Haluaisin parisuhteen jossa ollaan 24/7 yhdessä
No töissä voisi käydä erikseen, mutta muuten oltaisiin ja tehtäisiin yhdessä. Mutta mistä löytää sellaisen miehen =(
Kommentit (26)
On niitä mustasukkaisia ja läheisriippuvaisia takertujia varmaan tarjolla molemmissa sukupuolissa.
Vierailija kirjoitti:
Hoidata läheisriippuvuutesi
Tämä.
Tai sitten Symbioosivaiheesi on vauvana katkennut liian aikaisin.
Haluan suhteen jossa ollaan yhdynnässä 24/7, ns sisäkkäin. Ainoastaan kaupassa käydään erillään.
Ala omaishoitajaksi. Niin myös "työt" on yhdessä.
Samoin, niin minäkin haluaisin, mutta en ”fyysisesti”. Vaan henkisesti.
Minä ja mieheni viihdymme yhdessä, emme kumpikaan ole järin sosiaalisia.
Minusta moni on riippuvainen muiden hyväksynnästä.
Kaikkea on helppo haluta, eri asia sit kuin kaali kestää tositilanteessa.
On sekin kivaa, että on samalla työpaikalla.
Seurustelin vuoden ja oltiin ihanassa symbioosissa se vuosi, sitten ilmeisesti miehen osalta alkuhuuma loppui ja hän alkoi ottaa omaa aikaa. Itse yritin kovasti hangotella sitä vastaan, olin suruissani tästä ja mies erkani entisestään. Erohan siitä tuli.
Mistäs sitä voisi tietää alussa, onko toisen käytös ja yhdessäolemisen halun määrä vain alkuhuumaa = huijausta vai totta??
Ota mun exä. Töissä saat kuitenkin käydä
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni viihdymme yhdessä, emme kumpikaan ole järin sosiaalisia.
Minusta moni on riippuvainen muiden hyväksynnästä.
..niin, ja olemme olleet 18 vuotta yhdessä.
Mulla oli miesystävä, joka halusi samaa kuin aloittaja. Oli ihan uskomattoman ahdistavaa ja lopulta syy siihen, että minun piti lopettaa suhde. Happi yksinkertaisesti loppui vaikka periaatteessa miehen seurassa viihdyinkin. Riippuvaisuus seurastani oli pelottavaa.
Aloittajalla on minusta vain yksi vaihtoehto ja se on löytää kumppani, joka tekee aloittajan kanssa töitä täysin samat tunnit vuorokaudessa ja jakaa identtiset harrastusmieltymykset aloittajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ota mun exä. Töissä saat kuitenkin käydä
Minä tein kuulemma töitäkin liikaa. Miehestä olin pinnallinen koska sanoin haluavani pystyä elättämään itseni ilman yhteiskunnan apua (=en halua käyttää julkista terveydenhuoltoa, en nosta asumistukea jne.).
Mistä ei kuitenkaan häirinnyt se, että vein hänet syömään, elokuviin ja tarjosin baarissa. Ostin bussiliput(!), ostin lahjan kaverilleen tämän syntymäpäivänä ja vein miehen ulkomaillekin.
Johonkin oli raja pakko vetää ja erosin tuosta ihan sairaasta suhteesta.
Mun parisuhde on sellainen. Tykätään olla kotona ja ollaan kaikki vapaa-aika samassa tilassa, joko omiamme puuhastellen tai jotain yhdessä tehden. Yhdessä pestään hampaat ja yhdessä mennään nukkumaan. Aamuisinkin herätään yhdessä ja lähdetään samaa matkaa töihin - sentään eri paikkoihin. Kumpikaan meistä ei kaipaa viihdytystä, viihdytään varsin hyvin pitkiäkin aikoja ihan hiljaa, mutta on ihanaa, kun toinen on siinä. Mä olen ihan kauhean onnellinen!
Opiskeluaikanani kaksi opiskelutoveriani alkoivat seurustella keskenään. Pian he muuttivat yhteen pieneen yksiöön. Valmistumisen jälkeen menivät töihin samaan paikkaan, mutta muuttivat isompaan asuntoon. Tästä on jo lähes 20 vuotta aikaa. Viimeksi olen kuullu heistä n. 10 vuotta sitten, ja silloin ainakin olivat edelleen onnellisesti yhdessä, ja kahden lapsen vanhempia. Itseäni heidän symbioottisuutensa vähän ahdisti, vaikka olinkin ulkopuolinen. Toivottavasti ovat tyytyväisiä suhteeseensa edelleen.
Sen löytää tai sitten ei.
Me ollaan oltu mieheni kanssa reilut 20vuotta yhdessä ja ollaan kaikki aika, töitä lukuunottamatta, yhdessä. Maailman parasta. Ollaan parhaat ystävät. Ei toisen seuraan vaan kyllästy koska osataan olla yhdessä ilman, että se alkaa hiertämään. Jotenkin tässä on vaan nivouduttu auvoisasti yhteen.
Kiitollinen olen siitä, että tällaisen parisuhteen olen itselleni saanut.
Painu hoitoon