Ilmeisesti nyt korona - aikana oli hyvä olla pienituloinen, lomautettu, yksinhuoltaja.

Tein osa-aikahommia yli puolitoista vuotta (sitä ennen kotiäitinä) ennenkuin päätimme mieheni, lasteni isän, kanssa erota. Mies muutti pois yhteisestä vuokra-asunnostamme puolisen vuotta sitten. Saannut olen siitä asti asumistukea puolet vuokrasta (tässä siis +-0 aiempaan koska mies maksoi aiemmin tämä puolikkaan). Lisäksi lapsilisät ja niihin yksinhuoltajakorotus (kahdesta lapsesta siis). Elatusmaksu / -tuki yhteensä 334 € kuussa. Päiväkotimaksut meni nollille jäädessäni yh:ksi...
Osa-aikatöitä kun olen tehnyt niin sovellettua päivärahaa tullut kuussa 0-300 euroa kuussa, nyt miehen muuton jälkeen lähempänä tuota kolmeasataa koska teen lyhyempää työviikkoa lasten takia, nyt lomautuksen vuoksi siis täydet päivärahat (en tarkkaan osaa vielä sanoa mutta oisko hieman reilu tonnin luokkaa kuussa. ) Kun lusikat lähti jakoon exän kanssa meni myös yhteinen säästötilimme puoliksi jonne olimme säästäneet rahaa siitä saakka kun aloitin työt eli hieman yli 20 000). Säästöön olen saanut laitettua veronpalautukset (viime vuonna yli 2000, tänä vuonnakin tulee saman verran, ja säästöön sekin) ja Kelan takautuvasti tullut elatustuki.
Mulla ei ole rahallisesti mitään hätää, päinvastoin. Lähinnä mietin että miten ei ole pienituloisilla varaa laittaa mitään säästöön? Kun tälleen yh:nakin saa säästöön vaikka ja mitä?