Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielenterveysongelmainen nainen, onko sinulla hyvä puoliso?
01.05.2020 |
Itse kärsin masennuksesta, ahdistuksesta ja jonkinasteista keskittymishäiriöstä. Olen myös narsismilla pilattu, joskus todella kamala ihminen.
Minun kumppanini ovat järjestään olleet paria nuoruuden poikkeusta lukuunottamatta olleet tasapainoisia ja luotettavia miehiä. Tuntuu, että parisuhteessa olen kamalampi kuin olenkaan, ja sinkkuna ollessa tuntuu etten tosiaan tällä luonteella ole kuin taakka.
Miten muilla? Ovatko kumppaninne olleet hyviä tyyppejä?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on alkoholisti, mutta kuitenkin hyvä mies siitä huolimatta. Varmaan saan sata alapeukkua, mutta hyvinä aikoina oikeasti kultaisin ja ihanin mies ikinä. Itse olen masennuksen vuoksi sairaslomalla.
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja olemme tavanneet mieheni kanssa 18 vuotta sitten.
Avan kuten tavan kehittyvä ihminen, pyrin aina ratkaisemaan niitä ongelmia joita minulla oli eilen ja menemään elämässä eteenpäin. Itsestään ja muista oppiminen on hyvin mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättäen mulla ei ole puolisoa ollenkaan. Kukaan jaksa tällaista mental casea katella.
Yleensä ihmiset jotka määrittelevät itsensä 'normaaleiksi' eivätkä koskaan näe itsessään vikaa todellisuudessa on eniten vikaa, koska he eivät koskaan kehity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hyvä mies joka ymmärtää taipumukseni masennukseen, jaksamisen vaihteluihin ja huonoihin kausiin.
On luvannut seistä rinnallani.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihmiset jotka määrittelevät itsensä 'normaaleiksi' eivätkä koskaan näe itsessään vikaa todellisuudessa on eniten vikaa, koska he eivät koskaan kehity.
Eli ollakseen "normaali" täytyy ensin jalostua mielenterveysongelmilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitkäaikaisesti masentunut ja ahdistunut 25v nainen. Lisäksi on ocd-piirteitä, mutta ptsd on jo onneksi hallinnassa. Traumaattinen lapsuus ja adhd löytyvät myös. Olen tasapainoisessa ja onnellisessa suhteessa miehen kanssa, jolta löytyvät myös lähes kaikki samat ongelmat. Molemmat olemme kuitenkin ottaneet vastuun omasta paranemisesta, omista tunteista ja traumoista. Käymme molemmat terapiassa ja kuntoutuksessa, luemme paljon sekä syömme lääkkeitä. Puhumme toisillemme kauniisti, tsemppaamme ja yhdessä itkemme. Emme vyörytä pahaa oloa toisen niskaan, mutta tunteita on kuitenkin lupa kokea ja näyttää. Olemme diagnooseihin nähden molemmat high-functioneita. Hyvin menee siis, varsinkin olosuhteisiin nähden.
Ei ole en halua muita sekaannnuuttaa omaan ongelmaani sitäpaitsi minua haluaisivat ne jotka mt-ongelmaanista pystyisivät hyväksikäyttää joten ei tervettä en halua enkä halua hyväksikäyttäjiä! Ketä jää ei ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja olemme tavanneet mieheni kanssa 18 vuotta sitten.
Avan kuten tavan kehittyvä ihminen, pyrin aina ratkaisemaan niitä ongelmia joita minulla oli eilen ja menemään elämässä eteenpäin. Itsestään ja muista oppiminen on hyvin mielenkiintoista.
Mutta onko se hyvä mies?
On ihan paras!
Hän on myös tavannut lapsuudenperheeni, joten on sitä mieltä, että olen lähtökohtiini nähden hyvinkin tervejärkinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihmiset jotka määrittelevät itsensä 'normaaleiksi' eivätkä koskaan näe itsessään vikaa todellisuudessa on eniten vikaa, koska he eivät koskaan kehity.
Eli ollakseen "normaali" täytyy ensin jalostua mielenterveysongelmilla?
Lopettaa ihmisten jaottelu 'normaaleihin' ja mt ongelmaisiin.
Minulla on hyvä mies jolla ei ole mielenterveys tai päihdeongelmia. Olen kyllä itsekin ollut terve ja työelämässä jo vuosia, mutta ensimmäiset viisi vuotta suhteen alussa kärsin vakavasta masennuksesta ja olin sairaslomalla ja työkyvyttömyys eläkkeellä. Ihme kyllä mies näki minussa jotain sen masennuksen takana ja pysyi mukana. Jaksoi uskoa parantumiseen ja näki edistymisen kun se oli niin hidasta että itse en nähnyt.
Naimisiin ei kuitenkaan menty tai lapsi hankittu ennenkuin olin ollut useamman vuoden oireeton ja lääkkeetön. Enkä olisi kehdannut edes ehdottaa sellaista. Ensi vuonna on oltu naimisissakin 5 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkäaikaisesti mahtava asenne teillä ja mahtavalta kuulostaa teidän parisuhde. Arvostan... masentunut ja ahdistunut 25v nainen. Lisäksi on ocd-piirteitä, mutta ptsd on jo onneksi hallinnassa. Traumaattinen lapsuus ja adhd löytyvät myös. Olen tasapainoisessa ja onnellisessa suhteessa miehen kanssa, jolta löytyvät myös lähes kaikki samat ongelmat. Molemmat olemme kuitenkin ottaneet vastuun omasta paranemisesta, omista tunteista ja traumoista. Käymme molemmat terapiassa ja kuntoutuksessa, luemme paljon sekä syömme lääkkeitä. Puhumme toisillemme kauniisti, tsemppaamme ja yhdessä itkemme. Emme vyörytä pahaa oloa toisen niskaan, mutta tunteita on kuitenkin lupa kokea ja näyttää. Olemme diagnooseihin nähden molemmat high-functioneita. Hyvin menee siis, varsinkin olosuhteisiin nähden.
Entisen ystäväni mukaan hänellä, joka on terve ja yrittää tehdä elämällään jotakin, pitäisi olla sellainen mies kuin omani on, eli joka ei juo ja joka on tasapainoinen (ja hyvin toimeentuleva, vaikka ei tätä ääneen sanonutkaan).
Sen sijaan minä, joka olen työkyvyttömyyseläkkeellä mt-ongelmien vuoksi, en kuulemma ansaitse miestäni. Ihan siis siksi, koska en ole kuten muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja olemme tavanneet mieheni kanssa 18 vuotta sitten.
Avan kuten tavan kehittyvä ihminen, pyrin aina ratkaisemaan niitä ongelmia joita minulla oli eilen ja menemään elämässä eteenpäin. Itsestään ja muista oppiminen on hyvin mielenkiintoista.
Mutta onko se hyvä mies?
On hyvä mies.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyvä mies joka ymmärtää taipumukseni masennukseen, jaksamisen vaihteluihin ja huonoihin kausiin.
On luvannut seistä rinnallani.
2022 vuosi. No seisoiko?
Alue: Aihe vapaa
Ei yksikään. Mt ongelmista tervehtyy kun ei ala olemaan enää sellaisten kanssa. Parempi elää yksin.