Mikä on pohjimmillaan vikana ihmisessä, joka ei pysty ottamaan palautetta vastaan, ja kääntää vian aina palautteen antajaan?
Kyseessä on isäni, jos esim. pyydän häntä täsmentämään jotakin sanomaansa asiaa, kun en ole ajatustenlukija saattaa hän alkaa huutamaan. Tai jos hän hengittää raskaasti ja kysyn, että tietääkö mistä johtuu ja mietin pitäisikö hänen käydä lääkärissä hän alkaa väittää, että minä hengitän raskaasti. Joskus kun sanon, että olisi kiva jos osaisit ottaa palautetta vastaan ilman että tarvitsee kääntää asia minuun, niin hän alkaa selittää, että en minäkään osaa kuulemma ottaa palautetta vastaan. Jos vastaan, että ei ole ihme, jos en osaa palautetta ottaa, kun olen kotoa saanut semmoisen mallin että kaikki käännetään toisten viaksi niin alkaa näennäinen uhriutuminen (äänestä kuulee että ei ole tosissaan), hän alkaa siis hokea että kaikki on hänen vikansa, mutta ei selkeästi usko että omalla käytöksellään olisi voinut olla negatiivisia vaikutuksia minuun. Miten se onkin aina niin, että molemmat vanhempani ovat sitä mieltä, että kaikki huonot tapani ovat tulleet joko kavereilta tai netistä, mutta että vanhemmilta ei ikinä.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te kummatkin olette hieman jääräpäisiä, siis sinäkin. Ainakin sain sellaisen vaikutelman välittömästi, että sinäkin taidat olla aika omapäinen. Teitä on siellä kaksi jääräpäätä kinastelemassa. Toinen ei osaa antaa palautetta rakentavasi ja toinen ei osaa ottaa vastaan. Ette osaa puhua keskenänne ja siksi se menee tuollaiseksi jankkaamiseksi. Ehkä sinäkin voisit vähän höllentää otetta. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä. Opettele kuuntelemaan ja kunnioittamaan muita ja opetelkaa keskustelemaan.
No ongelma on se, että isäni ei näe, että mitään ongelmaa olisi, tai jos jokin kommunikaatio-ongelma on niin se on kuulemma yksinomaan minun vikani.
Narsismin piirteisiin kuuluu tuo kyvyttömyys tunnistaa tai myöntää omia virheitä tai minkäänlaista vajavaisuutta.
Siis myönnät, että itsekään et osaa ottaa palautetta vastaan, mutta sinua harmittaa enemmän se, että toinen ei osaa? Ketään muuta et voi muuttaa kuin itseäsi.
Arvasin, että narsismi nostetaan heti esiin ja varmasti osalla on siitäkin kyse. Minä väitän myös, että osa ihmisistä ei kykene myöntämään virheitä, koska he uskovat, että siitä seuraa jotain todella kauheaa. Ehkä heitä on moitittu liian pienistä virheistä lapsena, ja nyt he eivät halua tunnustaa enää mitään virheitä. Ajattelevat ehkä, että sitten heidät nähdään jotenkin syvällisesti pahoina ja tyhminä eikä siitä ole nousua ylöspäin. Todennäköisesti he suhtautuvat muiden tekemiin virheisiin yhtä ankarasti.
Olen tullut siihen tulokseen, että mulla se on ainakin auktoriteettiongelma. En kestä sitä, että joku muu sanelee mulle miten pitäisi olla ja miten asiat pitäisi hoitaa. Teen just niinku ite haluun! Muut tehkööt myös, mutta mulle on turha tulla tyrkyttämään omia totuuksiaan. Olen muutenkin aika jäärä.
Vierailija kirjoitti:
Siis myönnät, että itsekään et osaa ottaa palautetta vastaan, mutta sinua harmittaa enemmän se, että toinen ei osaa? Ketään muuta et voi muuttaa kuin itseäsi.
Arvasin, että narsismi nostetaan heti esiin ja varmasti osalla on siitäkin kyse. Minä väitän myös, että osa ihmisistä ei kykene myöntämään virheitä, koska he uskovat, että siitä seuraa jotain todella kauheaa. Ehkä heitä on moitittu liian pienistä virheistä lapsena, ja nyt he eivät halua tunnustaa enää mitään virheitä. Ajattelevat ehkä, että sitten heidät nähdään jotenkin syvällisesti pahoina ja tyhminä eikä siitä ole nousua ylöspäin. Todennäköisesti he suhtautuvat muiden tekemiin virheisiin yhtä ankarasti.
No siis pystyn ottamaan muiden ihmisten palautteet vastaan, mutta isäni palautteita on vaikea ottaa vastaan, koska saan aina palautetta turhasta. Turhalla tarkoitan sitä, kun olen esim. antanut hänelle palautetta siitä, että selittää mielipiteensä epäselvästi, niin hän rupeaa selittämään että ei kyllä hän selittää hyvin, mutta minä puolestani en osaa selittää.
"Jos vastaan, että ei ole ihme, jos en osaa palautetta ottaa, kun olen kotoa saanut semmoisen mallin että kaikki käännetään toisten viaksi", tämän totean argumenttina lähinnä siksi, koska olen ärsyyntynyt siihen että aikuinen ihminen ei osaa ottaa palautetta vastaan vaan kääntää kaikki minun viakseni väittäen, että minä en osaa ottaa palautetta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis myönnät, että itsekään et osaa ottaa palautetta vastaan, mutta sinua harmittaa enemmän se, että toinen ei osaa? Ketään muuta et voi muuttaa kuin itseäsi.
Arvasin, että narsismi nostetaan heti esiin ja varmasti osalla on siitäkin kyse. Minä väitän myös, että osa ihmisistä ei kykene myöntämään virheitä, koska he uskovat, että siitä seuraa jotain todella kauheaa. Ehkä heitä on moitittu liian pienistä virheistä lapsena, ja nyt he eivät halua tunnustaa enää mitään virheitä. Ajattelevat ehkä, että sitten heidät nähdään jotenkin syvällisesti pahoina ja tyhminä eikä siitä ole nousua ylöspäin. Todennäköisesti he suhtautuvat muiden tekemiin virheisiin yhtä ankarasti.
No siis pystyn ottamaan muiden ihmisten palautteet vastaan, mutta isäni palautteita on vaikea ottaa vastaan, koska saan aina palautetta turhasta. Turhalla tarkoitan sitä, kun olen esim. antanut hänelle palautetta siitä, että selittää mielipiteensä epäselvästi, niin hän rupeaa selittämään että ei kyllä hän selittää hyvin, mutta minä puolestani en osaa selittää.
"Jos vastaan, että ei ole ihme, jos en osaa palautetta ottaa, kun olen kotoa saanut semmoisen mallin että kaikki käännetään toisten viaksi", tämän totean argumenttina lähinnä siksi, koska olen ärsyyntynyt siihen että aikuinen ihminen ei osaa ottaa palautetta vastaan vaan kääntää kaikki minun viakseni väittäen, että minä en osaa ottaa palautetta vastaan.
On tosi vaikea antaa asiallista palautetta, jos toisen argumentaatiotaidot on luokkaa "enpäs, ite oot".
Se on ihminen, jonka kanssa ei voi keskustella. On se narsisminkin piirre, siirtää aina omat heikkoutensa toiselle.
Exä oli siinä oikein mestari. Kun sanoin, että ota kenkäs pois jaloista, ne on ihan kurassa, kato nyt tuota mattoo, niin vastauksena oli hurja huutamien: SINÄ tuot joka kerta ulkoo tullessas paskaa sisälle, mä en tiedä ketään toista ihmistä, joka olis yhtä sotkunen kuin sinä. Jne.
Eli oikein klassinen esimerkki siitä, kuinka hyökkäys on paras puolustus. Se vaan, että sitä tapahtui lähes joka asiassa, alkoi vähitellen avata silmiä ; tän ihmisen kassa ei voi elää.
Jopa sellaisessa asiassa, että kun ihan tavallisessa jutustelussa tulin sanoneeksi sen äidistä, että onhan se jo sen verran vanha ihminen, että on senkin ajan elänyt, niin tuli raivokas huuto: SINÄ se olet vanha, olet niin vanhan näkönen että et uskoiskaan miltä näytät ihmisten silmissä! Ja sitä rataa sitten.
Eli ei voinut sanoa pienintäkään sanaa mistään, minkä voisi tulkita negatiivisesti, se käännettiin heti minua itseäni vastaan. Rasittavaa. Kerta kaikkisen raskasta ja rasittavaa.
Olen toisenkin kerran törmännyt samanlaiseen ihmiseen. Uskomatonta mutta totta, se oli töissä, kun olen asiakaspalvelussa. Ja ihan asiakkaasta on kyse. Joka ikinen kerta, kun tämä tyyppi tuli asioimaan, siitä oikein huokui negatiivisuus ja joka ikinen kerta se jotenkin tölvi sitä virkailijaa, kenen kanssa asioi. Mua se alkoi kerran haukkua köyhän näköiseksi, kun sillä oli joku rästimaksu ja siitä huomautin. Olen kuulemma sen näköinen, etten pysty ikinä mitään laskujani maksamaan. Näkee naamasta kuulemma.
AP kuulostaa tyypilliseltä nalkuttavalta akalta. Ei sitä määräänsä enempää jaksa kuunnella ja sitten kun tulee mitta täyteen, kaikki sanomiset ärsyttävät.
Isäni on samanlainen. Raivoaa muille, että hän ei ole ajatustenlukija, mutta sitten kuitenkin raivoaa muille siitä, että muut eivät osaa lukea hänen ajatuksiaan. Hän on ihan tuuliviiri, ja on todella ehdotonta, ettei häntä saa herättää jos hän on jo nukkumassa. Ja sitten saattaa raivota siitä, ettei hänelle ole tultu sanomaan jotain kun hän on jo nukkumassa, ja hänen olisi pitänyt saada tietää asiasta ja hänet olisi pitänyt tulla herättämään, koska hän ei ole ajatustenlukija!! Ja se elintärkeä asia saattaa olla esim. "Pitäisiköhän huomenna tehdä jotain ruokaa missä on jauhelihaa". Kun hänen olisi pitänyt tietää asiasta etukäteen, että hän käy sitä jauhelihaa hakemassa! No, sitä jauheliharuokaa ehtii tehdä joku toinenkin päivä ja sitä jauhelihaa voi hakea joku muukin ehtiessään, ja KUKAAN ei lähde sitä jauhelihaa mistään kaupasta hakemaan keskellä yötä. Isä vain sattui heräämään keskellä yötä ja menemään kuselle ja tuli kysymään että mitä äidin kanssa juttelemme keittiössä. Ja taas oli h*lvetti irti ja hirveä raivo päällä siitä jauhelihasta... :D
Alkoholisti, kuspää, narsisti, itsekeskeinen, ylimielinen, vainoharhainen, kuvittelee asioita päässään, todennäköisesti hänellä on myös paranoidinen skitsofrenia. Mutta hänen omasta mielestäänhän hänessä ei ole mitään vikaa, kaikki on muiden vika. Hän keksii asioita päässään ja kääntää mustan valkoiseksi.
Saattaa ihan tosissaan selittää minulle jotain juttua päästään keksimillä yksityiskohdlla, ja huutaa minulle että hän on oikeassa ja hän muistaa kyllä miten ne asiat meni. Siis minuun liittyviä asioita. Eikä usko, kun kerron hänen valehtelevan ja muistavan asioita väärin.
Hän saattaa esim. selittää ihan tosissaan että minä olin Sannan kanssa Rovaniemellä silloin kun me olimme 7 ja 8 -vuotiaita, ja näimme kun peura jäi auton alle. Todellisuudessa minä olin Maijan kanssa Vaasassa, meillä ikää 12 ja 13 vuotta, ja näimme kun rusakko juoksi tien yli. (Eikä jäänyt edes auton alle...)
Hän saattaa kertoa jotain juttua ihan tosissaan monena päivänä peräkkäin, aina eri yksityiskohdilla. Ja kun hänelle sanoo, että kerroit tuon saman jutun jo eilen ja toissapäivänä ja silloin asialla oli X ja Y, niin hän suuttuu että ei varmasti ole kertonut ja tämä mitä hän nyt kertoo on täyttä totta!
Esim. saattaa kertoa että joku hänen kaveri oli ihan rauhassa tekemässä töitä, kunnes paikalle ryntäsi poliisit ja veivät hänet mennessään kuulusteltavaksi. Seuraavana päivänä ne olivatkin rajavartijat, jotka tuon syyttömän kaverin tulivat hakemaan. Ja kolmantena päivänä olikin hälytetty paikalle palokunta... :D
Katkaisin välit muutama vuosi sitte. Kadun sitä, etten katkaissut välejä jo 15 vuotta aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Isäni on samanlainen. Raivoaa muille, että hän ei ole ajatustenlukija, mutta sitten kuitenkin raivoaa muille siitä, että muut eivät osaa lukea hänen ajatuksiaan. Hän on ihan tuuliviiri, ja on todella ehdotonta, ettei häntä saa herättää jos hän on jo nukkumassa. Ja sitten saattaa raivota siitä, ettei hänelle ole tultu sanomaan jotain kun hän on jo nukkumassa, ja hänen olisi pitänyt saada tietää asiasta ja hänet olisi pitänyt tulla herättämään, koska hän ei ole ajatustenlukija!! Ja se elintärkeä asia saattaa olla esim. "Pitäisiköhän huomenna tehdä jotain ruokaa missä on jauhelihaa". Kun hänen olisi pitänyt tietää asiasta etukäteen, että hän käy sitä jauhelihaa hakemassa! No, sitä jauheliharuokaa ehtii tehdä joku toinenkin päivä ja sitä jauhelihaa voi hakea joku muukin ehtiessään, ja KUKAAN ei lähde sitä jauhelihaa mistään kaupasta hakemaan keskellä yötä. Isä vain sattui heräämään keskellä yötä ja menemään kuselle ja tuli kysymään että mitä äidin kanssa juttelemme keittiössä. Ja taas oli h*lvetti irti ja hirveä raivo päällä siitä jauhelihasta... :D
Alkoholisti, kuspää, narsisti, itsekeskeinen, ylimielinen, vainoharhainen, kuvittelee asioita päässään, todennäköisesti hänellä on myös paranoidinen skitsofrenia. Mutta hänen omasta mielestäänhän hänessä ei ole mitään vikaa, kaikki on muiden vika. Hän keksii asioita päässään ja kääntää mustan valkoiseksi.
Saattaa ihan tosissaan selittää minulle jotain juttua päästään keksimillä yksityiskohdlla, ja huutaa minulle että hän on oikeassa ja hän muistaa kyllä miten ne asiat meni. Siis minuun liittyviä asioita. Eikä usko, kun kerron hänen valehtelevan ja muistavan asioita väärin.
Hän saattaa esim. selittää ihan tosissaan että minä olin Sannan kanssa Rovaniemellä silloin kun me olimme 7 ja 8 -vuotiaita, ja näimme kun peura jäi auton alle. Todellisuudessa minä olin Maijan kanssa Vaasassa, meillä ikää 12 ja 13 vuotta, ja näimme kun rusakko juoksi tien yli. (Eikä jäänyt edes auton alle...)
Hän saattaa kertoa jotain juttua ihan tosissaan monena päivänä peräkkäin, aina eri yksityiskohdilla. Ja kun hänelle sanoo, että kerroit tuon saman jutun jo eilen ja toissapäivänä ja silloin asialla oli X ja Y, niin hän suuttuu että ei varmasti ole kertonut ja tämä mitä hän nyt kertoo on täyttä totta!
Esim. saattaa kertoa että joku hänen kaveri oli ihan rauhassa tekemässä töitä, kunnes paikalle ryntäsi poliisit ja veivät hänet mennessään kuulusteltavaksi. Seuraavana päivänä ne olivatkin rajavartijat, jotka tuon syyttömän kaverin tulivat hakemaan. Ja kolmantena päivänä olikin hälytetty paikalle palokunta... :D
Katkaisin välit muutama vuosi sitte. Kadun sitä, etten katkaissut välejä jo 15 vuotta aiemmin.
Kuulostaa pikemminkin alkavalta dementialta. Dementian yleisin oire on juuri äkäisyys.
Normikauraa. Aina joskus uskoo, että joku voisi olla toisenlainen, mutta loppujen lopuksi kaikki ovat paljastuneet tällaisiksi.
Isäni 80+, oli käynyt uusimassa ajokortin tällä viikolla kunnallisella lääkärillä. Ihmettelen miten sen on mahdollista kun oman perheen kaikki lääkärivajaustilanteessa peruttiin hyvissä ajoin jo maalikuussa. Pappa ei näe eikä kuule, viimeksi helmikuussa oli kyydissä, kun kysyi liikenteenjakajasta että onko tämä liikenneympyrä. Sellaista, onnea Turku, pitäkää lapsenne tallessa.
Äitini ja anoppini ovat molemmat tuollaisia. Niiden kanssa ei voi keskustella. Toki sillä on merkitystä miten itse asian esittää. Jos sanon äidille sinä et kyllä osaa ruokaa tehdä niin vastaa että no sinä oletkin itse niin hyvä. Jos taas asian esittää mikset laita mausteita, voi vastata asiallisemmin. Anoppi on pahempi jos häntä menee jostain syyttämään hyökkää kiukkuisesti takaisin. Joku lapsuuden tunnelukon kompensointi yritys se kai on. Ei siedä itsessään sitä mistä arvostellaan tai luulee, että arvostellaan vaikkei edes arvostella.
Joss olisi riiisuttu budha niin palautteen ottaminen oliisi varmasti huomatttavasti paljon helpompaa. Kun on länsimaisen kilpailuyhteiskunnan jäseen niin skismaa on paljon. Esim häpeeää, syyllisyyyden tunto jnee..
Ne on ihmisiä. Suurin osa on tuollaisia, mutta kukaan ei myönnä olevansa tuollainen. Osa ottaa vastaan, mutta loukkaantuu silti.
Mitä nätimmin sanot sitä paremmin se otetaan vastaan.
Ehkä te kummatkin olette hieman jääräpäisiä, siis sinäkin. Ainakin sain sellaisen vaikutelman välittömästi, että sinäkin taidat olla aika omapäinen. Teitä on siellä kaksi jääräpäätä kinastelemassa. Toinen ei osaa antaa palautetta rakentavasi ja toinen ei osaa ottaa vastaan. Ette osaa puhua keskenänne ja siksi se menee tuollaiseksi jankkaamiseksi. Ehkä sinäkin voisit vähän höllentää otetta. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä. Opettele kuuntelemaan ja kunnioittamaan muita ja opetelkaa keskustelemaan.