Miten, kun ei jaksa enää traumojen kanssa elää?
Mitä tehdä? Olen ihan uupunut. En usko koskaan pääseväni eteenpäin enkä jaksaisi enää yrittää. Lähes kukaan ei asioista tiedä, koska tutuille en voi kertoa ja terapia pitäisi aloittaa, mutta sekään ei nyt onnistu tänä aikana.
Kommentit (15)
Ketään ei kiinnosta.
Se mitä olet ennen kokenut ei vaikuta siihen mitä voit tehdä tänään ja huomenna.
Get over it.
Onhan näitä auttavia puhelimia, esim, mieli ry
Ota yhteyttä sinne
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta.
Se mitä olet ennen kokenut ei vaikuta siihen mitä voit tehdä tänään ja huomenna.
Get over it.
Voi miten väärässä oletkaan. Se, mitä olet aikaisemmin elämässä kokenut, sitä kannat mukanasi koko loppuelämän ja se vaikuttaa jaksamiseen joka ikinen päivä.
Monilla meistä on iso taakka kannettavana. Jotenkin on vaan jaksettava hetki kerrallaan, päivä kerrallaan. Lähetän vappuhalauksen ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta.
Se mitä olet ennen kokenut ei vaikuta siihen mitä voit tehdä tänään ja huomenna.
Get over it.
Voi miten väärässä oletkaan. Se, mitä olet aikaisemmin elämässä kokenut, sitä kannat mukanasi koko loppuelämän ja se vaikuttaa jaksamiseen joka ikinen päivä.
Monilla meistä on iso taakka kannettavana. Jotenkin on vaan jaksettava hetki kerrallaan, päivä kerrallaan. Lähetän vappuhalauksen ap:lle.
Saanut pysyviä vammoja, joten vaikutus ei ole pelkästään psyykkinen mukana kannettava vaan konkreettinen. Kiitos! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta.
Se mitä olet ennen kokenut ei vaikuta siihen mitä voit tehdä tänään ja huomenna.
Get over it.
Voi miten väärässä oletkaan. Se, mitä olet aikaisemmin elämässä kokenut, sitä kannat mukanasi koko loppuelämän ja se vaikuttaa jaksamiseen joka ikinen päivä.
Monilla meistä on iso taakka kannettavana. Jotenkin on vaan jaksettava hetki kerrallaan, päivä kerrallaan. Lähetän vappuhalauksen ap:lle.
Pyh, olen kokenut erittäin ankean lapsuuden, mutta olen sen käsitellyt ja siirtänyt sinne minne se kuuluu, menneisyyteen.
Se ei vaikuta mitenkään elämääni tässä ja nyt.
Toisaalta en olekaan koskaan omannut uhrimentaliteettia.
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä auttavia puhelimia, esim, mieli ry
Ota yhteyttä sinne
Just olen jonottamassa auttavaan chattiin mutta se on aika jumissa. Soittaakin jonnekin toki voisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä auttavia puhelimia, esim, mieli ry
Ota yhteyttä sinne
Just olen jonottamassa auttavaan chattiin mutta se on aika jumissa. Soittaakin jonnekin toki voisi. Ap
Soita ihmeessä puhuminen helpottaa,
Halauksin, sama🌸
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta.
Se mitä olet ennen kokenut ei vaikuta siihen mitä voit tehdä tänään ja huomenna.
Get over it.
Voi miten väärässä oletkaan. Se, mitä olet aikaisemmin elämässä kokenut, sitä kannat mukanasi koko loppuelämän ja se vaikuttaa jaksamiseen joka ikinen päivä.
Monilla meistä on iso taakka kannettavana. Jotenkin on vaan jaksettava hetki kerrallaan, päivä kerrallaan. Lähetän vappuhalauksen ap:lle.
Niin on. Toivoa on että iän myötä helpottaa, ainakin minulla on aika ja ikä auttanut. Yksi apu oli lukemisesta kun haalin kaikkea terapia kirjallisuutta. Toinen että hankkii harrastuksia ihmisten pariin tai jotai muuta jotta ajatukset niistä pahoista jutuista alkaa häipymään eikä kierrä päässä kehää koko ajan. Suuri hali myös ja jaksamista.
Jätä ne taaksesi niinkuin käärme jättää vanhan nahan
Etäterapia mahdollisuus on. Ennen kuin tyrmäät ajatuksen niin harkitse ja kokeile ensin. Terapiaakaan ei ole pakko jatkaa loppuun, kun sen kerran on aloittanut. Älä siis ainakaan huolehdi siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta.
Se mitä olet ennen kokenut ei vaikuta siihen mitä voit tehdä tänään ja huomenna.
Get over it.
Voi miten väärässä oletkaan. Se, mitä olet aikaisemmin elämässä kokenut, sitä kannat mukanasi koko loppuelämän ja se vaikuttaa jaksamiseen joka ikinen päivä.
Monilla meistä on iso taakka kannettavana. Jotenkin on vaan jaksettava hetki kerrallaan, päivä kerrallaan. Lähetän vappuhalauksen ap:lle.
Pyh, olen kokenut erittäin ankean lapsuuden, mutta olen sen käsitellyt ja siirtänyt sinne minne se kuuluu, menneisyyteen.
Se ei vaikuta mitenkään elämääni tässä ja nyt.
Toisaalta en olekaan koskaan omannut uhrimentaliteettia.[/ quote]
Ikävä kyllä tekstisi suorastaan huutaa ongelmiesi laajuuden. Kylmäkiskoisuus, ilkeä, epäempaattinen, mustavalkoinen. Kiellät vaikka olet vaillinainen, selviytymiskeino sekin on, vaikkakaan ei ihmisyyttä tukeva.
Kommenteista päätellen ei mikään ihme että Suomessa on paljon huonosti voivia ja mielenterveyspotilaita. Empatia loistaa poissa olollaan. Olen itse sairastanut masennuksen, ollut yksinäinen koulukiusattu nuori, sosiaalista ahdistuneisuutta ja traumoja jotka vaikuttavat elämääni joka päivä. Tilanteeni ei onneksi ole niin paha sillä minun lapsuudenperhe on yrittänyt minua tukea, yhteiskunnalta ainoa tuki mitä olen saanut on ollut taloudelliset tuet ja siinä se. Terveydenhoitoa on ihan älyttömän vaikea saada, itse pitää itseni hoitaa kuntoon hoitamalla peruselämäntavat joka sitten auttoi masennuksen ja paniikkikohtauksien yli onneksi. Suomessa on surkea ennaltaehkäisy mielenterveyden hoitamiseen.
Olen pahoillani että muut eivät tajua miten vaikeaa ja rankkaa tuo on kun itse ei ole läpikäynyt. Ihan sairasta meininkiä kuinka heikosti mielenterveysongelmaiset jäävät varjoon ja unohdetuiksi. :/ Ottaa päähän nähdä kuinka muut taistelevat kuin minä silloin taistelin.
Ainoa asia jonka olen oppinut on että elän itselleni, hiiteen muut, ei kiinnosta, te ette minua auttaneet henkisesti kun sitä olisin eniten tarvinnut! Nyt autan vain niitä jotka selvästi sitä oikeasti tarvitsevat sillä ymmärrän ne vaikeudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta.
Se mitä olet ennen kokenut ei vaikuta siihen mitä voit tehdä tänään ja huomenna.
Get over it.
Voi miten väärässä oletkaan. Se, mitä olet aikaisemmin elämässä kokenut, sitä kannat mukanasi koko loppuelämän ja se vaikuttaa jaksamiseen joka ikinen päivä.
Monilla meistä on iso taakka kannettavana. Jotenkin on vaan jaksettava hetki kerrallaan, päivä kerrallaan. Lähetän vappuhalauksen ap:lle.
Pyh, olen kokenut erittäin ankean lapsuuden, mutta olen sen käsitellyt ja siirtänyt sinne minne se kuuluu, menneisyyteen.
Se ei vaikuta mitenkään elämääni tässä ja nyt.
Toisaalta en olekaan koskaan omannut uhrimentaliteettia.[/ quote]
Ikävä kyllä tekstisi suorastaan huutaa ongelmiesi laajuuden. Kylmäkiskoisuus, ilkeä, epäempaattinen, mustavalkoinen. Kiellät vaikka olet vaillinainen, selviytymiskeino sekin on, vaikkakaan ei ihmisyyttä tukeva.Samaa mieltä. Tuosta aiemmasta kirjoittajasta on tullut k*sipäinen narsisti ja muiden kiusaaja. Hän on kääntänyt kokemuksistaa johtuvan vihan ja pahan olon muita kohtaa. Moni muu meistä taas kohdistaa pahan olon ja vihan itseensä ja siksi masentuu ja ahdistuu. Olen itse masentunut ja ahdistunut, mutta kaiken tämän elämäkseni kutsumani pas*ankin keskellä ylpeä siitä, etten ole narsisti. He ovat ihmiskunnan alinta pohjasakkaa.
Mullakin joskus vaikeaa. Kukaan ei kuuntele eikä oo terapiaa.