Kuinka eroon pariutumistarpeesta?
Olen siis nelikymppinen melko vähille kokemuksille jäänyt ikisinkku ja tiedostan itsessäni sen, etten ole parisuhdemateriaalia. Kärsin jonkinlaisesta läheisyyskammosta, sillä en uskalla päästää ketään lähelle, enkä usko että riittäisin kenellekään. Pärjäilen itsekseni ihan OK, mutta se seurustelun ja parisuhteen haikailu tulee tasaisin väliajoin häiritsemään elämääni ja silloin oloni on aivan surkea. Yleensä tämän laukaisee joku kiinnostava ihminen, jonka takia kuvainnollisesti alan hakata päätäni seinään, kun haluaisin tutustua häneen ja näyttää hänelle olevani kiinnostunut, mutten sitten kuitenkaan kykene. Onko ainut vaihtoehto sitten alkaa erakoksi, että välttyisi tällaisilta ihmisiltä?
Kommentit (3)
Mutta entä jos se tarve on jossain "ajatuksen tasolla" niin ettei siihen mitkään hormonit ehkä auta? Vähän kuin vaikkapa lapsena halusi jotain lelua kauhean kovasti. ap
Ehkäpä terapia. Uskon että keskittymällä huomaamaan omat hyvät ja viehättävät ominaisuutesi, saat lisää itseluottamusta ja voit löytää vielä miehenkin. Eikä kukaan ole valmista parisuhdemateriaalia, uuden ihmisen kanssa pitää opetella aina uusille tavoille. Nykyinen kumppanini ei esim. Siedä sitä kun jätän kuppeja pöydille, eksäni ei välittänyt semmoisesta. Tarvitset vain vähän rohkeutta ja rakkautta itseäsi kohtaan, niin kliseeltä kuin varmaan kuulostaakin
Auttaisiko joku hormonihoito?