Lue keskustelun säännöt.
Psykologeja paikalla? Miksi yhtäkkiä en kykene sanomaan kunnolla nimeäni (tätä ennen tuli ajatuksena ja toteutui sitten oikeasti!)
12.04.2020 |
Ongelma alkoi noin vuosi sitten työtehtävissä. Soitin eri tahoille kun yhtäkkiä mieleeni tuli ajatus, jos en pystyisikään esittelemään itseäni kunnolla. Seuraavan puhelun alussa töksähtelin nimeni kanssa (änkytin)
Siitä lähtien olen hoitanut asiani usein sähköpostilla ja tekstiviesteillä. Oman nimen sanominen ei enää tule puhelimessa vanhaan tapaan rohkeasti. Harjoittelen ennen soittoa nimen sanomista ja onnistuu. Jännitys kuitenkin kasvaa, kun puhelin tuuttaa ja kun vastaan, nimi katkeaa aina tietystä kohdasta.
Mitä tämä on, mistä johtuu ja miten pääsen tästä itse eroon? Mainitaan vielä, että tämän tapahtuessa olin stressaantunut.
Kommentit (28)
En ole mikään psykologi, mutta ehkä "vaivasi" johtuu siitä, että tuo ajatus on pinttynyt mieleen ja ajattelemalla asiaa olet alitajuisesti sitten ruvennut änkyttämään. Ja koska se toteutui, niin tuo lisää epävarmuutta ja pelkoa mokaamisesta. Ja oravanpyörä on valmis.
Itse olen epäsosiaalinen ja pelkään myös änkyttäväni tai jotain vastaavaa. Ja kun puhun muiden ihmisten kanssa, jotka ei ole läheisiäni, hermostun ja alkaa hikoiluttaa. Ja silloin saattaa päästä ulos sammakoita, änkyttää tai sanoa sanan väärin. Ja siitä soimaan itseäni liikaa. Tuntuu kuin olisi puhevammainen.
Nyt on siis tärkeää yrittää korjata tilanne, ennenkuin menee liian pahaksi. Ehkä voisit käydä terapeutilla jonka kanssa voisit pohdiskella, miksi yhtäkkiä sinulle on tullut ajatus ja sitä myöten pelko, että änkytät esitellessäsi itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä. Kyllä se mielen voima on suuri.
Nyt sinut pitäisi saada psyykattua uskomaan, että pystyt kyllä.
Voitko harjoitella ensin yksin, sitten kaverin kanssa sanomaan nimesi ääneen.
Yksi kiva harjoite on laulaa. Laula ääneen ja anna ensin nimesi soljua sanojen väliin, sitten voit laulaa pelkkää nimeäsi. Poppia, rockia, oopperaa...
Tulee vähän hölmö ja hassu olo. Jos naurattaa, naura. Idea on saada hermostuttava tilanne purkautumaan ja huumori on siihen hyvä ase.
Tsemppiä. Toivon, että onnistut.
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään psykologi, mutta ehkä "vaivasi" johtuu siitä, että tuo ajatus on pinttynyt mieleen ja ajattelemalla asiaa olet alitajuisesti sitten ruvennut änkyttämään. Ja koska se toteutui, niin tuo lisää epävarmuutta ja pelkoa mokaamisesta. Ja oravanpyörä on valmis.
Itse olen epäsosiaalinen ja pelkään myös änkyttäväni tai jotain vastaavaa. Ja kun puhun muiden ihmisten kanssa, jotka ei ole läheisiäni, hermostun ja alkaa hikoiluttaa. Ja silloin saattaa päästä ulos sammakoita, änkyttää tai sanoa sanan väärin. Ja siitä soimaan itseäni liikaa. Tuntuu kuin olisi puhevammainen.
Nyt on siis tärkeää yrittää korjata tilanne, ennenkuin menee liian pahaksi. Ehkä voisit käydä terapeutilla jonka kanssa voisit pohdiskella, miksi yhtäkkiä sinulle on tullut ajatus ja sitä myöten pelko, että änkytät esitellessäsi itsesi.
Ihmettelen, miten kaikki lähti ajatuksesta ja konkretisoitui heti. En haluaisi terapeutille, vaan ratkaista asian itse! Kiitos kommentista.
Vierailija kirjoitti:
Jännä. Kyllä se mielen voima on suuri.
Nyt sinut pitäisi saada psyykattua uskomaan, että pystyt kyllä.
Voitko harjoitella ensin yksin, sitten kaverin kanssa sanomaan nimesi ääneen.Yksi kiva harjoite on laulaa. Laula ääneen ja anna ensin nimesi soljua sanojen väliin, sitten voit laulaa pelkkää nimeäsi. Poppia, rockia, oopperaa...
Tulee vähän hölmö ja hassu olo. Jos naurattaa, naura. Idea on saada hermostuttava tilanne purkautumaan ja huumori on siihen hyvä ase.Tsemppiä. Toivon, että onnistut.
Kokeilen tätä!
Harjoittele siten, että sanotkin nimesi toisinpäin. Eli jos olet sanonut Harakan Matti... sanotkin Matti Harakka. Ryhdy vastaamaa puhelimeen koko nimelläsi. Harjoittelua vain kehiin kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos vaihdat nimet toisinpäin: ei Matti Meikäläinen, vaan Meikäläisen Matti? Tai keksi itsellesi lempinimi tyyliin Meikäläisen Masa.
Vierailija kirjoitti:
Harjoittele siten, että sanotkin nimesi toisinpäin. Eli jos olet sanonut Harakan Matti... sanotkin Matti Harakka. Ryhdy vastaamaa puhelimeen koko nimelläsi. Harjoittelua vain kehiin kyllä se siitä!
Puhelimeen vastaaminen sujuu muuten täysin ongelmitta! Onkohan niin etten ehdi kerätä painetta ja miettiä. Lisäksi olen siinä vastaanottaja, enkä itse soittaja. Onkohan silläkin merkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esittele itsesi vain pelkällä etunimellä, niinkuin nämä trendikkäät puhelinkauppiaat.
Siis onko sinusta vain hankala esitellä itseäsi vai tuntuuko sinusta oma nimesi vieraalta? Tuntuuko sinusta muutoin, että vaikutat itsellesi vieraalta, esim. peilikuva vaikuttaisi oudolta tai oma äänesi irralliselta, kun puhut? Jos alat tuntea outouden tunnetta itsestäsi, niin kyse voisi olla dissosisaatiohäiriöstä.
Itselläni on joskus ollut, kun olen hyvin stressaavaa elämänvaihetta. Ensin tuntui, että jotenkin hukkasin itseni ja lopulta myös läheiseni muuttuivat minulle vieraan tuntuisiksi. Kaikki sosiaaliset kontaktit muuttuivat hankaliksi, koska oma minuus oli hajalla ja tällöin toistenkin persoonista oli vaikea saada kiinni. Sitä eli jossain häilyvässä todellisuudessa, jossa ei tuntunut olevan järkeä tai tarkoitusta.
Mutta siis kaikki alkoi minullakin ensin niin, että jotenkin oma nimi ja kasvot alkoivat vaikuttaa oudoilta. Ihan kuin olisi alkanut kyseenalaistamaan, että onko tämä tosiaan nimeni ja peilissä minun kasvoni? Kuka oikeastaan olen? Ja silloin miettikin jo noin varhain, että olenkohan tulossa jotenkin hulluksi. Tiesin jonkin olevan pielessä, mutta silloin en tajunnut hakea heti apua. Lopulta avun hakeminen tuntui liian vaikealta ja hyvä ettei muutenkin sössittyä koko elämää sillä sekoilulla.
Selvisin sitten lopulta, mutta aika lähellä oli toimintakyvyn menetys, en kyennyt työhön taikka opintoihin, avioerokin oli lähellä. Älä päästä tilannetta liian pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi johtuu siitä, että haluat rakastella äitisi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Esittele itsesi vain pelkällä etunimellä, niinkuin nämä trendikkäät puhelinkauppiaat.
Pizzeriaan soittaessa toimisi. Virastoasioinnissa ei. Olen kiitollinen kaikesta avusta! Hyviä vinkkejä tulikin jo. Selätän tämän kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko sinusta vain hankala esitellä itseäsi vai tuntuuko sinusta oma nimesi vieraalta? Tuntuuko sinusta muutoin, että vaikutat itsellesi vieraalta, esim. peilikuva vaikuttaisi oudolta tai oma äänesi irralliselta, kun puhut? Jos alat tuntea outouden tunnetta itsestäsi, niin kyse voisi olla dissosisaatiohäiriöstä.
Itselläni on joskus ollut, kun olen hyvin stressaavaa elämänvaihetta. Ensin tuntui, että jotenkin hukkasin itseni ja lopulta myös läheiseni muuttuivat minulle vieraan tuntuisiksi. Kaikki sosiaaliset kontaktit muuttuivat hankaliksi, koska oma minuus oli hajalla ja tällöin toistenkin persoonista oli vaikea saada kiinni. Sitä eli jossain häilyvässä todellisuudessa, jossa ei tuntunut olevan järkeä tai tarkoitusta.
Mutta siis kaikki alkoi minullakin ensin niin, että jotenkin oma nimi ja kasvot alkoivat vaikuttaa oudoilta. Ihan kuin olisi alkanut kyseenalaistamaan, että onko tämä tosiaan nimeni ja peilissä minun kasvoni? Kuka oikeastaan olen? Ja silloin miettikin jo noin varhain, että olenkohan tulossa jotenkin hulluksi. Tiesin jonkin olevan pielessä, mutta silloin en tajunnut hakea heti apua. Lopulta avun hakeminen tuntui liian vaikealta ja hyvä ettei muutenkin sössittyä koko elämää sillä sekoilulla.
Selvisin sitten lopulta, mutta aika lähellä oli toimintakyvyn menetys, en kyennyt työhön taikka opintoihin, avioerokin oli lähellä. Älä päästä tilannetta liian pitkälle.
Ei ole tällaista. Kyse nimenomaan vaikeudesta sanoa oma nimi kun soitan. Nimi tulee kyllä, mutta änkytän joka kerta tietyssä tavussa, jonka jälkeen sanon nimen häpeissäni kokonaan ja "oikein". Muuten änkytän hyvin harvoin. Lapsuudessa änkytin paljon, juontaakohan pelko siitä.
Onko asiaa tutkittu. Voi olla myös neurologinen ongelma. Pitää mennä yleislääkärille, joka ohjaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuo on OCD-oire, siis pakkoajatus. Ei sinulla välttämättä muutoin ole OCD:ta, mutta tuo neuroottinen esittelyn pelko on saanut pakkoajatuksen piirteitä, märehdit koko ajan asiaa, vaikka sillä ei ole hitsinkään väliä, änkytätkö vai et esitellessäsi itseäsi.
Taustalla voi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai ihan vaan soittaminen puhelimella on sinulle hankalaa. Todella moni nykyään muuten pelkää ja jännittää sitä, eli et todellakaan ole siinä suhteessa yksin.
https://elaparemmin.fi/blogi/puhelinkammo/
https://yle.fi/uutiset/3-10925296
Jos haluat harjoitella eroon tuosta pelosta, täällä olevista OCD-harjoitteista voi olla sinulle apua. Ja siis ei, en tarkoita, että sinulla vielä tai kenties koskaan olisi varsinaista OCD:ta, mutta tuo pelko on saanut sinulla sellaisen pakkoajatuksen piirteitä. Siksi siihen voisi purra nämä (sivusto on siis mielenterveysalan ammattilaisten ylläpitämä):
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Tsemppiä, tuo vaatii työstämistä, mutta ilman muuta sinä siitä pääset eroon. Ja UNOHDA dissosiaatiohäiriöt, jos kyse ei ole muusta kuin puhelinasioinnista!
Olen muuten itse ammatiltani toimittaja ja luonteeltani olen ujo. Olen joutunut koko viisikymppisen ikäni vähän taistelemaan sen eteen, että uskallan soitella ventovieraille ja kysellä tietoja juttujani varten. Ei se ole mitenkään luontevaa useimmille ihmisille, joten ei ole myöskään mikään ihme, että se pelottaa.
Mutta kuten varmasti itsekin tajuat, pelkosi on suhteeton. Mitä enemmän alat märehtiä itsesi esittelemisrtä, sitä hankalammaksi se käy.
Vierailija kirjoitti:
Onko asiaa tutkittu. Voi olla myös neurologinen ongelma. Pitää mennä yleislääkärille, joka ohjaa eteenpäin.
Millä logiikalla neurologinen oire tulee esille vain ja ainoastaan puhelimessa itseä esitellessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko sinusta vain hankala esitellä itseäsi vai tuntuuko sinusta oma nimesi vieraalta? Tuntuuko sinusta muutoin, että vaikutat itsellesi vieraalta, esim. peilikuva vaikuttaisi oudolta tai oma äänesi irralliselta, kun puhut? Jos alat tuntea outouden tunnetta itsestäsi, niin kyse voisi olla dissosisaatiohäiriöstä.
Itselläni on joskus ollut, kun olen hyvin stressaavaa elämänvaihetta. Ensin tuntui, että jotenkin hukkasin itseni ja lopulta myös läheiseni muuttuivat minulle vieraan tuntuisiksi. Kaikki sosiaaliset kontaktit muuttuivat hankaliksi, koska oma minuus oli hajalla ja tällöin toistenkin persoonista oli vaikea saada kiinni. Sitä eli jossain häilyvässä todellisuudessa, jossa ei tuntunut olevan järkeä tai tarkoitusta.
Mutta siis kaikki alkoi minullakin ensin niin, että jotenkin oma nimi ja kasvot alkoivat vaikuttaa oudoilta. Ihan kuin olisi alkanut kyseenalaistamaan, että onko tämä tosiaan nimeni ja peilissä minun kasvoni? Kuka oikeastaan olen? Ja silloin miettikin jo noin varhain, että olenkohan tulossa jotenkin hulluksi. Tiesin jonkin olevan pielessä, mutta silloin en tajunnut hakea heti apua. Lopulta avun hakeminen tuntui liian vaikealta ja hyvä ettei muutenkin sössittyä koko elämää sillä sekoilulla.
Selvisin sitten lopulta, mutta aika lähellä oli toimintakyvyn menetys, en kyennyt työhön taikka opintoihin, avioerokin oli lähellä. Älä päästä tilannetta liian pitkälle.
Ei ole tällaista. Kyse nimenomaan vaikeudesta sanoa oma nimi kun soitan. Nimi tulee kyllä, mutta änkytän joka kerta tietyssä tavussa, jonka jälkeen sanon nimen häpeissäni kokonaan ja "oikein". Muuten änkytän hyvin harvoin. Lapsuudessa änkytin paljon, juontaakohan pelko siitä.
Hyvä, jos ongelma ei ome tuon tyyppinen. Voi ihan hyviä juontaa aiemmasta änkytyksestä tai lähinnä siitä, että pelkäät änkyttäväsi.
Kuulostaa tutulta. Itse yritin jossain vaiheessa sanoa asiakkaille soittaessani nimeni ja firman nimen heti. Aloin jännittämään sitä (firman nimi on pitkä) ja sitten tietenkin aina aloin änkyttämään. Ratkaisin asian niin, että sanon ensin nimeni. Sitten vedän henkeä ja sanon "soittelen täältä -yrityksen nimi-". Sullakin voisi ehkä auttaa, jos muutat sanomaasi jotenkin?
Kuulostaa neuroosilta tai pakko-oireiselta häiriöltä. Sinulla voi olla vakava raudanpuute, itselläni se ainakin laukaisee neurooseja. Nyt korona-aikaan on hyvä syödä ekstrasti C-vitamiinia, ja samalla voisit ottaa ohjelmaan raudan. Koska rauta imeytyy paremmin C-vitamiinin kanssa.
Lääkäreiden mukaan jos saa koronan, C-vitamiinia voi syödä jopa 6g päivässä, siis 6000mg. Kuutena annoksena mieluiten, koska C-vitamiini hajoaa elimistössä aika nopeasti.
Ennalta olisi hyvä syödä 0,5-2g päivässä.
En tekisi asiasta isompaa ongelmaa, eli ei ole syytä olla kovin huolissaan. Tuon tyyppisiä neurooseja on helposti herkillä ihmisillä, tai ihmisillä, joilla on joitain neuroepätyypillisiä piirteitä, kuten adhd, asperger tai tourette. Ei siis tarvitse olla em. diagnooseja!
Mielesi asiaan lietsoma pelko on ennemminkin asian ylläpitävä voima, kuin asia itse.
Näin äskettäin you tubessa jakson naisesta, joka oli meinannut tukehtua ruokaan, eikä sen jälkeen kertakaikkiaan enää uskaltanut syödä mitään kiinteää. Hän pystyi ainoastaan juomaan, eikä neste saanut olla paksua. Hoitokeino tähän oli siedättäminen kiinteän ruokaan vähitellen.
Ehkä sinunkin pitäisi lähteä tilanteista, joissa oman nimen sanominen onnistuu?
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuo on OCD-oire, siis pakkoajatus. Ei sinulla välttämättä muutoin ole OCD:ta, mutta tuo neuroottinen esittelyn pelko on saanut pakkoajatuksen piirteitä, märehdit koko ajan asiaa, vaikka sillä ei ole hitsinkään väliä, änkytätkö vai et esitellessäsi itseäsi.
Taustalla voi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai ihan vaan soittaminen puhelimella on sinulle hankalaa. Todella moni nykyään muuten pelkää ja jännittää sitä, eli et todellakaan ole siinä suhteessa yksin.
https://elaparemmin.fi/blogi/puhelinkammo/
https://yle.fi/uutiset/3-10925296
Jos haluat harjoitella eroon tuosta pelosta, täällä olevista OCD-harjoitteista voi olla sinulle apua. Ja siis ei, en tarkoita, että sinulla vielä tai kenties koskaan olisi varsinaista OCD:ta, mutta tuo pelko on saanut sinulla sellaisen pakkoajatuksen piirteitä. Siksi siihen voisi purra nämä (sivusto on siis mielenterveysalan ammattilaisten ylläpitämä):
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Tsemppiä, tuo vaatii työstämistä, mutta ilman muuta sinä siitä pääset eroon. Ja UNOHDA dissosiaatiohäiriöt, jos kyse ei ole muusta kuin puhelinasioinnista!
Olen muuten itse ammatiltani toimittaja ja luonteeltani olen ujo. Olen joutunut koko viisikymppisen ikäni vähän taistelemaan sen eteen, että uskallan soitella ventovieraille ja kysellä tietoja juttujani varten. Ei se ole mitenkään luontevaa useimmille ihmisille, joten ei ole myöskään mikään ihme, että se pelottaa.
Mutta kuten varmasti itsekin tajuat, pelkosi on suhteeton. Mitä enemmän alat märehtiä itsesi esittelemisrtä, sitä hankalammaksi se käy.
Tämä oli todella auttavainen vastaus, kiitos sinulle. Tuonsuuntaista ajattelen taustalla olevan. Minulla ei ole pakkoajatuksia, mutta kieltämättä tätä asiaa murehdin paljon (suhteettomasti) ja pelkään tulevia virallisia soittoja, ihan remonttifirmaankin. Täytyy ajatella, ettei se änkytys esittelyssä todella mitään haittaa, kun keskustelu sujuu sen jälkeen kuitenkin normaalisti.
Eikö edes keittiöpsykologeja paikalla?