Lue keskustelun säännöt.
Puhutteko itseksenne?
22.04.2020 |
Olen huomannut, että mulla se on jo tullut tavaksi, josta haluaisin päästä eroon. Ei mitään pidempää dialogia itsensä kanssa, vaan lähinnä sellaisia tokaisuja (esim. "semmoista", "olipahan tokin", paljon kiroilua...) ja johonkin asiaan syventyneenä (esim.: "Jaa, se menikin noin, kyllä.", "Mitäköhän sitä tänään tekis?")
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo puhun, tietenkin. En pidä mitenkään outona. Ainoastaan lenkillä ihmisten ilmoilla yritän kiinnittää huomiota etten puhuisi ääneen tai sillä lailla kuiskaten että suu liikkuu. Saatan käydä pitkiäkin "keskusteluja" pääni sisällä. Olen yksinäni viihtyvä mutta jollekin munkin pitää puhua eli vaikka sitten itselleni.
Tietenkin sentään joku kuuntelee mitä asiaa on ja vieläpä ymmärtää mitä ajattelen 😁
Itsekseen puhuessa saa tasoistaan juttuseuraa.
Koko ajan, onneksi ulkona on sanottu että ei haittaa, tosin tuo varmaan pahentanut ongelmaa, koska tavallaan sain luvan siihen, eli juttelen itsekseni niin paljon että toisille puhuminen on käynyt jo vaikeaksi , tosin tätä olen nyt alkanut työstämään, että kuulemma normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpöttelen jatkuvasti. Olen alkanut miettimään jo omaa mielenterveyttäni kun käyn jo kuvitteellisia keskusteluja ihmisten kanssa ym :D
Kyllä, ja sain skitsofreniadiagnoosin, kun kerroin asiasta psykiatrille. Vaikka luulisi sen olevan ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapseni kerran autossa kysyi että äiti, kenen kanssa juttelet :DD
Vierailija kirjoitti:
Höpöttelen jatkuvasti. Olen alkanut miettimään jo omaa mielenterveyttäni kun käyn jo kuvitteellisia keskusteluja ihmisten kanssa ym :D
Niin minäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin kerran artikkelin jossa kerrottiin, että lapsena lähes kaikki puhuvat itsekseen, sitten kasvaessa se muuttaa muotoaan "sisäiseksi puheeksi", mutta osa ihmisistä jatkaa sitä aikuisenakin. Mutta sosiaalisista normeista johtuu, ettei höpötellä kauheasti muiden ihmisten nähden.
Se on täysin normaalia ja eiköhän kaikki tee sitä jonkun verran. Puhun välillä itsekseni itselleni mutta en mitään monologeja vaan joitakin sanoja tai lausahduksia ja kiroilenkin ja usein me jotka näin teemme olemme älykkäitä ja ne jotka tähän asiaan jotain sanovat negatiivisesti eivät niin älykkäitä ja ovat kateellisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän naamioida sen kissalle puhumiseksi, ettei seinänaapureitten tartte huolestua.
Kyllä. Varsinkin nyt, kun etätöissä ei ole edes työkavereita ympärillä. Onneksi on lemmikkejä, niin voi selittää muka puhuvansa niille ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun itsekseni erityisesti ajaessani autoa mutta joskus muutenkin saatan sanoa itselleni vaikkapa tyhmä kun mietin jotain mokaani. Ajaessani puhun itsekseni jostain syystä erityisesti vierailla kielillä. Ehkä se on sellainen turvallinen paikka harjoitella.
Joo aika usein puhun ääneen yksin. Pahempaa on mun mielestä se, kun höpisen vain pään sisällä, mutta elän keskustelua vahvoilla ilmeillä. Oon muutenkin tosi ilmeikäs ja ai kauhee kun joskus vahingossa näkee ulkona oman peilikuvan ja tajuaa että on irvistellyt vahvasti. Noloa, mutta niin alitajuista etten osaa lopettaa. Mä näytän mr Beanilta.
Ihan normaalia, jos on pitkään ilman juttukaveria.