Pohjanmaalla asui hevoishuijari, joka oli kovasti kiinnostunut naisten tisseistä. Hänestä käytettiin pilkkanimeä Rinta-Juippi.

Seurakunnan ruotsinkielinen pappi ei tuntenut nimen oikeaa kirjoitusasua, ja kirjoitti huijarin sukunimen väärin kirkonkirjoihin.

Myöhemmin tämän huijarin jälkeläiset harjoittivat autokauppaa ympäri Suomen, hevoiskaupan taantuessa.

Myöhänen: aikainen sanan vastakohta, voitu luonnehtia uutta, myöhemmin tullutta asutusta.

Meidän sukunimi on ainakin keksitty/aikoinaan suomennettu ruotsista. Maailmassa ei tiettävästi ole ketään muuta samannnimistä kuin itse olen ( ja nimeni ei silti kuulosta väkisinkeksityltä).

Toimin aikoinaan erään suuren suomenruotsalaisen konsulttfirman aluepäällikkönä Itä-Suomen alueella.

Alusta alkaen annettiin ohje olla rekrytoimatta firmaan ketään nen-päätteisen sukunimen haltijaa. Ei tehnyt hyvää firman julkisuuskuvalle EU:ssa ja globaaleissa kauppakumppaneissa.

Aika vaikea homma tehdä Itä-Suomessa. Hagerteja, Lindströmejä tai Lindemanneja en palkannut.