Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Yksinhuoltajat - kertokaa arjestanne!

Yksinhuoltajuudesta haaveileva
18.04.2020 |

Lähentelen 35 ikävuotta ja olen jo pitkään harkinnut lapsen hankkimista yksin. Toivon lasta, eikä parisuhde taida enää ehtiä tähän kyytiin, ennen kuin ikä alkaa olla liian iso riski biologisen lapsen odotteluun.

Uskon pärjääväni taloudellisesti yksinhuoltajuudesta, tienaan hieman enemmän kuin suomalaisen mediaanitulot. Äitiys-, vanheimpainvapaan ja hoitovapaan ajan uskon pärjääväni noin muutenkin mainiosti melko hyvien tukiverkkojenkin ansiosta. Eniten mietityttää arki töihinpaluun jälkeen - pikkulapsiajasta murrosikään saakka.

Haluaisinkin kuulla rehellisiä kuvauksia iloineen ja huolineen (totaali)yksinhuoltajilta! Millaista teidän työssäkäyvien arki on? Miten päivät ja viikot kuluvat? Mikä on raskasta? Mikä on ihanaa? Minkä muuttaisit? Kaduttaako? Miten taloudellisesti pärjäät?

Tällaisia asioita mietin, enkä vielä ole uskaltanut lopullista päätöstä tehdä.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
18.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai onko niin, ettei yksinhuoltajilla ole aikaa roikkua vauvapalstalla näin kauniina päivänä. :)

Vierailija
2/2 |
18.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työssäkäyvän yksinhuoltajan arki on tasaista rutiinia toisensa perään. Siitä joko nauttii tai kärsii, riippuen millainen persoona on. Minulle sopii hyvin. Hankalia tilanteita on lähinnä ne, jos lapsi sairastuu aikaan, kun olisi tosi vaikeaa olla töistä pois. Tai sairastuu kesken päivän. Tai tietty sekin, jos on itse tosi sairaana ja lapset vaan pitää saada hoidettua.

Kodin ulkopuolisia harrastuksia minulla ei ole, koska lapset menevät aikaisin nukkumaan eikä heitä voi yksin jättää. Vapaapäivinä ollaan paljon ulkona, ja työmatkat kuljetaan pyörällä/kävellen.

Lasten kanssa viihdyn, ovat minulle valtava ilon lähde. Toki niinä päivinä, kun kaikki tuntuu leviävän käsiin, toivoisi että olisi joku jakamassa vastuuta. Vastaavasti myös riemun hetkinä toivoisin joskus, että olisi toinenkin tuntemassa saman ilon ja onnistumisen tunteen. Perhetapahtumissa, konserteissa jne tulee ajoittain haikea fiilis, kun on yksin lasten kanssa.

En ole hankkinut lapsiani yksin, mutta olen heistä nykyään täysin yksin vastuussa.

Varmasti pärjäät, sinullahan lähtökohdat ovat hyvät. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla