Minkä ikäisenä uskalsit vasta täysin olla oma itsesi?

Mitä se siis tarkoittaa? Minä olen kyllä oma itseni mutta minusta ei pidetä tällaisena kuin olen joten lähinnä yritän kehittää sopivia persoonia esim työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Tässä vielä 34-vuotiaana etsin. Oon kyllä oppinut nauttimaan tästäkin prosessista. Kunhan hyväksyin, ettei huonoissa kasvuoloissa voinut kuin selviytyä, ja sittemmin on mennyt kauan opetella niistä haitallisista malleista ulos, ja nyt opettelen jonkinlaista "normaalia" olemista ja elämää ja mitä ylipäänsä tarkoittaa olla minä. Huh. Elämä on.

Ihan kuin olisi ollut oma kirjoitukseni. :)

T. Tuo edellinen 34.v.

Olin 10 ja uusi tyttö luokalla. Minua kiusattiin, täysin tyhjästä. Vein luokan levyraatiin Leonard Cohenin levyn vaikka tiesin saavani siitä haukut.

Pidän edelleen Cohenin musiikista.

Vierailija kirjoitti:

Olin 10 ja uusi tyttö luokalla. Minua kiusattiin, täysin tyhjästä. Vein luokan levyraatiin Leonard Cohenin levyn vaikka tiesin saavani siitä haukut.

Pidän edelleen Cohenin musiikista.

Hyvä sinä. Jatka noin :)

Kyllä meni reippaasti yli 30 ikävuoden minullakin. Olisinpa aiemmin ymmärtänyt.

Nyt vasta opiskelen tätä, kun erosin 5kk sitten.

N. 49

Jotain 25-27 v.

Vasta. Samoihin aikoihin aloin saada miehiltä

positiivista huomiota. Aloin olla kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Jotain 25-27 v.

Vasta. Samoihin aikoihin aloin saada miehiltä

positiivista huomiota. Aloin olla kaunis.

Vasta. Naiseuden alkupolulla, parhaassa iässä :P

Joku 41v

Olen 30 vuotias ja se minuuden löytämine on vasta aika alussa. Harva ihminen hyväksyy minua jo tämmöisenä kuin olen. Itsekkin olen hidas oppimaan asioita. Välillä hävettää ja tuntuu että osa 20 vuotiaista ovat henkiseltä tasolta vanhempia sekä kokeneempia kuin minä olen. Ehkä vielä jossain joku minut hyväksyy semmoisena kuin olen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se siis tarkoittaa? Minä olen kyllä oma itseni mutta minusta ei pidetä tällaisena kuin olen joten lähinnä yritän kehittää sopivia persoonia esim työelämään.

Minulle (en ole ap) se tarkoittaa sitä että uskallan ylipäänsä myöntää itselleni kuka olen ja edistää itselleni tärkeitä asioita muiden näkemyksistä välittämättä (jos ne näkemykset on omien ihan sovieliaiden intressien kanssa ristiriidassa). Minulla tämä ei tarkoita mitään kylillä vapautuneesti kirmaamista ja koko maailmalle itsestäni toitottamista. Töissä yms voin ihan hyvin pitää edelleen jotakin sinne sopivaa imagoa yllä jos rahan takia tarpeen mutta ratkaisevaa on että tiedän miksi niin teen.

Muistakaa tukea lapsianne kasvussa niin, että ovat oman arvonsa ja itsensä tuntevia nuoria. 

Paljon potentiaalia hukataan, koska rikkinäiset ihmiset hankkivat lapsia joita sitten rikkovat, elleivät ole tiedostaneet kuviota. 

Minusta ei tule koskaan äitiä, koska en ehtinyt ajoissa eheyttämään itseäni. 

 

Vierailija kirjoitti:

Olen 30 vuotias ja se minuuden löytämine on vasta aika alussa. Harva ihminen hyväksyy minua jo tämmöisenä kuin olen. Itsekkin olen hidas oppimaan asioita. Välillä hävettää ja tuntuu että osa 20 vuotiaista ovat henkiseltä tasolta vanhempia sekä kokeneempia kuin minä olen. Ehkä vielä jossain joku minut hyväksyy semmoisena kuin olen.

Tärkeintä on että hyväksyt itse itsesi, sen jälkeen se on muillekin helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se siis tarkoittaa? Minä olen kyllä oma itseni mutta minusta ei pidetä tällaisena kuin olen joten lähinnä yritän kehittää sopivia persoonia esim työelämään.

Minulle (en ole ap) se tarkoittaa sitä että uskallan ylipäänsä myöntää itselleni kuka olen ja edistää itselleni tärkeitä asioita muiden näkemyksistä välittämättä (jos ne näkemykset on omien ihan sovieliaiden intressien kanssa ristiriidassa). Minulla tämä ei tarkoita mitään kylillä vapautuneesti kirmaamista ja koko maailmalle itsestäni toitottamista. Töissä yms voin ihan hyvin pitää edelleen jotakin sinne sopivaa imagoa yllä jos rahan takia tarpeen mutta ratkaisevaa on että tiedän miksi niin teen.

Niin ja vielä sitä että olen oppinut pikkuhiljaa erottamaan että kuka itse olen vapaana, yhteisöstä irrallaan ja mikä taas on se rooli jonka olen olettanut olevan minä mutta onkin kerrostuma traumoja, pitkäaikaisen anemian seurausta yms. Esimerkiksi että minulla on ollut pitkään väsymystä mutta minä en ole väsymys, sisälläni on ollut pitkään vihaa mutta se ei tarkoita että minä olen viha jne.

En varmaan uskalla ikinä. Olen koko ikäni odottanut, että olisin muiden odotusten kaltainen (yhteiskunnan). Pakko alkaa todeta, ettei se ikinä toteudu. En voi kuitenkaan myöskään elää ja olla, kuten haluaisin, sillä se on vastoin sitä, mitä meiltä täällä odotetaan.

N. 50v

Mä oon adhd-aspergeri, olin oma itteni jo teini-iässä. En piitannut muitten sanomisista ja olin kiusattu. Tein silti sitä mistä tykkäsin ja pukeuduin niinku tykkäsin. 46v mummu.

Vasta sitten jos pääsen rintakehäleikkaukseen. Tuskin siis ikinä.

Raskaan burnoutin jälkeen, noin 37-vuotiaana. Aloin keskittymään omaan alaani ihan eri tavalla, olen paljon köyhempi nyt rahallisesti, mutta uskollisempi itselleni muuten. Uskon että se raha seuraa perästä. olen myös armollisempi itselleni ulkoisesti, vaikka ei varmaan pitäis :D

Vierailija kirjoitti:

25-vuotiaana oli isoin harppaus. Silloin aloin elää itseni mukaista elämää, en täyttää toisten odotuksia tms. Sain myös hahmotettua itselleni millainen olen ilman muiden vaikutusta ja mitä itse haluan. 

Sama. 25-vuotiaana olin todella eri ihminen kuin esim. 19v:nä. Ajatukset ja arvot täysin eri. Samoin uskallus olla just sitä mitä on.

Itsellä tähän vaikutti paljon matkustelu ja ulkomailla au pairina oleminen joka laittoi pääkopan äärirajoille.

Nyt olen 30v ja elänyt omannäköistä elämää 5v.

Vierailija kirjoitti:

En varmaan uskalla ikinä. Olen koko ikäni odottanut, että olisin muiden odotusten kaltainen (yhteiskunnan). Pakko alkaa todeta, ettei se ikinä toteudu. En voi kuitenkaan myöskään elää ja olla, kuten haluaisin, sillä se on vastoin sitä, mitä meiltä täällä odotetaan.

N. 50v

Kuka odottaa? Jos olet ja elät kuten haluat (lain ja hyvän tavan puitteissa) niin mitä tapahtuu? Kuka on konkreettisesti tuomitsemassa? Ja onko sillä mielipiteellä merkitystä?