Lue keskustelun säännöt.
Oletteko havainneet koronaväsymystä itsessänne tai muissa?
28.04.2020 |
Siis oletteko huomanneet itse väsyneenne tai muiden väsyneen koronatilanteeseen? Enkä tarkoita ainoastaan palstan lempiaihetta, eli rajoituksiin kyllästyneitä kanssaihmisiä, jotka p*rseilevät pitkin toreja ja katuja vailla huolta huomisesta. Vaan ihan väsymystä tähän kaikkeen.
Itsestäni olen huomannut, että en juurikaan jaksa seurata tätä palstaa enää enkä uutisia ja sosiaalista mediaa juurikaan. Tsekkaan etusivun täältä pari kertaa päivässä ja lisäksi uutisista uusimmat koronatilastot Suomesta ja omasta sairaanhoitopiiristä. Siihen on pakko vetää raja, tai alkaa ahdistaa ja väsyttää liikaa tämä kaikki. Nytkin mennään jaksamisen äärirajoilla koko ajan korona-arjen, perheen ja omien töiden yhteensovittamisessa.
Ympäröivistä ihmisistä taas on huomannut, että iloiset some-päivitykset ja tsemppaavat työsähköpostit ja palaverit ovat käytännössä loppuneet. Varsinkin he, jotka lähtivät uuteen korona-arkeen täynnä tarmoa ja selviytymishenkeä, ovatkin olleet viime aikoina yllättävän hiljaa. Moni on todennäköisesti väsynyt ja uupunut.
Oletteko te muut havainneet väsymistä tähän tilanteeseen?
Kommentit (44)
Yksi kaveri, jolla on kakkostyypin kaksisuuntainen, on minusta viestitellyt jotenkin erityisen kärjekkäästi kaikesta. On muutenkin vaikea, mutta nyt korostetusti. Toinen ystävä taas on ihan hysteerinen coronan suhteen. Lähettelee kaveriporukan ryhmään useita viestejä peräkkäin, kuinka hallituksen pitäisi tehdä sitä tai tätä.
Itse taas en jaksa nyt mitään väittelyä tai inttämistä, enkä edes olla itse rauhoitteleva. Olen sitten vain vastaamatta viesteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Aamuisin väsyttää, iltaisin on vaikea saada unta, öisin näkee ihan liikaa ja kummallisia unia. Oma työpiste ja työnkuva on vaihtunut, vaikka uusi työ on ihan ok, niin kaipaan jo kovasti takaisin omaan työhön ja niitä omia työkavereita.
Ja lisäksi kova ikävä jo sukulaisia, ystäviä, normaaleja harrastuksia jne :(
Vierailija kirjoitti:
Väsymys poistuu, jos korona päätetään nitistää kokonaan Suomesta, eikä päästetä leviämään uudestaan! Tähän tarvittavat jatkotoimenpiteet ovat?
Voitaisiin myös sallia matkailu maihin, joissa korona saadaan yhtä hyvin kuriin kuin Suomessa, kun vain maat noudattavat yhtä tarkasti myös jatkotoimenpiteitä?
Juuri tämänkaltaiset keskustelut ja keittiövirologit väsyttää. Kun mitään ei tiedetä varmaksi eikä takuulla toimivaa vaihtoehtoa ole! Yksikään valtio ei ole pysyvästi nitistänyt koronaa vielä pitkäaikaisesti.
Miksi ihmisten on niin vaikea ymmärtää, että tämä epidemian hallinta on samanlaista kuin lentokoneen moottorin korjaaminen kesken lennon silmät sidottuna.
Mikään ei ole toistaiseksi varmaa tästä uudesta koronasta ja sen suitsimisesta.
Mulla on normaalistikin väsyttävä työ ja nyt kun pitää kaikessa huomioida tämä korona, niin kyllähän tämä välillä vetää sippiin. Toisaalta palaudun vielä ihan hyvin, ei tätä nyt niin kauan ole vielä kestänyt.
Töissä veinaa kyllästyttää pari koronahysterikkoa, itsekin kyllä otan asian vakavasti, mutta nämä henkilöt lyö ihan yli. Muiden kanssa voidaan höpötellä ihan niitä näitä ja vitsailla, mutta näiden seurassa ollaan kuin hautajaisissa. Olen aika herkkä ja toisten ahdistus tarttuu herkästi.
Mulla on aina ollut tapana työpäivän jälkeen selata uutiset, että mitä Suomessa ja maailmalla on tapahtunut, ja nyt huomaan jo hieman tuskastuvani että eikö mitään muuta kuin tätä koronaa!! Eikö maailmalla tapahdu enää mitään muuta?! Kaipaisin positiivisia uutisia ihan mistä tahansa muusta.
Sekin lannistaa, että ei oikein mitään voi kauheasti suunnitella ja miettiä eteenpäin. Tämä on nyt kirjaimellisesti sitä hetkessä elämistä.
Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, eihän tätä ole kestänyt vielä edes kovin kauan. Kyllä tällaisen jaksaa. Itseasiassa olen sitä miettinyt, että missä ajassa sietokyvyn raja tulee vastaan. Ei tuohon oikein voi vastata, koska koko ajan tapahtuu sopeutumista. Epänormaalista tulee normaali.
En ole huomannut koronaväsymystä itsessäni tai lähipiirissä/työkavereissa, koska meidän kenenkään elämä ei ole muuttunut mitenkään koronan myötä. Lähes kaikki käyvät töissä (osa eläkkeellä, mutta alle 70v.) ja kaupoilla normaalisti ja tekevät vapaa-ajallaan samoja asioita mitä aiemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirurginen suojain suojaa vain potilasta ei hoitajaa tai lääkäriä. Missä ffp3 tason suojat ja silmäsuojat? Älkää vapauttako virusta, vaan nitistäkää se! Hoitaminen ja työhön liittyvät riskit omalle terveydelle väsyttävät!
Tähän kollektiiviseen tilanteeseen pätee samat vaiheet kuin henkilökohtaiseen suruunkin. Vähän omasta tilanteesta ja ymmärryksestä riippuen jotkut on juuttunut ongelman kieltämiseen, toiset käy edelleen kauppaa että jos minä teen näin niin tekisikö korona sitten noin. Joillain on jo viha päällä, purkautuu kenellä minnekin. Sitten tulee tämä masennus ja sen jälkeen hyväksyntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ei juuri kiinnosta katsoa ylen koronalähetystä arkisin klo 15. Sama alkaa päteä kaikkiin uutisiin.
Voin paremmin kuin koskaan. Etätyö ei uuvuta kuten "lähityö", jossa kollegat puhuu tauotta ja aina joku tulee keskeyttämään työsi.
Nukun paremmin kuin koskaan, koska työmatkojen puuttuessa sain 2 tuntia lisää aikaa itselleni.
En halua palata ns. normaaliin enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, itse olen hyväksynyt sen, että Suomessa ei tulla koronaa tukahduttamaan ja mietin elämääni siltä kannalta, että tämä sama tilanne jatkuu vielä vuodenkin päästä. Lopputulema on se, että etätyöt lopetan, koska en voi tehdä seuraavaa vuotta etätöitä. Samoin tapaan läheisiä sukulaisia. Muuten voin elää ilman montaakin asiaa.
Alussa luin kaikki uutiset suurennuslasilla, ja tuijotin silmä kovana kaikki Ylen infot. Nyt silmäilen vain uutisotsikot, ja katson joka päivä oman sairaanhoitopiirin uudet tartunnat.
Yli kuusi viikkoa etänä. Suunnittelen meneväni joku päivä työpaikalle, koska sitä ei ole suoranaisesti kielletty. Omat seinät on jo aikalailla nähty. Ergonomia on kotona huono, töissä kunnollinen työtuoli ja sähköpöytä.
Lenkkeillä pitäisi joka päivä, mutta nyt jotenkin tökkii. Puntteja nostelen väkisin, että saa edes jotain liikuntaa. Kaipaan työpaikan monipuolista linjastoruokalaa, nyt syön jotain eineksiä tai tosi simppeleitä ruokia. Herkkuja on mennyt enemmän, koska ”tämä nyt on tällainen erikoistilanne”. Kiloja on kertynyt pari. Mitenkään syksyllä, jos etätyöt jatkuvat sinne saakka? Kivasti 10 kiloa lisää vyötäröllä.
Kesähelteillä ei kyllä tässä asunnossa pysty töitä tekemään. Toivon viileää ja sateista kesää, jos etäily jatkuu. Sitten on pakko mennä vaaroja uhmaten työpaikalle ilmastoituun huoneeseen.
Kotitöitä olen jaksanut tehdä vähemmän kuin ennen. Laiskottaa. Kun ei ole juuri nyt pakko tehdä, niin siirrän myöhemmäksi. Kun on koko ajan kotona, en saa mitään aikaiseksi. Asun yksin, joten ihan sama. Yleensä en ajattele näin, tämä on itselleni uusi ilmiö.
Välillä jaksaa tsempata paremmin, ja välillä huonommin. Ärsyttävintä on tosiaan se, kun ei tiedä, kauanko tämä tilanne kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä pelottaa ihan sairaasti.
Välillä olen täysin lamaantunut, ansassa.
Välillä pörrään ja yritän jotain.
Vaikeinta on olla yksin. Toisaalta eipä tartte huolehtia kuin itsestään.
Mun exmies oli huolimaton, voin kuvitella miten paljon mua pelottaisi olla sen kanssa ja millaisia riitoja olisi.
Vierailija kirjoitti:
Alussa luin kaikki uutiset suurennuslasilla, ja tuijotin silmä kovana kaikki Ylen infot. Nyt silmäilen vain uutisotsikot, ja katson joka päivä oman sairaanhoitopiirin uudet tartunnat.
Yli kuusi viikkoa etänä. Suunnittelen meneväni joku päivä työpaikalle, koska sitä ei ole suoranaisesti kielletty. Omat seinät on jo aikalailla nähty. Ergonomia on kotona huono, töissä kunnollinen työtuoli ja sähköpöytä.
Lenkkeillä pitäisi joka päivä, mutta nyt jotenkin tökkii. Puntteja nostelen väkisin, että saa edes jotain liikuntaa. Kaipaan työpaikan monipuolista linjastoruokalaa, nyt syön jotain eineksiä tai tosi simppeleitä ruokia. Herkkuja on mennyt enemmän, koska ”tämä nyt on tällainen erikoistilanne”. Kiloja on kertynyt pari. Mitenkään syksyllä, jos etätyöt jatkuvat sinne saakka? Kivasti 10 kiloa lisää vyötäröllä.
Kesähelteillä ei kyllä tässä asunnossa pysty töitä tekemään. Toivon viileää ja sateista kesää, jos etäily jatkuu. Sitten on pakko mennä vaaroja uhmaten työpaikalle ilmastoituun huoneeseen.
Kotitöitä olen jaksanut tehdä vähemmän kuin ennen. Laiskottaa. Kun ei ole juuri nyt pakko tehdä, niin siirrän myöhemmäksi. Kun on koko ajan kotona, en saa mitään aikaiseksi. Asun yksin, joten ihan sama. Yleensä en ajattele näin, tämä on itselleni uusi ilmiö.
Välillä jaksaa tsempata paremmin, ja välillä huonommin. Ärsyttävintä on tosiaan se, kun ei tiedä, kauanko tämä tilanne kestää.
Ainakin vuoden loppuun.
Ei tämä lopu ennen kuin rokote on markkinoilla. "Laumasuojaa" ei tule.
Sen hinta olisi kymmenettuhannet vainaat.
Vaikka hallitus yrittäisi ihmiset eivät suostu uhrautumaan, ja se on oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jaksa enää uutisia katsoa, tympii ja ärsyttää koko aihe. Toivottavasti pääsee syksyllä takaisin töihin ja aletaan elää normaalia elämää. 738
Vierailija kirjoitti:
Alussa luin kaikki uutiset suurennuslasilla, ja tuijotin silmä kovana kaikki Ylen infot. Nyt silmäilen vain uutisotsikot, ja katson joka päivä oman sairaanhoitopiirin uudet tartunnat.
Yli kuusi viikkoa etänä. Suunnittelen meneväni joku päivä työpaikalle, koska sitä ei ole suoranaisesti kielletty. Omat seinät on jo aikalailla nähty. Ergonomia on kotona huono, töissä kunnollinen työtuoli ja sähköpöytä.
Lenkkeillä pitäisi joka päivä, mutta nyt jotenkin tökkii. Puntteja nostelen väkisin, että saa edes jotain liikuntaa. Kaipaan työpaikan monipuolista linjastoruokalaa, nyt syön jotain eineksiä tai tosi simppeleitä ruokia. Herkkuja on mennyt enemmän, koska ”tämä nyt on tällainen erikoistilanne”. Kiloja on kertynyt pari. Mitenkään syksyllä, jos etätyöt jatkuvat sinne saakka? Kivasti 10 kiloa lisää vyötäröllä.
Kesähelteillä ei kyllä tässä asunnossa pysty töitä tekemään. Toivon viileää ja sateista kesää, jos etäily jatkuu. Sitten on pakko mennä vaaroja uhmaten työpaikalle ilmastoituun huoneeseen.
Kotitöitä olen jaksanut tehdä vähemmän kuin ennen. Laiskottaa. Kun ei ole juuri nyt pakko tehdä, niin siirrän myöhemmäksi. Kun on koko ajan kotona, en saa mitään aikaiseksi. Asun yksin, joten ihan sama. Yleensä en ajattele näin, tämä on itselleni uusi ilmiö.
Välillä jaksaa tsempata paremmin, ja välillä huonommin. Ärsyttävintä on tosiaan se, kun ei tiedä, kauanko tämä tilanne kestää.
Hali!🏵 Kuulostaa niin tutulta.
Kaiken maailman hysteerisiä luusereita olen kyllä tavannut.
Ärsyttää, kun olin just aloittanut treenaamaan tavoitteellisesti tammikuussa. En jaksa innostua käymään yksin lenkillä joka päivä varsinkin kun teen välillä etäpäiviä ja asun yksin.
Korona uutisointi alkoi tulla korvista ulos jo kk sitten. Ei vaan jaksa kiinnostaa niin paljoa. Tekisi mieli lopettas Hesarin tilaus. Sunnuntain lehti oli täynnä koronaa ja tietty jostain perhenäkökulmasta! Entäs me sinkut, joiden kaveritkin ovat poikkeusajan pitkittyessä vaienneet? Ei tapaamisia, puheluita, whatsappiakaan. Kiitos kun unohdatte meidät täysin.
Olen väsynyt ihmisten tyhmyyteen ja siihen, että vaikka itse teet parhaasi niin jos muut ovat piittaamattomia voit saada taudin silti.
Nyt kun on ollut ekat keväiset kauniit päivät niin kauppakeskukset ja marketit ovat ihan täynnä maleksivia ihmisiä ja sama koskee suosituimpia ulkoilupaikkoja.
Ehkä on parempi hiljalleen alkaa purkaamaan noita rajoituksia kun osa ei niitä mitä ilmeisimmin ymmärrä tai halua noudattaa ja mihinkään ulkonaliikkumiskieltoon ei haluta mennä.
Minulla on alkanut tulla unohduksia koronan suhteen. Olen ollut alusta asti kurinalainen, mutta nyt joudun muistuttelemaan itseäni tilanteesta. Ärsyttää kun pitää huomioida korona vähän kaikessa. Haluan palata normaaliin elämään.
Väsymys poistuu, jos korona päätetään nitistää kokonaan Suomesta, eikä päästetä leviämään uudestaan! Tähän tarvittavat jatkotoimenpiteet ovat?
Voitaisiin myös sallia matkailu maihin, joissa korona saadaan yhtä hyvin kuriin kuin Suomessa, kun vain maat noudattavat yhtä tarkasti myös jatkotoimenpiteitä?