Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä uskalsit vasta täysin olla oma itsesi?
28.04.2020 |
Itse vasta 32-vuotiaana. Harmittaa että löysin tavallaan niin "myöhään" kokonaan itseni.
Kommentit (43)
Vasta nyt eli 30 v. Harmittaa minuakin 😞.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika varhain sä löysit. Jotkut ei löydä koskaan. Tai löytää vasta vanhuuden kynnyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ainakaan vielä 29-vuotiaana.
Olen hidas kaikessa, hidas kehittymään, aina jälkijunassa elämänvaiheissa. Luulenpa, että jos joskus opin uskaltamaan, niin se tapahtuu liian myöhään. Ja sitten ärsyttää ja harmittaa, että miksei jo aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 15-16-vuotiaana. Vähitellen itsevarmuus ja uskallus olla aidosti sellainen kun on kasvoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä nykyään, en tosin vieläkään ihan täysin. Oon jo 38. Vielä tuolloin 32-vuotiaana yritin kovasti miellyttää muita, kun sinä olet jo uskaltanut olla oma itsesi.
31-vuotiaaksi olin naapurini. Sitä ennen toinen naapurini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25-vuotiaana oli isoin harppaus. Silloin aloin elää itseni mukaista elämää, en täyttää toisten odotuksia tms. Sain myös hahmotettua itselleni millainen olen ilman muiden vaikutusta ja mitä itse haluan.
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan vielä 29-vuotiaana.
Olen hidas kaikessa, hidas kehittymään, aina jälkijunassa elämänvaiheissa. Luulenpa, että jos joskus opin uskaltamaan, niin se tapahtuu liian myöhään. Ja sitten ärsyttää ja harmittaa, että miksei jo aiemmin.
Mulla on tämä sama että oon ollut aina hidas kehittymään ja jälkijunassa elämänvaiheissa. Vasta 34-vuotiaana aloin tosissaan haluta lapsiakin. Ei tosin ollut miestä, niin ne jäi sitten tekemättä.
t. tuo 38-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni myöhään, lähemmäs 35v taisi olla ikää. Lapsuudenkodin asenteista ja etenkin lapsuuden kasvuympäristön vaatimuksista oli vaikea päästä irti. Kasvoin siis herätysliikkeiden parissa, ja vaikka en ole niissä piireissä pyörinyt täysi-ikäistymisen jälkeen, tietynlaiset ajatusmallit oli vaikeita purkaa.
Tässä vielä 34-vuotiaana etsin. Oon kyllä oppinut nauttimaan tästäkin prosessista. Kunhan hyväksyin, ettei huonoissa kasvuoloissa voinut kuin selviytyä, ja sittemmin on mennyt kauan opetella niistä haitallisista malleista ulos, ja nyt opettelen jonkinlaista "normaalia" olemista ja elämää ja mitä ylipäänsä tarkoittaa olla minä. Huh. Elämä on.
25-vuotiaana. Siinä menikin koko elämä vaihtoon. Liitto nuoruuden rakkauden kanssa päättyi. Uusi ammatti. Voi niitä aikoja.
Joskus n.32 vuotiaana kun odotin toista lastani. Nyt olen 36 vuotias. Ero entiseen on kyllä suuri.
Veikkaan että 35, olen nyt 34 ja ihan siinä rajalla.
Ei kannata olla harmistunut menneistä, ne vuodet on kuitenkin johtanut nykyiseen ymmärrykseen. Sen sijaan kannattaa keskittyä siihen mitä on vielä mahdollista muuttaa, tsemppiä!
Mulle on mudostunut sellainen ongelma etten oikein enää tiedä kuka olen, mitä haluan ja miten tähän maailmaankin pitäisi suhtautua kun tuntuu ettei voi enää haaveilla samoista asioista kuin ennen tai millä tavalla sitä onnellisuutta voisi edes tuntea.
N31
En vieläkään
Kaappi-homo 43v