Oletteko havainneet koronaväsymystä itsessänne tai muissa?
Siis oletteko huomanneet itse väsyneenne tai muiden väsyneen koronatilanteeseen? Enkä tarkoita ainoastaan palstan lempiaihetta, eli rajoituksiin kyllästyneitä kanssaihmisiä, jotka p*rseilevät pitkin toreja ja katuja vailla huolta huomisesta. Vaan ihan väsymystä tähän kaikkeen.
Itsestäni olen huomannut, että en juurikaan jaksa seurata tätä palstaa enää enkä uutisia ja sosiaalista mediaa juurikaan. Tsekkaan etusivun täältä pari kertaa päivässä ja lisäksi uutisista uusimmat koronatilastot Suomesta ja omasta sairaanhoitopiiristä. Siihen on pakko vetää raja, tai alkaa ahdistaa ja väsyttää liikaa tämä kaikki. Nytkin mennään jaksamisen äärirajoilla koko ajan korona-arjen, perheen ja omien töiden yhteensovittamisessa.
Ympäröivistä ihmisistä taas on huomannut, että iloiset some-päivitykset ja tsemppaavat työsähköpostit ja palaverit ovat käytännössä loppuneet. Varsinkin he, jotka lähtivät uuteen korona-arkeen täynnä tarmoa ja selviytymishenkeä, ovatkin olleet viime aikoina yllättävän hiljaa. Moni on todennäköisesti väsynyt ja uupunut.
Oletteko te muut havainneet väsymistä tähän tilanteeseen?
Kommentit (44)
Itsessäni en ole huomannut mitään väsymistä, vaan päinvastoin piristymistä. Mutta toisaalta olen introvertti luonne ja on ollut huikean vapauttavaa tehdä etätöitä, kun ei joudu joka päivä pinnistämään pakkososiaalisuutta työkavereiden takia.
Sen verran, etten jaksa lukea aloitusta. Tämän etäkoulun kanssa alkaa olla väsynyt, kun on koko ajan lapsen vieressä. Silti toivon, että etäkoulu jatkuu kevätlukukauden loppuun.
Olen huomannut, että ne jotka todella kantavat vastuun ja pitävät systeemiä pystyssä eivät kirjoittele täällä provoina. Ne taas jotka huutelevat Suomi auki tai lapset kouluun ym. potaskaa ovat niitä jotka sodassa talutettaisiin montun reunalle. Ei kannata käydä liikaa lukemassa uutisia tai somepalstailla, nyt on aikaa miettiä muita asioita jota tämä tilanne herättää ajattelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran, etten jaksa lukea aloitusta. Tämän etäkoulun kanssa alkaa olla väsynyt, kun on koko ajan lapsen vieressä. Silti toivon, että etäkoulu jatkuu kevätlukukauden loppuun.
Tsemppiä sinne, vedetään tämä kunnialla loppuun vaikka onkin meille kaikille haasteellista ❤️❤️👍
Aluksi lupasin itselleni että siivoan kaapit, jumppaan kotona jne. Pas.... marjat, kun tulen töistä kotiin niin teen pakolliset hommat ja muuten makaan sohvalla. Mulle corona aiheutti että ei kiinnosta enää mikään kun ei voi viettää normaalia elämää.
Ehkä sellainen sahaaminen epätoivon ja positiivisuuden välillä on raskainta. Välillä jo jaksaa toivoa, että ehkä tämä tästä vielä muuttuu paremmaksi ja sitten jossain vilahtaa joku negatiivinen juttu tai takapakkia tilanteeseen tai jotain ja melkein tuntuu, että menee taas matto alta ja se vähäinenkin toivon pilkahdus katoaa.
Kyllä! Minulla on nyt ensimmäistä kertaa koronan aikana omaa aikaa ja kuvittelin, että käytän sitä omaan hyvinvointiini ja kaikkiin niihin rästiin jääneihin suunnittelutöihin jne... No ei. Päivät menevät vetelehtiessä, syön ahdistukseen ja selailen netissä sitä ja tätä enkä saa mitään tehtyä. Nyt taustalla pyörii dokumentti atlantiksesta ja se on huomattava edistysaskel tähän apeaan mitään tekemättömyyteen.
Olen myös käynyt 'äkkiä vaan' kaupassa, vaikka periaatteessa tilaan ruoan kotiin.
Vappuna aion mennä mieheni luokse. En ole nähnyt häntä koko tänä aikana.
No se nyt on ainakin ihan satavarmaa että ei tätä nyt ihan loppumattomiin voida tällaisenakaan jatkaa.
Siinä alkavat jo ne muut (siitä johtuvat)vaikeudet kasvamaan sellaisiin mittoihin, että ei kertakaikkiaan jää enää muuta (yhteiskunnan toiminnan pelastavaa) vaihtoehtoa, kuin karanteenin purkaminen.
Aivan oikein vapauttaa itsensä hetkellisesti koronasta ja keskittyä mukaviin asioihin. Ainoa tapa siihen on sulkea informaatiolähteet. Tilanne ei kuitenkaan alituisesta asian jauhamisesta muuksi muutu.
Olen väsynyt ja pelkään että alan olla masentunut. Otan lääkäriin yhteyttä lähipäivinä.
Kaikki positiivisuus on kadonnut elämästäni ja ärsyynnyn iloisista ihmisistä.
Tuskin olen ainoa. Kyllä tämä alkaa olla suomalaisten tuho henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että ne jotka todella kantavat vastuun ja pitävät systeemiä pystyssä eivät kirjoittele täällä provoina. Ne taas jotka huutelevat Suomi auki tai lapset kouluun ym. potaskaa ovat niitä jotka sodassa talutettaisiin montun reunalle. Ei kannata käydä liikaa lukemassa uutisia tai somepalstailla, nyt on aikaa miettiä muita asioita jota tämä tilanne herättää ajattelemaan.
Tämä ei ole mikään sotatila eikä Suomi auki tarkoita etteikö koronaa otettaisi huomioon. Hysteerikon maineen sait juurikin tuolla kommentillasi. Koronaa ei tule väheksyä mutta kun mikään ei muutu vaikka kuinka laittaisi päätä pensaaseen niin silloin pään pensaaseen laittaminen ei ole ratkaisu. Herää ajattelemaan vaikka sitä miten tästä päästäään hallitusti normaalimpaan yhteiskuntaan toimimatomuden sijaan, korona ei katoa millään rukouksella tai itsensä ruoskimisella, eikä loputon karanteeni ole mikään teko tai ratkaisu.
Korona tulee kiertämään seuraanamme pitempään kuin voi olla kotona.
Mitä kun kaupan kassat, ruokalähetit, siivoojat, hoitajat, kuljettajat, jne kyllästyvät ottamaan riskin kun muut on kotona etätöissä? Tilanne eskaloituu varmasti mitä pidemmälle se menee, että miksi minä altistuisin yksin tässä, siksi altistuminen on olennainen asia, mutta hallitusti. Nuo riskin kantajat ovat ne jotka pitävät yhteisöä pystyssä ei kotona kököttäjät.
MIes sai aamulla jonkun kohtauksen kun aivasti käteensä ja lääppi sitten jotakin asunnossa sillä kädellään eikä tajunnut siis pestä käsiään ja asiasta huomautin niin sai jonkun ihme kohtauksen ja lähes huusi että hänelle alkaa riittää kaikki mikä liittyy koronaan ja eikö kaikkia rajoituksia voi jo purkaa jne!!
Yllätyin, koska hän on suhtautunut maltillisesti tai vähemmän kiinnostuneesti koko asiaan. Toki pesee muuten käsiään.
Ei mua varsinaisesti ahdista, mutta tylsyys vaivaa. Olen elänyt monta vuotta epätietoisuudessa mieheni taistellessa hengestään sairaalassa, ehkä tätä voi verrata siihen sillä erotuksella, että nyt pelottaa vähemmän. Toisaalta romahdin siinä vaiheessa, kun mies selviytyi. Pelkään, että nyt käy samoin, jaksan tsempata tämän keissin läpi, mutta mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että ne jotka todella kantavat vastuun ja pitävät systeemiä pystyssä eivät kirjoittele täällä provoina. Ne taas jotka huutelevat Suomi auki tai lapset kouluun ym. potaskaa ovat niitä jotka sodassa talutettaisiin montun reunalle. Ei kannata käydä liikaa lukemassa uutisia tai somepalstailla, nyt on aikaa miettiä muita asioita jota tämä tilanne herättää ajattelemaan.
Tämä ei ole mikään sotatila eikä Suomi auki tarkoita etteikö koronaa otettaisi huomioon. Hysteerikon maineen sait juurikin tuolla kommentillasi. Koronaa ei tule väheksyä mutta kun mikään ei muutu vaikka kuinka laittaisi päätä pensaaseen niin silloin pään pensaaseen laittaminen ei ole ratkaisu. Herää ajattelemaan vaikka sitä miten tästä päästäään hallitusti normaalimpaan yhteiskuntaan toimimatomuden sijaan, korona ei katoa millään rukouksella tai itsensä ruoskimisella, eikä loputon karanteeni ole mikään teko tai ratkaisu.
Korona tulee kiertämään seuraanamme pitempään kuin voi olla kotona.
Juuri näin. Nämä koronahysteerikot ovat somessa ja palstalla äänekkäimpiä, koska heillä on aikaa sille. Eikä muutakaan elämää joten toivovat Suomeen tiukempia rajoituksia vaikka maailman tappiin asti vailla mitään suhteellisuudentajua tai ymmärrystä yhteiskunnan toiminnasta.
Samaan aikaan me normaalit työssäkäyvät perheelliset ihmiset toivotaan, että yhteiskuntaa voitaisiin jo alkaa palauttaa normaaliin suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kun kaupan kassat, ruokalähetit, siivoojat, hoitajat, kuljettajat, jne kyllästyvät ottamaan riskin kun muut on kotona etätöissä? Tilanne eskaloituu varmasti mitä pidemmälle se menee, että miksi minä altistuisin yksin tässä, siksi altistuminen on olennainen asia, mutta hallitusti. Nuo riskin kantajat ovat ne jotka pitävät yhteisöä pystyssä ei kotona kököttäjät.
Tietoja työelämästä, ollaan jo. Jätän mainitsematta toimialan mutta henkilökunnasta on merkittävä määrä jättäytynyt pois töistä koska ei kertakaikkiaan jaksa tätä rumbaa.
Korona kyllästyttää. Uutisiin olen turtunut, en oikein jaksa niitä enää seurata.
On ikävä jumppaan, joogaan ja myös työpaikalle, olen etätöissä. Kyllästyttää laittaa jatkuvasti ruokaa kun kaikki syö koko ajan kotona (kolme teiniä & mies, jotka muuten söis koulussa / työpaikalla).
Eli joo, on koronaväsymystä. Verkkarit ja löysät t-paidatkin kyllästyttää, mutta tuntuisi aika typerältä pukeutua jakkupukuun kotona. Ai niin ja alussa jumppasin ja joogasin aika paljon, nyt en enää viitsi ja painoa on alkanut kertyä.
Ja lopuksi hatunnosto kaikille jotka ovat tällä hetkellä töissä kodin ulkopuolella, tiedostan että teillä on vaikeaa. Minulla ei ole lainkaan vaikeaa, on vaan vähän hiton tylsää ja monotonista, joka sekään ei ole mukavaa.
Kyllä. Joutaisi jo lopettaa tämä höyryäminen ja avata Suomi. Jos huonokuntoiset eivät flunssaa kestä niin minkäs sille voi, seuraava epidemia ensi talvena olisi melko varmasti viimeistään kohtalokas.